CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

tiistai 19. marraskuuta 2013

Intia 19.11-18.12.2013

Taj Mahal, Intia
Seuraava seikkailu tapahtuu eksoottisessa ja ainutlaatuisessa Intiassa. Matkaan lähti tällä kertaa 2 seikkailijaa: Joppe "The Barbarian" Vuorela ja Mika "The Jackson" Sääkslahti! Reissun kesto oli yksi kuukausi.

19.11. Tiistai

Matka starttasi 19.11. tiistaina, Suomessa yllättäin satoi vettä kuin esterin per**estä. Lähdimme junalla liikenteeseen Jyväskylästä Tikkurilan asemalle. Vr:n juna saapui jkl:n asemalle "vain" 30 min myöhässä (Vr on paras!).

Viimein päästiin "liikkeelle", mutta juna kulki kuin etana pakkasessa. Meillä piti olla yllin kyllin aikaa käydä vielä syömässä Tikkurilassa ja ottaa sen jälkeen bussi lentokentälle. Olimme kuitenkin vasta Keravan kohdalla, kun koneen lähtöön oli enää 1,5 tuntia aikaa. "We we're in big trouble!"


Juna saapui vihdoin Tikkurilaan tasan klo. 11:52 ja lentomme lähtöaika oli 13:10. Emme olleet tehneet online check-in:ä, joten nyt oli aika juosta kuin tuli perseen alla. Laukkasimme täyttä vauhtia taksitolpalle, josta saimme onneksi heti taksin ja kuski laittoi tallan pohjaan. Olimme lähtöselvitystiskillä 3 minuuttia ennen sen sulkeutumista! Huhhuh..

Välilaskun teimme Istanbulissa, ja ennen kuin huomasimmekaan, matkasimmekin jo kohti Delhiä. 
Koneessa viereemme istui intialainen mies, joka työskenteli Barcelonassa. Mies ei ollut ihan sieltä terävimmästä päästä; sillä kun oli aika täyttää maahantulokortit, oli intialalainen kokoajan kysymässä: "mitä pitää täyttää mihinkin kohtaan." "laitanko allekirjoituksen hindiksi vai...?" Katsottiin korttia yhdessä läpi, kuin isä ja poika konsanaan. :D


20.11. Keskiviikko

Delhiin saavuttiin keskiviikko aamuna. Ennen kuin marssimme ennalta varaamaamme hotelliin, koitimme saada hankittua junalippua seuraavaan kohteeseemme: Darjeeling:n. Lipun hankkiminen kesti "vain" vajaa 6 tuntia. Meitä ei ole koskaan kusetettu/yritetty kusettaa niin paljoa 6 tunnin aikana, kuin nyt. Olo oli kuin Matrixissa, kehenkään ei voi luottaa. Juna-asemalla perässä kävellyt äijä oli täysiverinen kusettaja ja ympäripuhumisen maailmanmestari. Muutaman kerran luotimme liikaa kusettajiin ja menimme niiden ansaan, mutta lopulta löydettiin oikea lipunostopaikka juna-asemalta. Oli kyllä perseestä! varsinkin kun takana oli 20:n tunnin matkustaminen.


Väsyneet matkailijat saapuivat Delhiin. Kuvassa: Mika.
Vielä väsyneemmän näköinen: Joppe. :D
Illalla kierreltiin vielä hotellimme lähiympäristöä; eli Paharganj:in kaupunginosaa. Meille tulikin heti paljon parempi fiilis kaupungista, kun ei tarvinnut enää pyöriä juna-aseman ympärillä.


21.11. Torstai
Heräilimme noin klo. 9:00 aikohin ja päätimme nukkua vielä tunnin. Joppe oli katsonut kännykästä ajan, joka oli vielä Suomen ajassa ja todellisuudessa heräsimme vasta klo. 14:00. :D


Hotelliltamme lähtevä katu.
"We gotta' see that!"
"Aamupalan" jälkeen lähdimme metrolla tutkimaan Delhin keskustaa. Olimme hotellilla merkanneet kaupungin karttaan ruokapaikan ja muutaman mielenkiintoisan oloisen kohteen, jotka voisimme käydä tzekkaamassa. Kartta kuitenkin jäi onnellisesti Jopen sängylle, eipähän ainakaan häviä! :D

Samoilimme Delhin keskustassa; kadulla, joka oli täynnä pelkästään pankkeja, eikä mitään nähtävää. Kyselimme paljon reittiohjeita vastaantulijoilta ja lopulta löydettiin tutulle paikalle: Connaught Place:lle, tutummin: jäätävä liikenneympyrä. Ajattelimme että: "siitä on helppo löytää takasin hotellille", ja lähdettiin kävelemään rennosti eteenpäin, kuin Delhin vanhat asukkaat.


"Pankkikadun" jälkeen oli edessämmä jälleen menoa ja meininkiä.
Käveltiin aikalailla tunti liikenneympyrää ympäri, kunnes Mika kysyi: "jokos meidän kohta pitäis kääntyä?" Heti sen lauseen jälkeen, olimmekin samassa kohtaa liikenneympyrää, mistä aloitimmekin sen kiertämisen. Silloin myönnettiin tappio ja otettiin metro takaisin kotipysäkille.

Metroasemalta vielä sekoiltiin hieman lisää ja lähdimme mukamas oikaisemaan kadulle, jossa on hyvä ravintola. Kierrettiin jälleen 30 minuutin lenkki pikkukujilla turhaan, ja oltiin takaisin metropysäkillä josta lähdimme. Jälleen jouduttiin nöyrtymään ja menimme tuttuja katuja pitkin ravintolaan. :D


Ravintolaa kohti.
Mahan täyttämisen jälkeen suunnitelma oli valvoa koko yö, jotta seuraavana aamuna alkava pitkä junamatka taittuisi rattoisasti höyhensaarilla.


Delhin mainoskylteistä tulee mieleen jotkin vanhat Hollywood filmit ja USA:n silloiset kaupungin kadut.
22.11. Perjantai
25 tunnin junamatka New Jalpaiguri:n (Darjeeling:n lähellä) starttasi klo. 6:50. Matkaevääksi olimme varanneet herkullisia Subway-patonkeja 3 per. ukko. Delhin juna-asemalla ihmetystä aiheutti junan pituus johon olimme hyppäämässä.
Joppe tokaisi siihen: "On muuten saa*anan pitkä juna"
Mika: "veit sanan suustani" 
Junan vaunut jatkuivat niin pitkälle, etteivät silmät pystyneet enää näkemään. Good Bye! Saastainen Delhi!


Junamatkalla Mikalle iski ensimmäinen vatsatauti, ja siitä syystä hän ei pystynyt syömään mitään, kevyeen 35:n tuntiin. Onneksi meillä oli sentään makuupaikat, joten näinkään pitkä matka ei tuntunut kovinkaan pahalta (oli sitten vatsatauti tai ei). 

yläpunkat.



Junan ovet olivat matkan aikana auki.
Maisemien ihailua.
23.11.  Lauantai
Juna oli myöhässä 5 tuntia määränpäästä (=> paremmin kuitenkin kun Vr). New Jalpaiguri:sta jouduimme jatkamaan matkaa jeepillä vielä kolmisen tuntia Darjeelingiin. Tätähän me ei tiedetty, joten matka-aika piteni oletetusta 25:stä tunnista, vielä yhteensä 8:lla tunnilla. Joten: 33 tuntia Delhistä lähdön jälkeen, olimme vihdoin saapuneet määränpäähämme!


Matkalla Darjeelingiin.
Darjeeling (2 100 m.) vaikutti heti hyvältä paikalta, vaikka saavuimme sinne vasta pimeän aikaan. Delhiin verrattuna desibelitaso laski huimasti, eikä saastepilvestä ollut tietoakaan. Odotimme innolla seuraavaa päivää, jolloin pääsimme näkemään Himalajan vuoristoa elämämme ensimmäistä kertaa. :) 


24.11 Sunnuntai
Sunnuntai päivä tarjosi meille rentoa menoa Darjeelingissä. Saimme nukuttua matkaväsymykset pois ja Mikan vatsatautikin meni onneksi nopeasti ohi. Erosimme tänään vähäksi aikaa; Mika lähti shoppailemaan ja Joppe salille.


Auringonnousu Darjeelingissä hostellimme katolta.


Himalajan vuoristoa, jotain kevyttä 7 000 metriä. Niin ikään hostellin katolta.
Mika suuntasi kaupungin bazaarialueelle etsimään shoppailumestoja. Siellä yllättäen pääsi näkemään- ja ennen kaikkea kuulemaan, miten kommunistinen puolue haki lisää kannattajia. Puolueen rekrytoija huusi kuin palosireeni. Mieleen tuli aivan Hitlerin hysteerinen huuto. Kaiken lisäksi äijä vielä mesosi mikrofoniin. Kuulo meinasi lähteä kaijuttimen kohdalla. Mika ei kuitenkaan voinut peittää korvia, koska kadulla istui ilmeisesti puolueen kannattajia korvat höröllään, joten olisi ollut epäkohteliasta peittää korvat. Sillä välin Joppe löysi kuntosalin, mutta: yyyyyyyyylll! Se oli kiinni.

Iltapäivällä lyöttäydyttiin jälleen yhteen ja lähdettiin hankkimaan passikuvia Sikkim:in (= Osavaltio Intiassa. Kiinan, Nepalin ja Bhutanin välissä) pääsylupaa varten. Valokuvausliikkeessä passikuvan ottaja kaivoi esiin pokkarin (= ilmeisesti niitä ensimmäisiä malleja) ja otti kuvan kameran salamaa käyttäen. Sanomattakin on selvää, että jälki oli karmivaa; salama suorastaan raiskasi karskin ulkonäkömme. :D Kuvia ei todellakaan voi käyttää Intian ulkopuolella mihinkään. Onneksi ne ei kuitenkaan ollut hinnalla pilattuja: nimittäin 8 "passikuvaa" maksoi 50 centiä. 


Myös Darjeelingissä on juna-asema.
Ei kuitenkaan mikään pitkän matkan juna. "Toy Train" nimikin viittaa jo siihen. :)
25.11 Maanantai
Aamusta lähdettiin käymään paikassa nimeltä: "Happy valley tea estate". Kyseessä on Intian korkeimalla sijaitseva teeplantaasi. Darjeelingin tee on maailmankuulua ja kyseisellä plantaasilla tee valmistetaan luomuna, joten minkäänlaisia myrkkyjä ei käytetä. Ihailimme hetken aikaa maisemia, tutustuimme teen valmistusmetodeihin, joimme ykkösluokan teetä ja lähdimme lätkimään, mukava päivä!


Happy Valley tea estate.

It's a deal!
26.11 Tiistai
Tämä päivä alkoi asioiden hoitamisella hulluuden partaalla. Meillä oli 2 asiaa, jotka pitivät hoitaa: ei vaikuta pahalta. Sikkimluvan kanssa ravasimme paikasta toiseen; hakemassa leimoja ja nimmareita.

Saimme lisää haasteita junalippujen varauksesta. Niitä jonottaessa intialainen kännikala oli kokoajan Jopessa kiinni. Aina kun Joppe meni kauemmaksi, tuli kännikala lähemmäksi. Mikaa nauratti sairaasti kun katsoi Joppea. Näytti (eikä pelkästään näyttänyt) siltä , että kännikala pitää leukaa Jopen olkapäällä: tätä parempaa komediaa saa etsiä (Jopesta se ei ollut niin hauskaa). Jonotuksen jälkeen pääsimme vihdoin tiskille, mutta jostain perke*een syystä emme saaneet ostettua lippuja kyseiseltä tiskiltä, joten kaikki oli turhaa. Onnistuimme kuitenkin saamaan liput matkatoimiston tapaisesta liikkeestä, joka otti 3 euroa välityspalkkiota lippujen hommaamisesta.


Aikaahan näiden kahden asian hoitamiseen kului yhteensä 4-5 tuntia. Intialla on ihmeellinen kyky heittää kapuloita rattaisiin. Muissa maissa ko. asioiden hoitamiseen menisi noin 15 minuuttia, mutta täällä homma kesti 16 kertaa kauemmin. :S



Olut rauhoitti mukavasti hermoja.
Asioiden hoitamisen jälkeen saimme onneksi rauhoittua ja myös nauttia tästä maasta. Kiipesimme hostellimme vieressä olevalle mäelle, katsomaan siellä olevaa temppeliä ja ihailemaan mahtavia vuoristomaisemia. Siellä aika vierähtikin auringonlaskuun asti.


Mikan käden alapuolella kohoaa vuori nimeltä "kanchenjunga". 8 586 metrin korkeudella, se on maailman kolmanneksi korkein vuori.
Paikallisia herrasmiehiä.
Kummun päällä oleva temppeli ja jäätävän paljon ruokouslippuja.
Kun kamerat olivat laulaneet tarpeeksi, lähdimme kapuamaan pimeässä takaisin alas. Matkan varrella joku äijä istui tien vieressä olevalla penkillä. Kun kävelimme tietä pitkin ja lähestyimme miestä, hän alkoi käyttäytymään kuin Maanaja-leffan riivattu tyttö. Mika yritti vielä tervehtiä miestä rauhallisesti, mutta miehen manaus sen kuin yltyi. Kävelimme vain rauhallisesti ohi ja pois päin miehestä, välillä taaksepäin vilkuilen. Meidän molempien rystyset olivat rivissä valmiina toimimaan. Onneksi näitä: "lain mukaan aseeksi luokiteltuja" tappajia ei tarvinnut tällä kertaa käyttää. :D 

Kukkulalta alas tultuamme, oli temppuilun aika. Tässä Jopen tyylinäyte!
Mikan tyylinäyte.
Jabilla ois jo manaaja pudonnut.
Yleisöäkin kertyi katsomaan huikeaa näytöstä.

27.11 Keskiviikko
Tänään hyvästeltiin Darjeeling muutamaksi päiväksi ja lähdettiin jeeppikyydillä kohti Sikkimiä. Matka osavaltioiden rajalle kesti 2 tuntia kuoppaista hiekkatietä pitkin. Siellä poliisit tarkistivat passit, viisumit ja Sikkim-luvat. Meidän passissa olevat lentokenttäviisumit olivat rajavartioille tuntematon käsite ja näytti siltä, että siitä koituu jotain ongelmia. Saatiin onneksi puhuttua heidät ympäri ja päästiin jatkamaan matkaa.


Lähdössä Darjeelingista.
Matkasimme rajalta vielä 3 tuntia määränpäähän, eli Pelling:in. Matkan aikana nähtiin koominen näky: rakennustyömaan varoituskyltissä luki: "accidents are painful". Kiitos tiedosta Sherlock!


Heebot jeepissä.
Pellingissä ei kummempaa enää jaksettu tehdä: etsimme hotellin, ravintolan ja katsoimme huoneessamme leffoja (= Paranormal activity 4: imdb: 9.2).

28.11 Torstai
Heti aamusta aloitettiin pikku vaellus kylän lähettyvillä olevalle kukkulalle. Siellä meitä odotti temppeli ja hyvät maisemat. Mentiin kukkulalle vähän omia reittejä metsikön läpi. Joppe astui pa*kakasaan matkalla (vaikutti hieman ihmisen jatöksiltä). Mukava oli luonnossa käppäillä. 


Vaelluksen maisemaa.
Oiiii! Miten ihana!
Maisemaa matkan puolestavälistä.
Metsikössä harhailessa löysimme tällaisiakin kivipömpeleitä.
Löydettiin temppeli parin harhailureissun jälkeen metsikön keskeltä. Temppeli itsessään ei ollut kovin kummoinen, mutta näköalat kukkulalta olivat mahtavat, ja saimmekin napsittua sieltä reissun parhaimpia kuvia. 


Temppeli häämöttää taustalla.
Flying finishman.
Fiilistelyä.
Temppelin viereiset näköalat olivat huikaisevat.

Takaisin kaupunkiin saavuttaessa pimeys alkoi pikkuhiljaa laskeutumaan (joka tapahtuukin täällä jo klo. 17:30). Loppuilta meni mukavasti laajakuvatelkkarin ääressa (noin 12,5 tuumaa).


Vimosen päälle laitettu, kyllä ois suomalaiset amikset ihmeissään.
Matkalla takaisin kaupunkiin piti opettaa paikallisille vähän nöyryyttä.
29.11 Perjantai
Tänään vaihdettiin maisemaa, Pellingistä siirryttiin toiseen pikkuiseen kaupunkiin: Yuksom:in. Jeepin piti lähteä Pellingistä klo. 13:00, mutta lähtikin vasta 15:30. Ärsytti pikkaisen, kun koko valoisa-aika meni jeeppiä odotellessa.


Pellingissä: maisemia majatalomme katolta.
Voiko aamua enää paremmin aloittaa.

Majatalomme.
Yuksomiin saavuttaessa etsittiin meille huone, jossa oli tekkari, sillä iltaisin pimeän aikaan ei oikein ole mitään tekemistä, kun kaikki paikat tuntuvat menevän kiinni jo klo. 19:00.

30.11 Lauantai

Aamusta käytiin katsomassa Yuoksomin keskustan vieressä oleva temppelialue. Hauskan näköistä oli. Paljon eri kokoisia rukousmyllyjä ja järjettömän kokoinen puu, jonka ympärillä oli jotain uskontohommeleita.


Yuoksomin lapsukaisia.
Jokapaikassa liehui rukouslippuja.

Ruokousmyllyjä.
Yksi temppleistä.
Temppelistä lähdettyämme luotettiin seikkilijanvaistoomme ja paineltiin pikkupolkua pitkin viidakon sydämeen. Siellä seurasimme jäniksen tarkkaa kuuloamme ja suunnistettiin kaukana kuohuavaa koskea kohti. Pari tuntia paineltiin viidakossa alamäkeen ja saavuimme kosken läheisyyteen, mutta jyrkkä pudotus sekä kasvillisuuden tiheys estivät meitä menemästä aivan kosken viereen. Hauska seikkailu se silti oli. :) Reitti takaisin kaupunkiin oli mukavan rasittavaa jyrkkää ylämäkeä.


Jaliskentän läpi, kohti viidakkoa.
Viidakkoseikkailun maisemaa.
Kuvan vasemmassa laidassa näkyy koski, jonka jäniksen tarkat korvamme kuulivat kilometrien päästä.
Eläinrakas ja kasvisyöjä (=hihhuli) retuuttaa lehmänpoikasta. :D
Takaisin sivistyksen pariin tultaessa ostimme yhdet paikalliset oluet ja yritettiin löytää mukava paikka, josta katsoa auringonlaskua. Hyvää paikkaa ei kuitenkaan löytynyt, ja lopulta päädyimme juomaan oluet jonkun paikallisen asukkaan takapihalla. :D Talon asukkaat näkivät kyllä meidät, mutta tervehtivät vain iloisesti. Eivät varmaankaan kehdanneet sanoa mitään. :P 

Intian kansallislaji: kriketti.
1.12 Sunnuntai

Yuksomista jatkoimme matkaa apostolikyydillä 20:n km:n verran Tashiding nimiseen kylään. Matka starttasi klo. 10:00 ja keli oli mitä mainioin: aurinkoa siniseltä taivaalta ja varmaan jotain 20 lämpöastetta.

Puolessa välissä matkaa edessä siinti hieno vesiputous, jonka viereen pääsi helposti kiipeämään. Yksi hienoimmista yksittäisistä paikoista tällä reissulla. Vesiputouksella hölläsi ottaa viilentävä suihku kuumana päivänä, aaaaaaaaaahaahahhhaaaaa!!! 



Vesiputous.


Noin 5 km. ennen määränpäätä vihainen koira haukkui meille, mutta ei oikein edes huomattu koko elukkaa. Ohi mentyämme koira kuitenkin hiipi takaa ja puraisi Joppea pohkeesta. Ei nyt täysiä, mutta sillein, että jälki jäi. HARMI! Kun Joppe ei tajunnut sitä, sillä koira olisi ollut entinen, jos Joppe olisi huomannut sen hyökkäyksen. Heti puraisun jälkeen Jopen "MITÄ HELV**TIÄ!!!" kommentin jälkeen koira juoksi häntä koipien välissa karkuun. Mutta Joppea harmittaa varmaan koko loppuelämän ajan se fakta, että ei saanut päästää koiraa päiviltä! Eläinrakas Mika kuitenkin rauhoitteli Joppea. Jopen viha kotieläimiä kohtaan sen kuin vain yltyy yltymistään. :D


Maisemaa matkan varrelta.
Matkalla nähtiin myös tämä hieno kanjoni.
Heti Tashidingiin saavuttuamme huomasimme, että kaupunki ei ole mistään kotoisin. Siellä ei ollut oikeastaan yhtään hyvää majapaikkaa, eikä ravintolaa. Kyllä olisi maistunut esimerkiksi: pizza rankan kävelyreissun jälkeen. 


Tashiding.
2.12 Maanantai
Heti aamupalan jälkeen jeepillä takaisin Darjeelingiin. Molemmilla meillä lihaksia kipeänä eilisestä kävelystä: Mikalla pohkeet ja Jopella perse. :)


Matkalla takaisin Darjeelingiin. Nainen peltotöissä.
Edellis'kerralla Darjeelingissä ollessamme varasimme jo junaliput seuraavaan kohteeseen eli: Varanasiin. Oletuksena voisi olettaa, että nyt vain painelemme paikkaan, josta liput olimme varanneet, ja nappaamme mukaan jo valmiiksi maksetut liput. Mutta eeeeeeeiiii! Ei se nyt niin helppoa Intiassa voi olla. Jouduimme hakemaan uudet passikopiot, kun äijä oli hukannut vanhat kopiot jonnekkin, jotka olimme hänelle viimeksi antaneet. Lisäksi junan piti lähteä seuraavana päivänä vasta klo. 19:00, mutta nyt joudummekin lähtemään jo aamusta klo. 11:10 ja Darjeelingistä on 3 tunnin matka juna-asemalle. HUHUHUH! Ei maha mitään, ei kun kello vaan 05:00 herättämään ja univelassa matkustamaan. Darjeelingissä lippurulianssin jälkeen ei oikeastaan paljoa muuta enää tehty, pikkushoppailua ja lunkisti otettiin.


Darjeelingin aukio.
Auringonlasku.
Mielenkiintoista menoa läheisessä talossa.

3.12 Tiistai
Aamulla siis paineltiin jeepillä aikaisin juna-asemalle. Asemalle saavuttaessa kaikki vaivannäkö lippujen hankkimiseen "palkittiin" 30-40:n tunnin junan myöhästymisellä. :D Eipä sitä jaksettu jäädä kahdeksi päiväksi junaa odottelemaan. Saatiin onneksi liput vaihdettua 3 tunnin päästä lähtevään junaan, piti vain maksaa 500 rupiaa ylimmääräistä (kuulostaa paljolta, mutta ei ollut kuin 6 egee).


Aurinko nousi juuri ennen lähtöä Darjeelingistä.
Lippujen ostamisen jälkeen katsottiin itse lippuja ja ihmeteltiin miksi siinä lukee määränpään kohdalla Delhi, vaikka meidän oli tarkoitus mennä Varanasiin. Kysyttiin sitten juna-aseman isoimmalta pomolta, että: "miksi lipussa lukee Delhi, eikä Varanasi?" Big boss siihen: "se on vaan päätepysäkki junalle, ei teidän asema". Noh' muutama tunti kului ja oltiin jo junassa ja kysyttiin uudestaan lipusta, että onko se nyt varmasti niin, että lippu on muka vain Varanasiin asti. Eipä ollut!! Jostain kumman syystä juna-aseman lipunmyyjä myi meille liput Delhiin asti vaikka aivan selvästi monta kertaa sanottiin, että ollaan menossa Varanasiin. Kun kerran olimme makseaneet junasta Delhiin asti ja ei jakseta enää säätää yhtään näitten hemmetin junien kanssa, niin päätettiin matkustaa Delhiin asti ja jättää takuuvarmasti ikimuistoinen (hyvässä-, ja todennäköisesti erittäin pahassa mielessä oleva) Varanasi väliin.


My friend! Where are you going? I can take u there. My friend, Hey! My friend.
New Jalpaigurin juna-asema.
Junassa oleilua.
27 tunnin junamatka meni aika mukavasti (ei muuten ollut kuin 3 tuntia myöhässä) ja olimme jälleen Delhissä.

4.12 Keskiviikko

Junamatkan jälkeen loppupäivä Delhissä meni lepposasti. Otettiin pikkuisen parempi hotelli rankan matkan jälkeen samalta alueelta, missä aikaisemminkin oleilimme. Viimeksi kun lähdimme meille molemmille tästä saasteisesta, meluisasta ja ahtaasta Intian pääkaupungista jäi aika huono kuva. Kumpikaan meistä ei odottanut innolla tänne palaamista. En tiedä, voidaanko puhua sanonnasta: "aika kultaa muistot", vai mistä tämä johtuu, mutta nyt Delhi tuntuu aivan kuin kodilta. Erittäin mukava oli tulla takaisin! :) 

Takaisin "kotona!" :)

5.12 Torstai
Otimme aamulla aikaisin lyhyen junamatkan Agraan. Ei olisi kyllä millään jaksanut aamulla herätä klo. 05:30, mutta liput oli jo ostettu, joten ei kuin menoksi.

Agraan saavuttaessa huomasi kyllä heti, että kaupunki on Intian kuuluisimman nähtävyyden koti, sillä kaikki paikalliset hiostajat tulivat heti kättelyssä kaupustelemaan kaikennäköisiä matkapaketteja ja muuta pas*aa. Ei muuta, kun äkkiä oikean hintainen rickshaw pois kaupustelijoiden luota ja täysiä Taj Mahalin eteen. Riksakuskikin yritti myydä meille matkalla matkapakkettia, mutta sanottiin että paina vaan hanaa ja oo hiljaa :D (ei nyt oikeesti iha noin tylysti sanottu). 



My new the best friend.

Taj Mahal! Kiva oli nähdä taas yksi "must see" paikka maailmassa, mutta meidän molempien mielestä paikka oli kyllä yliarvostettu. Hienon näkoinen valkoinen palikka, mutta kuitenkin vain yksi rakennus muiden joukossa. Mieltä masensi vielä se, että turvatarkastuksessa nähtavyysalueelle tavaramme tarkastettiin tarkasti ja yksi "devilwomen" takavarikoi meidän pelikortit. Nainen sanoi; että saamme kortit takaisin kun tullaan pois, mutta kun menimme kysymään niitä takaisin pois tullessa, olivat kortit heitetty roskiin. Nainen kuitenkin vielä tonki ne roskiksesta, mutta 8 urheaa korttia hukkui jätteen sekaan. :( Kaikesta huolimatta, Taj Mahal oli kuitenkin käymisen arvoinen paikka. 


Epic training.
On siihe marmoria mennyt.
Muita vaatimattomia pytinkejä Taj Mahalin ympärillä.

Pääsisäänkäynti.
Pelleilylle on aina aikaa. :D


Ennen kun lähdimme takaisin Delhiin, käytiin vielä Agra Castle:ssä; mikä ei ollut kyllä kummoinen paikka. Iso, muurien ymparöimä alue, jossa ei ollut oikein mitään hienoa. Kaikki vartiotornien- ja muurien päälle menevät ovet olivat teljitty ketjulla, eli toisin sanoen: kaikkiin hienoihin paikkoihin meneminen oli kielletty. Parasta linnassa oli se, että Taj Mahal näkyi linnan yläkerrasta ja toisiksi parasta oli: ottaa tasajalka pomppukisa linnassa olevalle tasanteelle. Paikalliset katsoivat meidän kisailua yhtä innostuneena, kuin me itse katsoisimme olympialaisten 100 metrin finaalia livenä. Olimme sankareita! Myös linnan sisällä olimme kuin; Brad Pitt ja George Clooney (itse voit päättää kumpi on kumpi :D). Nimittäin lähemmäksi 50 ylä-asteikäistä lasta halusi tulla yksitellen meidän kanssa samaan kuvaan ja kättelemään. :D


Taj Mahal, Agra Castleltä käsin nähtynä.

Yksi vartiotorneista, johon ei päästetty ihmisiä.
Linnan 2. kerroksesta.

Vielä linnankin jälkeen meille jäi muutama tunti aikaa, ennen kuin junamme lähti takaisin Delhiin. Käytimme sen ajan Agrassa kiertelyyn. Kaupunki on kyllä erittäin meluisa ja ahdas paikka: ei tykätty. Mukava oli illalla lähteä takaisin tuttuun ja turvalliseen Delhiin. 

Spede riksakuski.
6.12 Perjantai
Itsenäisyyspäivä otettiin rennosti. On ollut sen verran rankkaa menemista viikon verran, että pieni lepopäivä maistui toisenlaiselta. Vähän käytiin shoppailemassa, syötiin ja katsottiin leffoja.


Intialaista ruokaa, kuvassa lihaversio...
...ja kasvisversio.
Ollaan kyllä tajuttu jo aikasemminkin, mutta en ole siitä vielä kertonut: Intia on kyllä halvin maa missä ollaan käyty. Esimerkkinä: erittäin hyvän ravintola-aterian ja juoman saa järjestään alle kahden egen. Minulla meni housut rikki ja niiden korvaaminen uusilla, kevensi lompakkoani 50 centillä. Myös Mika uskalsi keventää lompakkoaan sen verran, uusiin pöksyihin. :D


Siinä ois kyllä mun sali, jos asuisin täällä. :D
7.12 Lauantai
Tänään lähdettiin jatkamaan reissua kohti uusia seikkailuja. Kello 16:00 junalla tuksutettiin kaupunkiin nimeltä: Ramnagar. Matka sinne kesti viitisen tuntia. Junamatka oli ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisin tähän mennessä. Ensinnäkin matka maksoi alle 2 euroa. Meillä oli paikkaliput jotka olivat penkit, joissa oli 4 muuta tyyppiä istumassa. Kun juna saapui lähtöasemalle; kaikki istumapaikat täyttyivät vauhdilla, mutta sen lisäksi: yli satapaikkaiseen junanvaunuun änki noin 200 ihmistä lisää. Olo oli vanhan sanonnan mukaisesti: "kuin sillit suolassa". :D Siitä huolimatta matka kuitenkin meni aika mukavasti.


Kohti uusia seikkailuja.
Ramnagar oli todella vilkas ns. junanvaihtokaupunki. Siellä ei ollut mitään nähtävää, eikä oikein mitään muutakaan :D. Joten me ei muuta tehty kuin: etsittiin halpa hotelli, syötiin hyvät sapuskat ja mentiin nukkumaan. 

Ramnagarin vilkas pääkatu.
8.12 Sunnuntai
Aamulla jatkettiin matkaa Himalajalla sijaitsevaan osavaltioon: Uttarakhand:in ja siellä kaupunkiin nimeltä: Nainital. Ramnagarista matka kesti 3 tuntia bussilla. Myös bussissa jouduttiin matkustamaan aika ahtaissa tunnelmissa. :)

Nainital iski positiivisesti heti meihin molempiin. Kaupunki sijaitsee vuorien ympäröimässä laaksossa, jossa on myös pieni järvi. Paikka ei oikein vaikuta Intialaiselta kaupungilta niin paljoa, enemmän tulee mieleen joku Eurooppalainen Alppikaupunki. Ainoastaan alhainen hintataso ja turistien vähyys, erottaa tämän Eurooppalaisesta kaupungista.



Nainital.


:D
Ensimmäisenä päivänä kiertelimme vain hieman lähiympäristöä ja otettiin suhkot rennosti. 


Myös tämä herrasmies otti rennosti.
9.12 Maanantai
Tänään alkoikin sitten extreme. :) Aamupalan jälkeen suunnattiin vuoristoa kohti. Lähtökorkeus meillä oli aikalailla tasan 2 000 metriä ja tavoitehuippu taas noin 2 600 metriä, ei siis mikään kovin paha urakka ollut edessä.

Alkumatka mentiin polkuja pitkin, mutta sitten päätettiin lähteä käppäilemään mehtään. noin 2 500 metriin asti matka meni aika helposti, mutta sen jälkeen vastaan tuli vaikeita kohtia. Minä kiipesin aikalailla 30 metrin päähän huipusta ja Mika noin 40 metrin päähän. Lähelle päästiin, mutta melkein pystyjyrkkä ja irtokivistä muodostuva loppumatka, oli ilman kiipeilyköysiä hieman liian vaarallinen kiivetä. :S



Alkumatkan hupi-kiipeilyt.
Puolessa välissä matkaa.
Nainital yläilmoista.
Maisemat 30:n metrin päässä huipusta.
Lähdettiin etsimään eri reittiä huipulle. Löydettiinkin todella helppo reitti ylös vuoren harjanteelle jossa meni polku, niin kuin vähän ounastelimmekin. Polkua pitkin olikin erittäin helppo lampsia huipulle asti. Valitettavasti meillä oli mennyt aikaa metsikössä seikkailemiseen sen verran paljon, että iltapäivän pilvet olivat jo kertyneet ympäristöön ja huipulta ei oikein nähnyt mitään.


Vaihteeksi polkua pitkin.

Pilvet bloggasivat näkyvyyden huipulta.
Seikkailijat.
Illaksi kapusimme takaisin kaupunkiin syömään. Nälkä oli aika hirmuinen. Onneksi ravintola, jossa söimme oli huippupaikka.


Paluumatkan kiipeilyt.
OMMOOMOO!
10.12 Tiistai
Jalat olivat sen verran puutuneet eilispäivästä, joten otettiin tämä päivä vähän rennommin. Päivän ensimmäinen tekeminen oli mennä ostamaan uudet housut, sillä vanhat housut repesivät haaroista eilisissä kiipeilyissä. Housujen ostamisesta halusimme tehdä vähän mielenkiintoisempaa. :D Menimme kauppaan ja valitsimme mieleiset housut. Kun olimme tinkineet hinnan sopivaksi ja maksaneet ne, kysyimme: "voimmeko vaihtaa uudet housut jalkaan kaupassa". Paikassa ei ole sovituskoppia, joten housut pitivät vaihtaa keskellä kauppaa. Myyjät sanoivat: "totta kai voitte vaihtaa housut täällä". Noh' kun kerran vanhat housut olivat jo revenneet, niin repäisimme ne kaupan keskellä oikein kunnolla kahtia ja kun housut olivat kahdessa eri palasessa, sanoimme seuraavat vuorosanat: 
Joppe: "We are out of pants"
Mika: "We need new pants"
Molemmat yhtäaikaa: "IMMEDIATELY". :D:D
Myyjät olivat kaupassa vähän, että: "mitä *****". Otimme onneksi kaiken talteen piilokameralla. :D


Nainitalin krikettikenttä.
Ja kentän paras pelaaja.
Ostoksien jälkeen käveltiin kaupungissa sijaitsevan järven ympäri. Kaupungin keskusta ja sen takana kohoavat vuoret näyttivät hienolta toiselta puolelta järveä. Mukava pikku lenkki. 


Järveä kiertämässä.
Järven toisella puolella.
Lenkin jälkeen takaisin keskustassa innostunut sonni juoksi meitä kohti uhkaavasti. Tietysti me väistettiin sitä ja se vain laukkasi ohi. Ei tiedetä olisiko se juossut surutta päälle jos ei olisi väistetty, ei viitsitty kokeilla. :) 


Hmmmm! Naan leipää.
Nämä kaverit väänsivät loistavaa munakasta, johon tuli 3 kananmunaa ja lisukkeet. Maksoi tiukat 30 centiä. :D
11.12 Keskiviikko
Tänään mentiin kondolihissillä ylös vuoristoon. Hissin yläpäässä oli pieni tivoli, jossa ajeltiin vähän kartinkia. 6 kierrosta lyhkäisellä radalla maksoi 2 euroa ja oli pirun siistiä ajella. 


Maisemaa tivolin vierestä.

2 korkeinta vuorta on yli 7 000 metriä korkeita.
Leikkimisen jälkeen patikoitiin nelisen kilometriä vuoristoharjannepolkua pitkin saman vuoren huipulle, missä olimme maanantainakin. Tällä kertaa näkyvyys oli tasan 100. Mukava auringonpaiste sai meidät jäämään huipulle useammaksi tunniksi hengailemaan. Keksimme siellä kaikennäköisillä eri variaatioilla olevia hyppy-pommpu-akropatia-kuvia. 


Tällä kertaa huipulta oli aivan huikeat näköalat.
Temppuilua.


Kyllästynyt elämään.

Jäätävä potku.
On se helppoo.

Jälleen rankka päivä, jonka jälkeen hyvä ruoka ja hotellin tv maistuivat toisenlaisilta.


Nainitalin ravintolat olivat kyllä mahtavia

12.12 Torstai
Mika on jälleen asteen lähempänä vanhuutta, täytettyään 29 vuotta. :)

Jalkamme olivat jälleen hieman puutuneet eilisestä rehkimisestä, mutta päätettiin silti painella vuoristoon. Aikaisempina päivinä olemme kiivenneet vuoristoon joka sijaitsee kaupungin itäisellä puolella, nyt vaelsimme kaupungin läntiselle puolelle. Teitä pitkin matka oli helppo teknisesti, mutta jalat puutuneena ylämäkeen käveleminen oli normaalia raskaampaa. Lähes 2 300:n metriin kokoavalle huipulle päästiin parissa tunnissa ja maisemat olivat hienot.



Huipun näköalat.
Jatkoimme matkaa huipulta toista reittiä takaisin kaupunkia kohti. Matkalla saavuimme paikkaan nimeltä: "Lands End", joka sijaitsi 2 100:n metrin korkeudessa. Matka sinne kesti noin 30 min. Lands Endistä olisi voinut olla erittäin hyvät näköalat, mutta Aasian maissa tuntuu olevan mystinen sumu joka iltapäivä, mikä peittää näkymät.



Matka takaisin kaupunkiin oli kuitenkin hieno. Kokonaisuudessaan reissu oli mukava noin 5 tunnin pikku käppäily. Takaisin kaupungin läheisyyteen tultaessa, edessämme oli paljon hevosia. Kokoajan joku tuli kaupittelemaan meille jonkinlaisia hevospatikoita. Se alkoi olla jo aika rasittavaa, siispä ainoa oikea ratkaisu oli hieman pilailla heidän kustannuksellaan. :) Eikun vaan piilokamera päälle ja odotettiin seuraavaa kaupitteliaa:
Kaupittelija: "Do u wanna go horseride?" 
Me: "No we don't want to ride by horsees, but do u have any dogs?" 
Kaupittelija: "This is good horse, take this" 
Me: "No, it's wrong animal, we wanna ride by dogs. Were we come from, we always ride by dogs".
Kaupittelijat olivat vähän ihmeissään, ja kun kävelimme poispäin takaa kuului: "by dogs? hahahahah".
Uskomme, että useasti vähän vajukeilta vaikuttavat intialaiset luulivat oikeasti, että ratsastamme koirilla Suomessa. :D 


13.12 Perjantai
Jälleen oli aika aloittaa matka, kohti kodilta tuntuvaa Delhiä. Aamulla lähdimme liikenteeseen bussilla. Välietappina meillä oli jälleen vilkas Ramnagar ja vietettiin siellä yksi yö.


Pyhä lehmä.


Lehmiä näki kyllä vähämmän kuin mitä odotti.
Bussimatkan aikana minun kamera todennäköisesti pöllittiin. Tai toinen vaihtoehto sen katoamiseen on se, että se olisi pudonnut taskustani, kun menin bussia odotellessa kyykkypaskalle. Oli miten oli, mutta tosiasia on se: että kamera, ja puolet reissun kuvista meni sen sileän tien. :'( 


Välietappi jälleen Ramnagarissa.
14.12 Lauantai
Aamulla jatkoimme siis matkaa Delhiin. 6:n tunnin junamatka tuntui kaikkein pisimmältä- ja epämukavimmalta matkustukselta koko reissun aikana. Matkustimme jälleen junan huonoimmassa luokassa, joten porukkaa riitti. Minä istuin käytäväpaikalla, Mika keskellä ja ikkunapaikalla oli mummeli, joka oli hapan kuin sitruuna. Heti kättelyssä mummo alkoi valittamaan meille siitä, että ei saada istua omilla paikoilamme. Koko matkan ajan hän katsoi vain ikkunasta pihalle erittäin tuimalla ilmeellä, eikä vahingossakaan vilkaissut meitä päin. Kun juna vihdoin tuli päätepysäkille ja kaikilla oli älytön kiire päästä pois junasta, niin mummo oli kaikkein kiireisin, ja yritti tunkea meidän läpi ja samalla runnoa sekä meidät, että meidän matkatavarat. :) Luonnollisesti voisi luulla, että ikkunapaikalla olija odottaisi keski- ja käytäväpaikkalaisen nousemista, mutta tämä mummo osasi näköjään ajatella laatikon ulkopuolelta. :D


Juna kohti Delhiä.

Junamatkan jälkeen nälkä oli erittäin suuri. Päätettiin ottaa nopeasti rickshaw kohti loistavaa ravintolaa; eli KFC:tä. :P Ruoka maistui aivan taivaalliselta. Kfc:ssä sattui myös kaikkein uskomattomin tarina ikinä. Kaikki jotka ovat jokus reissaneet, tiedävät että yleensä ulkomailla, joko kuulee suomen kieltä tai jossain lukee jotain suomeksi. Ei siinä mitään, mutta tämä oli jotain aivan uutta. Kfc:n seinässä nimittäin oli tienviitta, jossa luki: "Naissaari" ja "Vaajakosken sulku" erittäin spookia! Ei olisi ollut niin outoa jos tienviitassa olisi lukenut esim: "Helsinki" ja "Kehä 3", mutta kun kyltti osui juuri Minun ja Mikan lapsuuden seudulle ja pienen pieneen paikkaan suuressa maailmassa. :D Hyvän aterian jälkeen ei tehty muuta, kuin junamatkasta toipumista. 

Lapsuuden kotimaisemista erittäin tuttu kyltti.
15.12 Sunnuntai
Tänään käytiin vähän shoppailemassa, ei mitään sen kummempaa. Minä en juuri ostellut mitään, mutta Mika alkoi törsäämään oikein kunnolla. :) 

Polkupyörä rickshaw.
16.12 Maanantai
Käytiin tänään vielä kakkoskierroksella shoppailupaikkoihin. Sama tarina kuin eilen. Edelleen Intia on ehdottomasti maailman halvin maa. Jos haluaa shoppailureissulle, niin Delhi on kyllä paikka jonne kannattaa tulla. :P

Porukkaa Intian kaduilla riittää.

17.12 Tiistai
Sitten koittikin meidän viimeinen reissupäivä. Tänäänkään meillä ei ollut mitään kummempaa sunnitelmissa. Minä kävin ajeluttamassa 1 kk:n reissuparran pois ja samalla myös hiuksetkin uuteen uskoon. Kaupan päälle kampaaja teki vielä niska-, pää-, selkä- ja käsihieronnat. Kaikki tämä: pyöreeseen kahteen euroon.


Yhteenveto:
Vaikea on pistää reissuja mihinkään paremmuusjärjestykseen, joten Intia menee siihen samaan suppuun: Kiinan, Perun, Bolivian ja Georgian kanssa.

Aivan loistava reissu, vaikka välillä varmaan kirjoittamistani teksteistä sai sen kuvan, että koko reissu koostui pelkästään sähläyksestä. Siitä huolimatta nautittiin lähes joka hetkestä. Suosittelemme ehdottomasti Intiaa matkakohteena kaikille niille, joille huippuhygieenisuus ja asioiden yksinkertaisuus ei ole niin tärkeitä juttuja. :) 

+/-
+HALPUUS = kaikki on ihan törkeen halpaa vaikka et jaksaisikaan tinkiä. Tinkimällä jo valmiiksi erittäin halvat asiat, voivat tippua aivan naurettaviin hintoihin.
+Seikkeilua = ehdottomasti seikkilukohde: mikään ei ole helppoa :D
+Monipuolisuus = löytyy merta, vuoristoa, aavikkoa, kaupunkeja, viidakkoa, villieläimiä sekä erinlaisia uskontoja ja ihmisiä.
+Ihmiset = 90% ihmisistä jotka tapasimme oli erittäin hyviä tyyppejä, vaikkakin valtaosa intialaisista tuntuu käyvän vähän hitaalla. :D

-Melu = kaupungeissa ei saa hetkeäkään rauhaa autojen tööttäilystä. Onneksi luontoakin maassa vielä riittää.
-Pitkien junamatkojen varaaminen = parin tunnin junamatkat olivat helppoja varata, mutta 30 tunnin junamatkan varaaminen voi olla erittäin hankalaa. Suosittelemme ehdottamasti oman tunnuksen tekemistä nettivarauspalveluun.
-Junien myöhystymiset = 1/6:sta junasta oli ajoissa.
-Huijarit = ei mikään iso ongelma, mutta juna-asemien ja turistikohteiden läheisyydessä kannattaa varautua kaikkiin ihmisiin varauksella. Näiden paikkojen ulkopuolella ihmisiin voi aika hyvin luottaa.




Reissaajat kiittää.