CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

lauantai 3. toukokuuta 2014

Jordania 3.-12.5.2014

Wadi Rum, Jordania

Lauantai ja sunnuntai 3-4.5.2014
Nyt se on aika jälleen. Tällä kertaa Jennin ja Jopen kohteena oli Jordania ja aioimme viihtyä siellä 10 kokonaista päivää.


Vaivaiset 17 tuntia Jyväskylästä lähdön jälkeen saavuimme Ammanin lentokentälle. Jordanian viisumi maksoi 40 dinaria (= 40e). Lentokentältä bussilla keskustaan, jossa meillä oli varattuna hostelli 2:ksi ensimmäiseksi yöksi. Hostellista suuntasimme a
amupalalle paikalliseen falafel- ruokapaikkaan ja nukkumaan matkaväsymystä pois. 

Klo. 12 kömmittiin ylös ja lähdimme tutkimaan pääkaupungin menoa. Ensimmäiseksi suuntasimme Ammanin Citadeliin (= linnoitukseen). Tykkäsimme siitä, että linnoituksen rauniot oli jätetty alkuperäiseen kuntoon, joten tunnelma oli paljon aidompi. Parasta linnoituksessa oli kuitenkin näkymät joka puolelle kaupunkia.

Linnan jälkeen meidän piti mennä vain hetkeksi takaisin hostelille hoitamaan huomisen Kuolleen Meren kyytejä, mutta juutuimmekin väsymyksen vuoksi pariksi tunniksi päikkäreille.

Akkujen latauksen jälkeen käveltiin vielä kolmisen tuntia kaupungilla tzekkamassa mm. roomalainen teatteri ja modernisti vihreillä led-valoilla valaistu moskeija. Iltapalaksi nautimme aidot Lähi-Idän herkulliset kanakebabit. :p 

Ensivaikutelmamme Jordaniasta oli oikein hyvät ja postiiviset. Varsinkin ihmisten osalta, nimittäin joka ikinen henkilö jonka kanssa olemme asioineet, ovat olleet erittäin ystävällisiä ja mukavia. Missään muualla maailmankolkassa, jossa olemme käyneet ei ole ollut näin hienoja ihmisiä. Jos jotain miinusta etsii, niin tämä on pikkuisen kallis maa, halvempi kuin Länsi- ja Keski-Eurooppa, mutta kuitenkin kaukoitää huomattavasti kalliimpi. Lisäksi kuumahan täällä tuntuu olevan! :)

Reissaajat Ammanin linnoituksen päältä



Roomalainen amfiteatteri

Moderni moskeija

Maanantai 5.5
Aamulla heräiltiin aikaiseen kellonsoittoon: 7:45. Hyvin saatiin nukuttua kuumudesta huolimatta. Herättiin aikaisin, koska klo. 9:00 koitti lähtö taksilla kohti Kuollutta Merta. Eilen oltiin hommattu taksiin kolmaskin tyyppi, jotta saatiin matkakustannuksia vähän pudotettua.


Lähestyessämme Kuollutta Merta, alkoi auton lämpömittari nousta ja perille päästyä se näytti jo 39 C. :) Onneksi taivas oli pilvinen.

Kuolleen meren uimaranta oli enemmänkin kylpylä, nimittäin eristetyllä alueella oli ravintoloita ja uima-altaita ja kaikki muukin oli laitettu vimosen päälle. Hintakin oli sen mukainen (25e), hienosti osaa Jordania rahastaa suurista nähtävyyksistä. :( 

Ensimmäiseksi säntäsimme merelle. Jenni meni ensiksi veteen, jotta saimme otettua toisistamme ensireaktiot videolle. Vedessä olo oli kuin pullonkorkilla, ei vain voi upota. Ollaan yritetty kuvitella aikaisemmin miltä se tuntuu, mutta ei näkojään ole osattu.:D Jo pelkästään tämän kokemuksen takia tänne kannattaa matkustaa. Otimme rannalla myös ihoa hoitavan mutahoidon, eli mutaa hierottiin kaikkialle kehoon, annettiin vaikuttaa 10 min. ja ei kun mereen huuhtelemaan se pois. Kyllä siinä ehkä iho tuntui vähän pehmeämmältä hoidon jälkeen. Vietimme merellä pari tuntia ja matkasimme takaisin Ammaniin.

Illemalla käytiin ravintolassa tilaamassa pirtelöt ja yksi vesibongi meille molemmille yhteiseksi. :D Omenan makuista vesihöyryä siinä sitten hönkäiltiin vuoronperään. Erittäin hauska kokemus sekin, Jenniä vähän yskitti ja Joppe veti kuin vanha tekijä. :P Mukavaa oli, mutta kyllä yhdessä kerrassa oli jo riittävästi tälle reissulle. 

Hei, me kellutaan!


Sohvaa ei enään tarvita
marsilaiset

Bongia ja pirtelöö :P

Nätti bongi

Kokenut sauhuttelia
Tiistai 6.5
Tänäänkään ei saatu nukkua pitkään, vaan aamusta klo. 5:00 herätys ja bussimatka kohti Aqabaa sai alkaa. 4 tuntia bussin kyydissä ja oltiin perillä. 

Maisema Etelä-Jordaniassa oli ihan erilaista kuin pohjoisessa = suuria maaston korkeuseroja ja vuoristoa. Perillä meitä odotti 4 tähden hotelli (= mm. katolla uima-allas+pore).

Ensimmäisenä menimme syömään raflaan. Samalla kun söimme, ravintolan ohi ratsasti mies kamelin selässä. Otimme kamelista kuvaa ja ohjastaja tietenkin huomasi sen ja tuli väkisin tyrkyttämään meille kameliajelua. Joppe jankutti miehelle vaikka kuinka moneen kertaan, ettei olla kiinnostuneita ja sanoi myös että ei halua maksaa yhtään mitään. Mies siihen tokaisi, että: "don't worry, pay as you like". Joten ei siitä miehestä mitenkään muuten päässyt eroon, kuin hyppäämällä kyytiin. 50 metrin lenkin mies talutti kamelia Joppe sen selässä ja otti meidän kameralla kuvia. Sen jälkeen mies pakotti Jenninkin tekemään samaisen lenkin Jennin vastusteluista huolimatta.

Ajelujen jälkeen Joppe ystävällisesti tarjosi miehelle muutaman euron, mutta tietysti äijä pyyti 20 euroa. Joppe sanoi vaan ukkelille, että: "ota tai jätä" ja näytti kahden dinarin seteliä, ja kyllähän se ukkeli ne sitten lopulta otti. Ikävä tilanne oli tämä, sillä kameli-äijä oli ensimmäinen ikävä ihminen täällä Jordaniassa (olemmehan me tietenkin aikaisemmin reissuillamme törmännyt samanlaisiin sankareihin vaikka kuinka monesti, mutta pointti oli se, että tämä oli ystävällisessä mahtavassa Jordaniassa ensimmäinen pässi). :(

Alkuillasta kiertelimme kaupungilla ja jossain vaiheessa päädyimme rannalle syömään kebabbia :P. Siellä joku juoppo tuli kysymään: "mistä ollaan kotoisin?" Kun hän kuuli, että olemme Suomesta, alkoi äijä jutella meille "hoonoo soomee". Hän kertoi meille kaikkea mahdollista, mm. että hän on asunut Suomessa 14 vuotta. Sitten se yritti alkaa kaupittelemaan meille aivan kaikkea ja kaikki mitä se kaupitteli maksoi tasan vitosen. :D Sillä oli tarve auttaa meitä, koska Joppe oli kuulemma hänen poikansa "vertainen". Vaikee siitä oli päästä eroon, mutta lopulta löydettiin kohtelias keino poistua paikalta.

Vielä yksi hauska juttu tapahtui tänä päivänä. Menimme pieneen matkamuistokauppaan etsimään Jordanian lippua ja siellä vanha ukkeli jälleen kysäisi: "mistä päin ollaan?" Kun hän kuuli, että: "Suomesta ollaan", rupesi tämä näyttämään meille kuvia ja sanoi, että: "on tehnyt Mika Kaurismäen kanssa leffan." Hän myös kertoi, että: hän on erittäin kuuluisa Jordaniassa ja antoi Jopelle postikortin johon hän kirjoitti nimmarit. :) Myöhemmin Joppe kysyi hotellin työntekijältä: "tunteeko tämä miehen", ja vastaus ei ollut yllättävä "en oo koskaan kuulukkaan". :D 

Lähellä Aqabaa maasto muuttui vuoristoiseksi


Pässi kamelikuski

Keskiviikko 7.5
Tänään suunnitelmissa oli lähtea snorklailemaan 15 km päässä olevalle rannalle. Piti säätää hirveästi varusteiden kanssa ja kyydityksistä rannalle. Lopulta löydettiin mukava mies sukellusliikkeestä, joka auttoi meitä kaikessa. Hän soitti meille halvan taksin ja neuvoi kuskille mihin meidät pitää viedä. Päästiin taxilla rannalle, vuokrattiin snorkkelit ja räpylät ja eikun mereen. Välineitten kanssa oli ongelmia ja pari tuntia vierähtikin säätämiseen ja Jennin "paniikkikohtauksiin". :) Lopulta Joppe sai välineet kuntoon ja lähti vähän yksin katselemaan koralliriuttoja ja akvaariokaloja. Hienon näkoisiähän ne olivat.

Seuraavaksi suuntasimme 200 metrin päähän toiseen rannan-osaan, jossa mereen on upotettu venäläinen tankki. Nyt vaihteeksi Jennin snorklausvälineet eivät pysyneet koossa ja Joppe lähti ensiksi yksin paikantamaan tankin meren pohjasta. Tankki löytyi ja Joppe lainasi omia välineita Jennille ja otti itse vain Jennin uimalasit ja jätti hegitysputken rannalle. Jopen piti vähän ensiksi kouluttaa Jenniä juuri itsekkin oivaltamia snorklaustekniikoita ja saatiin Jennikin tankille asti. Tämäkin päivä Jordaniassa tarjosi meille unohtumattomia kokemuksia.


Illalla käveltiin vielä Aqaban keskustassa

8.5 Torstai
Aamulla heräsimme isoon yllätykseen, nimittäin ulkona tulee vettä. Eikä kyseessä ollut mikään 5min aikana 2 tippaa vettä, vaan vettä tuli kuin sangosta kaatamalla. Hotellin aamupalapaikassakin katto vuoti vettä aamupalabuffetin päälle. 
Ulkona vettä lainehti kaduilla, koska kaupungissa, jossa ei juuri koskaan sada, ei tarvita viemareitäkään. :)

Sitten meidän olikin aika hyvästellä Aqaba ja siirtää nokka kohti uusia seikkailuja. Eri lähteistä saaduista tiedoista meillä oli ristiriitaista tietoa bussin lähtoajasta aamulla, Kohti Wadi Rumin aavikkoa. Hotellin työntekijä sanoi, että bussi lähtee sitten kun se on täynnä ja lonely planetin kirja sanoi, että bussi lähtee klo 11. Luotimme luonnollisesti kirjaan ja menimme asemalle 11:00. Todellisuudessa bussi lähti kuitenkin yhdeltä, jouduttiin siis jäämään odottelemaan. Äkkiä paikalle kuitenkin tuli mukava mies, jonka kanssa aloimme jutella. Hän kertoi, että on töissä Wadi Rumissa ja alkoi tietysti myydä meille heti jeeppikyytejä ja yöpymisiä aavikolla. Keskustelujen välissa bussikuski tuli ilmoittamaan, että bussi lähteekin nyt vasta kahdelta. Silloin päätimme ottaa uuden tuttavamme ja hänen äitinsä kanssa taxin perille, eikä se tule maksamaan kuin vain 2 euroa enemmän per. naama, kuin bussi.

Matkalla mies kertoi loput myyntipuheestaan ja kaikki kuulosti meidän korvaamme oikein hyvältä. Ainoastaan epäilyttää onko mies joku laiton matkanjärjestäjä, jota lonely planetin kirjakin varoitti. Taximatkakin Wadi Rumiin toi yllätyksen, nimittäin aamuinen vesisade oli tehnyt tuhoja myös autotielle, nimittäin vuoristosta oli valunut useita tonneja mutaa tielle, jota kaivinkoneet nyt siirsivät pois ja liikenne luonollisesti seisoi. Ei onneksi jouduttu odottamaan 10 minuuttia kauempaa.

Kun saavuimme Wadi Rumin portille ja Joppe pyyti taxikuskia pysähtymään, jotta voisimme ottaa selvää onko uusi tuttavamme rehellinen. Tyyppi seurasi meitä kaikkialle minne menimme ja uskalsi tulla virallistan lipunmyyjien luokse näyttäytymään, joten päätimme luottaa kaveriin (tämä olikin yksi parhaista päätöksistä koko reissun aikana, mutta siitä lisää myöhemmin). Jatkoimme taxilla vielä noin 10km viimeiseen pikkukylään (Rum Villageen) ennen kesytöntä aavikkoa. 

Kylässä odottelimme miehen kotona noin tunnin lähtöä. Odottelimme miehen serkkua Alia, joka toimii meidän jeeppikuskinamme. Vihdoin Ali saapui paikalle ja pääsimme lähtemään aavikolle. Kulkuneuvonamme meillä toimi korkea maavarainen lava-auto luotettavaa japanilaista laatutyötä (toyota), jonka lavalle oli rakennettu mukavat penkit, jossa me istuimme. Saimme siis kokoajan nauttia ulkoilmasta ja esteettömästä näkymästä aavikolle. :)

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme aavikolla noin 3 tuntia ja pysähtelimme välillä eri luonnonnähtyvyyksillä. Parhaimmat niistä olivat: punainen hiekkadyyni, jonka kiipesimme ylös ja sieltä käsin sai ihastella mahtavia aavikkomaisemia, ja Pieni kallioon muodustunut silta, jonka päältä myös näki kauas aavikolle.

Aloimme päivän aikana tutustua kuskiimme Aliin ja alusta asti, hän vaikutti oikein hyvältä tyypiltä. Ajelujen jälkeen saavuttiin leiripaikalle peduiinien leiriin. Kyseessä ei ollut mikään turisteille tarkoitettu leiri, jossa on aurinkopaneelit ja vessat, vaan tämä oli aito paikallisten leiri ilman mukavuuksia. Alin vanhemmat ja pikkuveljet asuvat tällä leirilla missä me yövyimme. Meille pystytettiin leirin asukkaiden telttojen viereen oma perus kupoliteltta. Kun teltta oli pystyssä ja olimme esitelleet itsemme peduiineille, lähdimme katsomaan auringonlaskua läheiselle kalliolle kahdestaan.

Vähän oli pilvinen keli, joten auringonlasku jäi vähän lappeaksi, mutta kalliolta oli kyllä muuten todella hyvät näköalat. Muutaman tunnin kuluttua mentiin takaisin leiriin, jossa meitä odotti muhkeat päivällis kanariisimätöt. :p Joppe söi kaiken, jota peduiinit eivät varmasti osannut odottaa ja he taisivat vähän naureskella asialle. Vieraanvaraisina ihmisinä tietysti kysyivät Jopelta ottaako hän lisää, mutta jopa Jopen maha oli täynnä. :) Ruoan jälkeen kokoonnuttiin kaikki "olohuone" telttaan nuotion ympärille juomaan teetä. Peduiinit puhuivat aikalailla arabiaa keskenään, huonon englanninkielensä vuoksi, mutta tykkäsimme seurata heidän illanviettotapojansa. Puolisentuntia nuotiolla höpöteltiin, kunnes perheen isä nousi ylös, lähti ulos teltasta ja kohta alkoi kuulumaan rukouslaulua (älyttömän hyvä ääni lähti ukosta ja sävelkin oli hyvä. Harmi, että islamilaisten kaupunkien moskeijoiden kaijutumista kuuluu "älämölöä" tämän loistavan laulun sijasta :D). Ilta huipentuikin siihen ja kaikki menivät nukkumaan klo 21:00.

Yö ei ollut mikään kaikkein paras, sillä maassa oli aika kova nukkua ja koira haukkui ja ärjyi alkuyön. Kun vihdoin koira lopetti mekastamisen, kukko aloitti omansa. :D. Kaippa siinä muutama tunti tuli kuitenkin nukuttua. By the way, oletimme Ammanin ja Aqaban kuumuuden jälkeen, että aavikolla on varmasti aivan läkädyttävän kuuma, mutta kävikin päinvastoin. Aavikolla on mukavan kuuma päivällä ja yöllä sopivan viileä nukkumiseen, eli aivan täydelliset kelit. 

Puu keskellä aavikkoa


Punainen hiekkadyyni

Samainen hiekkadyyni

Pikku kivisilta

Meidän majapaikkamme

Teltan lähikallioilla auringonlaskua katsomassa

Illanviettoa "olohuoneteltassa" Alin isä ja Ali

9.5 Perjantai
7:30 noustiin ylös aamupalalle. Aamupala ei ollut niin ruhtinaalinen kuin edellisillan päivällinen. Vain paikallista leipää, joka on kuin pizzapohja ja sen päälle sulatejuustoa tai vuohen rasvaa (joka oli yllätys yllätys todella makeaa). 8:00 jälkeen starttasimme Alin kanssa auton ja lähdettiin tutkimaan lisää aavikon nähtävyyksiä. Parhaat palat tänä päivänä olivat: pieni hiekkadyyni, joka johti kallion päälle. Dyyniä kiivettäessä 3 koiraa liittyi seuraamme ja olivat meidän kanssa niin kauan kun olimme tulleet takaisin alas dyyniltä.


Dyynin jälkeen ajoimme kanjonin luokse, jossa Ali jätti meidät kanjonin toiselle puolelle ja josta kävelimme noin 30min kanjonin läpi toiselle puolelle, josta Ali nappasi meidät taas kyytiin.

Viimeiseksi menimme vielä toiselle kivestä muodustuneelle sillalle, joka oli huomattavasti korkeampi kuin edellispäivän silta.

Nelisen tuntia ajeltiin yhteensä aamupäivällä. Lopuksi noin 5 km ennen leiriä Ali jätti meidät kyydistä ja kävelimme lähteelle, jossa meidän leirin vuohia käytetään päivittäin juomassa. Kun olimme kävelleet takaisin leirille olimme väsyneitä, napattiin teltasta patjat ja mentiin nukkumaan läheisen kallion varjoon päiväunia.

Parin tunnin unien jälkeen palasimme leiriin, johon oli tullut uniemme aikana vieraita läheisestä turisteille tarkoitetusta leiristä. Tutustuimme nuotion ääressä intialaisiin äitiin ja poikaan, jotka kylläkin asuivat tällä hetkellä usassa. Oikein mukavia tyyppejä. Kyselimme heidän reissusuunitemista ja ilmeni, että heillä on täsmälleen samanlaiset suunnitelmat loppureissulle kuin meilläkin.

Jutustelujen jälkeen Ali heitti meidät 8km päähän kallioille, josta voimme nähdä auringonlaskun. Sovimme hänen kanssaan, että kävelemme takaisin leiriin auringonlaskun jälkeen. Auringonlasku oli jälleen pienoinen pettymys, sillä olimme nähneet aikaisemmin kuvia Wadirumin auringonlaskusta, jossa jättimainen punainen pallo laskee horisontin taa. Hienohan tämäkin oli, mutta odotukset olivat vain suuremmat.

Auringonlaskun jälkeen kerkesimme kävellä leiriä kohti 6-7km, kunnes Ali tuli meitä vastaan autolla. Oli jo varmaan vähän huolestunut meistä, kun aavikolla oli jo pimeää ja meitä ei kuulunut. Nälkäisenä takaisin telttaan ja heti meidän nenän eteen työnnettiin vielä isommat annokset kuin eilen, varsinkin Jopelle. :) Onneksi Joppe ei kuitenkaan tuota pettymystä ja jälleen kiskaisi koko aterian alas. Alille se ei käynyt ja tunki lisää ruokaa Jopen lautaselle. Jossain se Jopenkin raja on, ja ruoat jäivät syömättä (tilanne: Joppe 1 - Beduiinit 1).

Ruokailun jälkeen kokoonuimme jälleen nuotion ääreen, jossa juttelimme muutaman tunnin. Alin serkku kertoi meille islaminuskosta, joten tällä kertaa mekin olimme jutuissa mukana. :) Sitten olikin nukkumaan menoaika, olimme päättäneet jo aikaisemmin, että tänä yönä pitää ihastella tähtitaivasta. Uni vei kuitenkin voiton ja nukahdimme ennen kuin tähdet näkyivät kunnolla. Onneksi kukko kuitenkin herätti meidät 03:30, joten pääsimme näkemaan upean aavikon tähtitaivaan. 

Pikkuhiekkadyyni, kallio ja koirat


Pikkuhiekkadyyni

Kapea kanjoni

Jos halusi pitää jalat kuivana kanjonin pohjalla, tarvittiin kiipeilytaitoja

Iso kivisilta

Leveä kanjoni

Koko porukka vasemmalta: Joppe, Jenni, intialaiset äiti ja poika, Alin serkku, Ali, Alin toinen serkku ja Alin isä

Auringonlasku

Vasemmalta: Alin poika, Joppe, Ali, Jenni ja taustalla auto, jolla aavikkoreissu taittui
10.5 Lauantai
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja aamulla 7:30 Ali lähti heittämään meidät viimeiselle ajelulle jeepillä kohti linkkipysäkkiä. :( 9:00 meillä lähti bussi Wadimusaan ja Petraan. Meillä ei ollut mitään hotellivarauksia, siispä kysyimme bussikuskilta jotain hotellia, ja hän suositteli meille normaalia kalliimpaa hotellia mihin olemme tottuneet. Päätimme kuitenkin käydä vilkaisemassa sitä ja jälleen yksi parhaimpia päätoksiä koko reissulla mitä olemme tehneet. Hotelli maksoi kahdelta yöltä ja kahelta henkilöltä aamupalan kera 80euroa. Aika paljon, mutta hotelli ja sen huoneet ovat törkeän siistit ja sieltä löytyy myös uima-allas. Ehdottomasti parasta paikassa oli kuitenkin sen omistaja Attah: toisenlainen muslimi :D. Nimittäin tämä kaveri kiroilee ja muutenkin vaikuttaa enemman eurooppalaisen rennonman ajattelutavan ihmiseltä. Hotelilla tutustuimme hieman Attahiin ja sen jälkeen lähdimme Petraan. Ostimme kehdenpäivän liput tänne taianomaiseen kaupunkiin. Petran sisällä säästimme tarkoituksella seuraavalle päivälle kuuluisan monasteryn, jossa on kuvattu Indiana Jones 3. Ekana päivänä tutkimme Petran länsiosat, johon kului mukavasti nelisen tuntia. Erittäin hienoja rakennuksia ja maisemia, mutta eivät kuitenkaan vedä vertoja Wadirumille ja Wadirumiin verrattuna Petran turistien paljous pilaa myös hieman tunnelmaa. Kun olimme lähdössä pois, törmäsimme vanhoihin kavereihimme: intialaisiin. Muutaman sanasen vaihdoimme ja jatkoimme omille teillemme. Hotelille palattuamme Attah pyysi meidät kupposelle, Jenni oli tosi väsynyt eikä olisi jaksanut tulla, mutta eipä sitä voinut kutsusta kieltäytyäkkään. Joimme kaakaot hänen kanssaan ja keroimme toisilemme päivän tapahtumat. Puolisentuntia juttelimme ja oli aika lähteä nukkumaan. 
Petra



Petran sisääntulo pytinki


11.5 Sunnuntai
Hotellin loistavan buffetaamupalan jälkeen oli aika lähteä Petran uusintakierrokselle. 12:00 aikaan olimme pääportilla ja siitä suorinta tietä monasterya kohti, sillä matka sinne kesti noin tunnin verran. Matkan puolessa välissä törmäsimme, ette arvaa kehen... No niihin intialaisiin tietenkin. :D Jutelimme jonkin aikaa ja ehdotimme heille, että otetaanko yhteiskuva kun ollaan päästy ylös, ja tämähän heille kävi. Emme kuitenkaan menneet yhtämatkaa ylös, koska äiti intialainen on jo sen verran vanhempi, että eteneminen on aika hidasta. Pääsimme aikalailla siinä tunnissa perille. Monastery ei ollut pettymys, vaan yksi hienoimmista yksittäisistä rakennuksista, mitä olemme nähneet. Parasta paikassa ei kuitenkaan ollut itse monastery, vaan maisemat jotka aukenivat viimeisten kapuamisten jälkeen monasterylta. Vuoristoa, aavikkoa ja kanjoneita, aivan mahtavaa. Ainakin kolme tuntia vierähti kuvia ottaessa ja maisemia ihastellessa. Vieläkin pitempään olisi viihtynyt, mutta meidän oli tarkoituksena mennä vielä lähelle Petran pääporttia olevalle vuorelle katsomaan auringonlaskua. Kerkesimme auringonlaskupaikalle juuri oikeaan aikaan ja paikalla oli myös muutama muukin saman ajatuksen perässä. Nättiä, nättiä, on! Ja siitä kertookin hyvin se, että kahden päivän aikana saimme kulutettua 6 Gb kameran muistikortteja. :) Petrasta ulos tultaessa kello löi 20:00 eli tasan kahdeksan tuntia ja ainakin 20km ylä- alamäkeen tuli paineltua päivän aikana ja jaloissakin se tuntui. Hotelille tultaessamme Attah kutsui meidät jälleen kerran kupposelle ja jutustelemaan. Ennen nukkumaanmenoa kävimme vielä kuumassa porealtaassa rentouttamassa väsyneitä jäseniä. :P

Loppukevennyksesksi: reissun aikana Joppe on saaanut paljon kehuja paikallisilta nuorita miehilta mm. näillä sanoin "Ooooohh, you're lucky guy" viitaten Jopen kauniiseen tyttöystävään. :D Jenni on saanut myös suoraan kehuja ihmisiltä kauneudestaan. Kaikki kehut on kuitenkin tullut kohteliaasti, ei siis mitenkään tungettelevasti tai ahdistavasti.
Petraan saavuttaessas kuljettiin yli kilometrin mittaisen kanjonin läpi

Iso Monastery

Monasteryn takana olevat vuoret ja kanjonit



Auringonlasku Petrassa



12.5 Maanantai
Reissaamisen ikävimpiä asioita on hyvästellä uudet ystävät ja tällä kertaa jouduttiin jättää hyvästit Attahille. Meidän oli aika vaihtaa paikkaa takaisin Ammaniin. Kyytinä meillä toimi Attahin hotellilta lähtenyt turistibussi, joka kuljetti meidän lisäksi paljon Etela-Afrikkalaisia, joten olimme ainoat valkoiset bussissa. :D Attah järjesti meille paikat tähän bussiin, joka ei mennyt suoraan Ammaniin, vaan poikettiin kuolleen meren kautta, again! Saimme 25 eurolla per. nenä koko reissun, johon sisältyi: bussikyyti, kuolleenmeren pääsylippu ja buffetlounas. Toinen kerta kuolleessa meressä ei ollut aivan niin hohdokas kuin ensimmäinen, mutta erittäin kivaa se kuitenkin taas oli. 3 tunnin polskimisten jälkeen jatkoimme bussilla Ammaniin. Amman tuntui kuin kodilta, kun kaikki paikat olivat tuttuja ja tykkäsimme kaupungista edellisellä kerralla kovasti. Eipä me enään kummoista tehty, vietettiin vain rauhassa viimeistä iltaa Jordaniassa ja haikein mielin muistelimme mahtavia tyyppejä, joita tapasimme reissun aikana ja kaikkia uusia kokemuksia ja maisemia. 

Takaisin kellumassa


Oma koti kullan kallis

Tässä tulee yhteenveto meidän Jordanian matkasta. Eli Jordanian +:sat ja -:set. Asiat ovat parhausjärjestyksessä.

1. Ihmiset
+ kohteliaita ja erittäin mukavia, ystävällisimpiä ihmisiä, joita olemme tavanneet reissuilamme. 
- eijole

2. Wadi rum
+ Aavikkomaisema on ainakin meille suomalaisille todella eksoottinen paikka.
+Maisemia ei ollut pilattu teillä tai aidoilla tai millään muullakaan luontoon kuulumattomalla asialla, ainoastaan ihmisen kosketuksen näkee beduiinileirillä.
+ Vaikka ollaan aavikolla ei ole liian kuuma, ainakaan toukokuussa
+ Wadi rumissa ei myöskään ole liikaa "sääntöjä", esim. voit vuokrata oman jeepin ja tutkia aavikkoa sillä tai myös kävellen ja pyörällä.
- Turisteja jonkun verran, mutta ei kuitenkaan liikaa

3. Petra
+ Jäätävat maisemat, varsinkin monasteryn takana
+ Arkkitehtuuri
-Paljon turisteja (parhaassa paikassa, eli monasteryn luona yllättävän vähän kuitenkin)
-Kallis (yhden päivän lippukin maksaa jo 50euroa, 2 päivää 55euroa)

4. Kuollut meri
+ Mahtava kokemus, joka kaikkien jotka tykkäävät matkustaa pitäisi kokea
- Kallis
- Yllattavan vaikea päästä paikalle. Ainoat vaihtoehdot oikeastaan oma auto, taxi tai hotellin bussitour. julkisella bussillakin pääsee, mutta joutuu vaihtamaan miljoona kertaa

5. Punainen meri
+ Hyvä paikka snorklaamiseen ja sukeltamiseen
- Aqaba perus eurooppalainen turistikaupunki

6. Amman
+ Aito jordanialainen meininki

7. Kalleus
+ Jordania on kuitenkin pieni maa, jonka tutkimiseen riittää 1-2 viikkoa, joten rahaa ei kerkeä tuhlaamaan niin paljoa
+Jos olet tottunut reissamaan Euroopassa, niin siihen verrattuna Jordania on kuitenkin halpa maa
-Aasian maihin verrattuna kallis

Jo Jordanian reissun alussa meistä tuntui jo, että tämä maa saattaa olla se kaikkein paras missä ollaan käyty. Loppu reissusta sen pystyi jo sinetöimään. Me molemmat olemme sitä mieltä, että Jordania on paras maa missä ollaan käyty. Ehdottomasti kaikki te ihmiset, jotka tykkäätte matkustaa, alkakaapa jo varaamaan lentoja. Kun olette varanneet, ottakaa yhteyttä meihin, niin saatte käyntikortteja parhaimpiin paikkoihin missä olimme ja pääsette tutustumaan niihin mahtaviin ihmisiin johon mekin tutustuimme.