CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kirgisia 9.-31-8.2014

Ala-Kol, Kirgisia

Kirgisian reissuun pakkasimme kamat ryhmityksellä Joppe ja Jenni. Matka starttasi jkl:stä 9.8.2014 ja reissun kesto pikkaisen reilu 3 viikkoa.

9-10.8 lauantai ja sunnuntai

Matka startattiin jo aikaisin 5:30 Jyväskylästä, 2 tunnin yöunilla. Matka jkl:stä Helsinkiin taittui mukavasti 5€ maksavalla onnibussilla. Väsyneenä Helsingissä ei jaksettu muuta kuin käydä katsomassa tuomiokirkko, ja olla puolinukuksissa kahvilassa.

Lento Istanbuliin lähti tunnin myöhässä klo. 19:00 maissa. Istanbulin kentällä hypättiin Bishkekiin menevään koneeseen. 5 tunnin lennolla olimme aivan hämärän rajamailla väsymyksen vuoksi. Väsymyksestä kertookin hyvin se, että kun kone oli laskeutumassa ja turvyöt pitivät jälleen kiinnittää, olivat Jopen ja Jennin vyöt menneet sekaisin, niin että Jopella oli 2 naaraspäätä ja Jennillä 2  urospäätä. Kun Joppe katsoi Jenniä, niin Jenni vain tuijotti suu auki vöitä eikä ymmärtänyt yhtään mistä on kyse, eikä tiennyt mitä tehdä. :D

Bishkekiin saavuttaessa otimme minibussikyydin kaupungin keskustaan ja kävelimme sieltä hostelliimme, jonka olimme varanneet jo etukäteen. Matkaa kertyi hostellille aika mukavasti, varmaan about 5 km ja siinä väsymyksen tilassa ja ­30 asteen helteessä se oli erittäin pitkä matka.

Ensimmäinen päivä Kirgisiassa meni siis väsyneissä tunnelmissa, kebabbia syödessä ja ihmetellessä kiinalaisen näköisiä ihmisiä, jotka puhuivat venäjää tai kirgiisiä, joka kuullostaa aivan venäjältä.

11.8. Maanantai
Ansaitut reilut 11 tuntia yöunta. Saatiin kuumudesta huolimatta nukuttua hyvin. Aloitimme päivän hostelliin kuuluvalla aamupalalla, jonka jälkeen paikallisminibussilla (jossa oli yhtä paljon ihmisiä kuin täydessä isossa bussissa) bussiasemalle tiedustelemaan tiistaina lähteviä busseja seuraavaan kohteeseemme. Tiedustelusta ei juurikaan hyötyä ollut muuta kuin se, että meidän on muutettava reissusuunnitelmaamme, koska paikkaan johon halusimme mennä ei mene busseja. Eipä se mitään haittaa; kierretään maa vaan vastakkaiseen suuntaan. :)

Bussiasemalta käveltiin maan suurinpaan markettialueelle niin ikään tiedustelemaan vain mitä sieltä löytyy, jotta voimme ostaa ostokset sitten reissun lopuksi. 35 asteen helteessä ja mollottovan auringon alla ei paljoa jaksa putkeen kävellä ja otimmekin päivän aikana vain noin 1 km etappeja ilmastoidusta sisätiloista ja varjoisista paikoista toiseen. Näinpä me tutkittiinkin kaupungin tärkeimmät paikat tämän päivän aikana.

Hintatasosta sen verran, että eipä ole hinnoilla pilattu paikka tämä esimerkkinä: hyvä kahden hengen ravintola-ateria 4 euroa, ja kaupasta 2 jäätelötuuttia ja litran limsapullo 1,5 €. :P

Joppe, ja taustalla Lenin :)

Jenni ja Bishkekin pääaukio
12.8. Tiistai
Jennin yö meni vähän huonosti mahavaivojen takia (johtunee todennäköisesti kebabista, mitä syötiin iltapalaksi). Aamu sen takia vähän venähti ja oltiinkin bussiasemalla ajateltua myöhemmin. Klo 13:00 maissa kuitenkin päästiin minibussilla liikenteeseen, joka oli ahdettu aivan täyteen, jotta kuski saisi maximaaliset massit käärittyä. Kolmisen tuntia "saunabussissa" sulattiin kunnes olimme perillä Kochkorissa (voitte hyvin kuvitella, että varsinkaan Jennin matka ei ollut kovin mukava kuumuuden ja mahakipujen vuoksi).

Kochkor on mukava pikku kyläpahanen, joka on vuorien ympäröimä ja sijaitsee noin 1500metrissä, joten lämpötilakin on tippunut Bishkekin kuumuudesta siedettäväksi. Löysimme noin 1km päästä kylän keskustasta mukavan pienen majatalon, jota vanhahko nainen piti pienen lisätulon vuoksi. Söimme majatalossa hyvän illallisen, jonka houstimme meille valmisti (AITOA Kirgisialaista kotiruokaa!! Njams!).  Me molemmat nautimme tälläisestä aidosta menosta reissuilla, jossa näkee miten paikkalliset elävät maaseudulla. Nyt voidaan sanoakin jo, että reissu on kunnolla alkanut (vieläkö Jenni selviäisi mahakivuistaan).


Majatalon katu
Majatalon illallinen :P

Kochkorin lapset olivat innoissaan Jopen hauiksesta :D

13.8. Keskiviikko
Tänään alkaa se esimmäinen odotettu päivä jolloin pääsemme vuoristoon samoilemaan. Aamu alkoi pienellä sählingillä, sillä kielimuurin takia houstimme ei ollut ymmärtänyt, että haluamme aamupalan 8:00, eikä 9:00. Saimme aamupalan kuitenkin pöytään 8:30, kun kävimme kysymässä missä se viipyy. Nopeaa toimintaa, aamupala mahaan ja kylän keskutaan ostamaan vaelluseväitä. Olimme 15min myöhässä sovitusta ajasta autokyydistä, joka vei meidät vaellusreitin alkupäähän.

Vaellusmatkamme alkoi klo. 9:30. Ensimmäiset n. 9km oli tasaista loivaa nousua. Nousu oli helppoa vaikka meidän molempien vatsat olivat menneet sekaisin kirgisialaisesta ruoasta. Helppous oli kuitenkin ohi kun saavuimme virtaavalle koskelle, jonka yli ei mennyt minkäänlaista siltaa. Tunnin verran etsimme sopivaa ylityspaikkaa, kunnes löysimme suht'kot hyvän ylityspaikan. Puoleen väliin joen halki pääsimme pikkukiviä pitkin hyppimällä, kunnes otimme kengät pois ja kahlasimme loppumatkan joen yli. Vesi oli hyytävän kylmää aikalailla 0:ssa. Siitä sitten matka jatkui helpoissa merkeissä seuraavat n. 4km.

Helpon taapertamisen jälkeen vastaan tuli jyrkkä ylämäki, ei mitään vaikeaa kiipeämistä, mutta rankkaa sellaista, sillä olimme tulleet jo 3000metrin korkeuteen, jossa ilma on huomattavasti ohkaisempaa kuin lähtökorkeudessa. Mäen ylös päästyemme näimmekin jo määränpäämme: ison turkoosinvärisen vuoristojärven, joka on lumi- ja jäätikköhuippuisten vuorten ympäröimä. Vielä oli kuitenkin loppurutistus edessä n. 3km matka järven toiselle puolelle, jossa meitä odotti aito kirgisialainen jurtassa asuva perhe. Juuri ennen jurtalle saapumista eteen tuli vielä viimeiset esteet; 2 jokea, jotka pitivät vielä ylittää. Joppe kerkesi jo kahlata ensimmäisen joen yli, kunnes paikalle saapui 2 jurtan lasta hevosten kanssa. Jenni pääsi ylittämään joet hevosen selässä ja Joppekin hyödynsi hevosta toisessa joessa, joka oli vielä voimakkaampi kuin ensimmäinen joki.

Jurtalle saavuttaessa tapasimme myös lasten äidin, kenelläkään jurtan asukeista ei ollut kovin hyvä englanninkielentaito, mutta hyvin me kuitenkin saimme perusasiat hoidettua. Kun olimme asettuneet aloilemme meidän omaan jurttaamme, tarjottiinkin meille jo päivällistä. Kylläpäs maistui hyvältä rankan päivän jälkeen. Ruokana oli nuudelia ja todennäköisesti lampaanlihaa. Ruoan jälkeen palasimme takaisin omaan jurttaamme, johon perheen poika oli käynyt tekemässä meille miellyttävän näköisen pedin (3 paksua peittoa). Aluksi nukkumaan mentyämme tuntui, että kolme peittoakaan ei riitä pitämään meitä lämpöisenä, mutta ei aikaakaan kun Joppe oli jo pelkät boxerit jalassa ja välillä toinen jalka peiton ulkopuolella. :D 

Alkumatkan loivaa tasaista nousua

Joen ylitys

Saavuimme määränpäähän: Köl-Ukök järvelle
Jenni ratsastaa, kuin Indiana Jones

Meidän jurttamme. Vasemmanpuoleinen oli Jopen ja Jennin nukkumapaikka.

14.8. Torstai
Yö meni aika mukavasti, vaikka heräsimmekin 2:00 maissa ja emme saaneet unta noin tuntiin (olimme menneet nukkumaan 21:00). 8:00 noustiin ylös ja jurtan ulkopuolella meitä odotti mahtava sininen taivas auringon kera. Aamupala syötiin yhdessä perheen kanssa heidän jurtassa, jonka kamiina oli lämmitetty hevosen ja lehmien kakalla. :P Aamupalan jälkeen teimme pikku kävelyretken jurttien lähellä olevalle kukkulalle. Olimme poikki eilisestä, joten ei huvittanut kävellä kun vain 100metriä korkeammalle kuin missä jurtat olivat. Kukkulalla löysimme mukavan nurmikkoisen alueen, joka oli tuulelta suojassa ja aurinko mukavasti paistoi siihen. Makoilimme/istuskelimme ruohikolla lähes 2 tuntia ja tarkailimme samalla ohi meneviä suuria kotkia. Todella mahtava hetki, fiilis oli aivan törkeen hyvä!

Seuraavana oli luvassa lounas perheen kanssa, jonka jälkeen meidän olikin aika lähteä. Meidän piti lähteä klo 13:00 liikkeelle, mutta hevosta jolla viimeksi ylitimme joet, oli koira puraissut yöllä, eikä se olisi jaksanut kantaa meidän painoa. Meidän piti siis ylittää joki jalkaisin. Homma meni näin: Joppe kahlasi ensiksi repun kanssa hyisen joen yli paljain jaloin ja palasi sen jälkeen hakemaan Jennin reppuselässä joen yli. :) Sama toistui 3 kertaa. Sopivin ylityskohtien löytämiseen meni aikaa noin tunnin verran, joten kiire alkoi painaa, sillä olimme sopineet kyydin hakemaan meitä klo. 18:00 samasta paikasta johon meidät jätettiin edellispäivänä.

Nopealla tahdilla olimme jo muutamassa tunnissa joella, joka tuotti meille vaikeuksia menomatkalla. Nyt homma kuitenkin sujui kuin rasvattu. Löysimme kiviä joita pitkin pääsi hyppimällä yli. Olimme vain 15 min myöhässä sovitusta ajasta, mutta kuski kuitenkin oli odottamassa meitä. Aivan mahtava vaellus oli, vaikka kummallakin meistä oli ikävä kuratauti päällä koko reissun ajan. :/

Maisemaa kukkulalta johon kiipesimme aamulla


Meidän lekottelu/kotkien bongailupaikkamme

Jurtan emäntä

15.8. Perjantai
Aamusta matkasimme heti n. 2 tunnin matkan Kyzartiin, jaetulla taksilla (eli taksi joka lähtee liikkeelle vasta, kun kaikki paikat ovat täynnä). Matkalla ei säästytty täysin kommelluksilta, nimittäin taksin rengas puhkesi, ja kuski vaihtoi vararenkaan. Vararenkaalla saisi ajaa vain 50 km/h, mutta kuski päästeli rennosti 80km/h.

Loppupäivä menikin aikalailla makoillessa, sillä vatsamme olivat huonossa kunnossa, ettei pystynyt oikein tekemään yhtään mitään. Päivän kohokohta oli kuitenkin ensimmäinen peseytyminen kolmeen päivään venäläisessä saunassa. Ei ollut mitkään tujakat löylyt, mutta hauska kokemus!

Nyt pystyy jo sanomaan kun reissua on jo lähes viikko takana, että ihmiset täällä ovat erittäin mukavia ja ystävällisiä vaikka eivät osaakkaan juurikaan englantia. Olemme myös huomanneet sen, että vaikka 70% väestöstä täällä on muslimeja, niin ei se juurikaan näy katukuvassa. Ei ole valkoisia ja mustia kaapuja kellään yllä ja naiset käyttävät huiveja saman verran kuin kotosuomessa. Moskeijoitaan ei näy kuin siellä täällä, sekä vodka ei ole harvinainen juoma täällä. :D

Ei mitenkään harvinainen tapahtuma, Kirgisian huonokuntoisilla teillä.

16.8. Lauantai
Tänään oli tarkoitus lähteä toiselle vaellukselle ja yöpymään jurttaan. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, koska emme vieläkään ole terveitä. Joppe soitti firmaan, josta olimme varanneet jurttayöpymisen, ja selitti tilanteen. Onneksi oli mahdollista siirtää se seuraavalle päivälle. Toivotaan että olemme huomenna terveitä. Illalla Jenni, joka on enemmän sairas kuin Joppe sai paikallista hoitoa mahakipuihin. Nimittäin majatalon isäntä antoi ensiksi Jennille 2 tablettia sekoitettuna lämpimään veteen. Myöhemmin mies tuli meidän huoneeseen kantaen vodkapulloa, lasia, pyyhkeitä, saksia ja kahta nestekuppia. ?!?! :D mitäs ihmettä. Kaikki selvisi kuitenkin kun mies pyysi Jennin sängylle makaamaan ja nostamaan paitaa, niin että vatsa näkyy. Hän alkoi hieroa nesteitä nestekupeista Jennin vatsaan jonkin aikaa. Seuraavaksi hän sekoitti suolaa ja vodkaa lasissa ja Jenni huitaisi reilun snapsin verran sitä alas. Lopuksi mies vielä laittoi 3 eri pyyhettä Jennin vatsan ympärillä, joista yksi oli kastettu todennäköisesti vodkassa. Lisäksi Jennin päälle laitettiin vielä 2 peittoa, ja tämän paketin sisällä piti viettää vielä 30min. :D

17.8. Sunnuntai
Aamulla herättiin klo. 8:00 ja ensimmäisenä jännitettiin, missä kunnossa Jenni on. Eipä auttanut kaiken parantava vodkakaan, tähän erittäin sitkeeseen tautiin. Aamupalan jälkeen päätettiin, että ei viititä enään vain toivoa, että pääsisimme huomenna lähtemään vaellukselle, siispä otettiin kyyti takaisin Kochkoriin.

Kochkorissa palvelu pelasi, kun kuskimme tiesi, että olemme menossa heti Balyckhyyn, niin hän ohjasi meidät heti seuraavaan autoon, jonka kuski siirsi meidän kamat suoraan autosta autoon. Balyckhyyn oli 40minuutin matka raskaalla kaasujalla ja siellä jälleen reput vaihtuivat suoraan autosta minibussin kyytiin ja 4 tunnin matka Karakoliin alkoi hetkeä myöhemmin. Karakolissa löysimme mukavan hostellin 700somia per. nenä (10eur) ja illalla maistui pizza. :P

Karakol ei ollut meidän suunnitelmien mukaan seuraava kohde. Reissusuunnitelmamme meni aivan uusiksi, kun juttelimme turisti-infotyypin kanssa Kochkorissa. Tarkoituksenammehan oli lähteä seuraavaksi kohti etelää ja Kirgisian toiseksi suurinta kaupunkia Oshia kohti. Infotyyppi kuitenkin valaisi asian meille. Tiet Oshiin Kochkorista on erittäin huonoja ja minkäänlaista julkista liikennettä ei alueella ole. Ainoat vaihtoehdot olisivat olleet mennä silti Oshiin etelän kautta, joka olisi tullut maksamaan about 10000 somia, tai mennä takaisin Bishkekkiin ja matkustaa sieltä 12 tuntia putkeen jollain japanilaisrouskulla. :D Luonollinen vaihtoehto oli siis valita salainen kolmasvaihtoehto eli; mahtavia vuoristovaellusmeininkejä täynnä oleva Karakol.

19.8. Tiistai
Vihdoin Jenninkin mahakivut olivat historiaa (Varmaan lääkkeet jotka Joppe Kochkorista sunnuntaina osti, auttoivat tautiin.). Tämän takia tämä päivä olikin loistava päivä aloittaa seuraava vaellus. Ensiksi aamupalan jälkeen hommasimme Karakolista kaiken tarvittavan ja klo. 11:30 saimme startattua kävelemisen. Ensimmäinen kohteemme oli Altynarashan: vuorien ympäröimä laakso, jossa on muutamia vuoristomökkejä, joissa voi yöpyä ja syödä. Matka kävellen sinne kesti 4,5 tuntia matkalla ei ollut mitään huikeita maisemia paitsi ihan lopussa, kun Altynarashanin laakso näkyi kukkulalta jossa olimme. Uskomattomat maisemat! Paikka vaikutti aivan jonkun sadun taianomaisesta laaksolta.

Kirjauduimme sisään yhteen mökkiin, jonka isäntä oli todella hyvä tyyppi, kunnon vanha vaeltajakonkari. :D Altynarashanissa oli mahdollista myös käydä "hot springseillä"; eli kuumissa lähteissä. Ei yhtään hullumpaa mennä tuommoiseen 40 asteiseen veteen parantamaan vaelluksesta kipeitä lihaksia. Illalla saimme vielä mahdollisuuden paikalliselta oppaalta mökissä maistaa kymystä; eli käynyttä tammanmaitoa, joka on kirgisian perinnejuoma. Joppe käytti tämän mahdollisuuden hyväkseen ja Jenni tyytyi vain haistelemaan. Haju kyllä jo kertoi hyvin mausta, se oli kuin etikan ja viinan sekoitusta, eli siitä pääteltynä makukaan ei ollut kovin miellyttävä. Oppaan opastettavat turistit kertoivat vielä hauskan tarinan, että heidän monen tunnin vaelluksen aikana opas ei ollut juonut tilkkaakaan vettä, vaan oli nautiskellut pelkästään kymystä. :D

Alkumatkan tasaista menoa



Altyn arashan: taianomainen laakso

Hot spring
20.8. Keskiviikko
Aloitimme tämän päivän vaelluksen 9:00 maissa. Tällä kertaa kohteena oli pieni järvi, vuoren päällä noin 7km päässä mökistämme. Järvelle pääsy vaati joen ylityksen emmekä tienneet onko ylempänä enään siltoja sen yli. Ratkaisu oli siis mennä joen yli heti Altynarashanissa ja painella ensimmäset pari kolme km metikössä ilman polkua. Joppe nautti tästä, Jenni ei niinkään. :D

Metsästä päästyämmä nousimme kukkulalle, josta meille aukeni lumihuippuisia vuoria 360 astetta. Mainio paikka pitää evästauko. Siitä jatkoimme keskelle lumikenttiä joita halkoi joki. 2km lumessa tarpoamisen ansiosta alkoi kengät pikkuhiljaa päästää vettä läpi. Kun lähestyimme järveä päätimme hylätä lumen ja mennä hyppimään kiveltä kivelle joen keskelle.

5 tuntia lähdön jälkeen olimme perillä järvellä, eikä paikka ollut pettymys. Vuoristot heijastuivat hienosti järven pintaan. Aikamme järveä ihailtuamme aloitimme 2 ja puolen tunnin kestävän paluumatkan. Todella hyvä vaellus, jota kelitkin suosivat: koko matkan ajan oli sininen taivas ja tietysti paulig... ....aurinko. Heti takaisin tultuamme menimme rentoutumaan kuumaan lähteeseen.

Lounaspaikkamme näköalaa

Vähemmästäkin ihminen alkaa hyppimään riemusta

Matkalla järvelle



Joella kiveltä-kivelle hyppimistä

Määränpäämme kirkas pieni vuoristojärvi

21.8. Torstai
Klo. 6:30 alkoi torstaipäivän vaellus. Kohteenamme oli noin 15 km ja 1000metrin nousun takana oleva vuoristojärvi Ala-kol. Eilisellä vaelluksella Joppe päätti mennä heti joen yli siltaa pitkin varmuuden vuoksi, koska ei tiedetty onko myöhemmin enään joen ylittävää siltaa olemassa, ja koska semmoinen löytyi eilen oletti Joppe, että sellainen löytyy myös tänäänkin. Kaikki varmaan arvaattekin, että löytyikö semmoista enään tänään. No EIPÄ tietenkään! Alkoi näyttää jo pahasti siltä, että olimme kävelleet reilu 3 km turhaan, sillä joki oli liian voimakas ylitettäväksi. Juuri kun olimme kääntymässä takaisin, vastaan asteli lammaspaimenia ratsailla. Maksoimme yhdelle heistä 100somia (1,5euroa), jotta voisimme lainata hevosta joen ylitykseen.

Seuraavat 5km menivät tasaista nousua noustessa, ensiksi metsikössä ja sen jälkeen joen vierustaa pitkin. Ensimmäinen hankalahko kohta oli mennä isojen kivilohkareiden ja pienempien kivien välissä. Pari kilsaa tästä eteenpäin ja maisemat alkoivat olla jo todella näyttävät, reittimme meni pitkässä ruohikkoisessa laaksossa vuorien ympäröimänä. Vielä riitti nelisen kilsaa tasaista nousua tätä laaksoa pitkin ja saavuimme viimeiselle koitokselle. Todella jyrkkä luminen seinämä piti vielä valloittaa. Lumen keskelle oli muodustunut jonkilainen polku, sillä muutkin vaeltajat (joita ei täällä todellakaan tungokseen asti ole) ovat menneet tätä reittiä pitkin. Hitaasti mutta varmasti taaperrettiin vielä tämä viimeinen kilometri seinämää ylös, kunnes määrämpää häämötti seinämän päällä.

Ei sitä näkyä oikein voi sanoin kuvailla, alla olevista kuvista näet paremmin itse. Sanotaan vaikka näin, että me molemmat olemme sitä mieltä, että tämä kyseinen maisema on hienoin näky mitä olemme koskaan nähneet (voittaa mm. Machu Picchun).

Parisen tuntia ylhäällä ihasteltiin ja piettiin pitkä lounastauko, jonka jälkeen oli pakko aloittaa paluumatka. Paluumatkalla ei mitään kummoista tapahtunut, muutaman kerran kantojuhta Joppe; kantoi Jennin jokien yli reppuselässä. :) Koko reissuun meni aikaa yhteensä: 11 tuntia. Kyllä jaloissa tuntuu, ja ette arvaakkaan mikä maistui kaiken tämän jälkeen... ...Kuumalähde! :P

Alkumatkan metsikköä

Puolessa välin matkaa maisemat olivatkin jo vuoristoisemmat

Viimeiset puristutkset jyrkkää rinnettä ylös

Tuolta suunnasta me tulimme...

...ja tänne me päädyimme

Riemunloikka

22.8. Perjantai
Aamupalan jälkeen klo. 8:00 maissa alkoi paluumatka takaisin Karakoliin. 3 tuntia kävelyä ja vielä 30min minibussilla kaupunkiin. Kirjauduimme takaisin samaan hostelliin, jossa aikasemminkin majailimme.

Seuraavaksi oli luvassa paljon odotetut; suihku, pizza ja limsa. :P Tietysti raskaan aterian jälkeen pikkuruokalevot. Lepojen jälkeen lähdettiin Karakolin huimalle nähtävyyskiertueelle. Suurin osa "nähtävyyksistä" olivat aivan turhia lukuunottamatta hienoa ortodoksikirkkoa ja kiinalaistyylistä moskeijaa. Pikkaisen alkaa tulla täällä reilu 1 km korkeudessa vuoristoa ikävä, kun kuumuus ahdistaa toisellalailla.

Ortodoksikirkko

Moskeija

23.8. Lauantai
Tänään ensiksi piti hoitaa asioita seuraavaa vaellusta varten. Välttämättömät asiat kuumuudessa hoidettuamme maistui hypätä bussiin, joka matkasi Pristaníin eli; lähin ranta Karakolista. Järvi jonka rantaan matkasimme on maailman toisiksi suurin vuoristojärvi: Issyk-Köl. Nyt voimme sanoa, että olemme nähneet 2 maailman suurinta vuoristojärveä, lake Titicacan ollessa maailman suurin.

Vesi Issyk-kölissä ei ollut kovinkaan houkuttelevaa, sillä se oli likaisen näköistä ja siellä lillui myös kakkapökäleitä ja muita roskia. Joppea se ei kuitenkaan estänyt menemästä uimaan, Jennin tyytyessä auringonottoon. Eipä siinä jaksanut paria tuntia pitempään hengailla, kun menimme jo tienlaitaan odottamaan samaa puolivuosisataa vanhaa kaupunkiin vievää bussia, jolla tulimmekin paikalle. Bussin sijasta meidät nappasikin kyytiin toisen maailmansodan nähnyt luja laatuinen lada. :D Heitimme kuskille kyydistä euron verran someja.

Myöhemmin illalla menimme vielä syömään raflaan, jossa tapahtui hauska juttu. Nimittäin yht-äkkiä tanssimusiikki alkoi soida kovalla stereoista. Samalla erillisestä huoneessa, jossa oli kaiketi jonkinlainen yksityistilaisuus menossa, säntäsi reilu 10 ihmisen seurue jammailemaan aivan kuin saturday night feverissä. :D Siinä söimme samalla aivan loistavaa ruokaa btw. ja katselimme kun vodkapullo kiersi tanssijalta toiselle.

Illalla vielä pakkasimme rinkan valmiiksi huomista vaellusta varten. Lopputulos näkyy alla olevasta kuvasta. :D

Issyk-köl ja Tienshanin vuoristo

No okkei. Ei tämä jäänyt viimeiseksi ratkaisuksi :D
24.8. Sunnuntai
Tänä aamuna aikaisin laiskoina tilattiin taksi suoraan hostellimme pihaan ja maksettiin 10 kertainen hinta jeti-Öguz korortiin, kuin mitä se olisi bussilla maksanut. Noh, eipä se nyt siltkään maksanut kuin 4 euroa per. nenä 30km matkalta, ja ei tarvinnut raahata painavia rinkkoja ympäri kaupunkia. Vuokrasimme tälle vaellukselle eilen teltan, makuupussit yms. ja täten mahdollistimme pääsyn keskelle Karakolin luonnonpuiston erämaata. Joppe suunnitteli vaellusreitin kartasta ennen lähtöä n. 20km päässä oleville vuoristojärville.

Alkumatka vaelluksesta jouduttiin jälleen painamaan loivaa ylämäkeä kuoppasta autotietä. Kerkesimme kävellä vain parisen kilometriä kun takaa tuli kuorma-auto, jonka lavalla oli 2 saksalaista turistia. Kuorma-auto pysähtyi meidän viereemmä ja kuski huikkasi meidät kyytiin. Mielelläähän sitä skippaa mahdollisimman paljon tätä tylsää autotiealkumatkaa. N.15min körröteltiin lavalla, kunnes auto saapui sen määränpäähän, kuski ei ottanut mitään maksua kyydistä.


Kerkesimme lavalla ollesamme vähän tutustumaan näihin saksalaisiin ja vähän väkisinkin lyöttäydyttiin sitten yhteen, myös kuorma-auton apukuskin paikalla istunut kaverikin lähti kävelemään meidän kanssa. Mukaviahan kavereita nuo kaikki seuralaiset olivat, mutta vaelluksella sitä mielellään olisi kuitenkin luonnonrauhassa. Onneksi tiedettiin mihin saksalaiset ovat menossa ja meidän tiemme eroavat noin 4km kävelyn jälkeen. Autotietä riitti vielä sen 4km, jossa hyvästelimme saksalaiset ja apukuskin. Siitä alkoikin vasta tämän vaelluksen helmi. Nimittäin autotie loppui ja käytännössä kunnollista polkuakaan ei enään ollut. Kaukana tulevassa määränpäässämme häämötti todella korkeita jäätikköhuppuisia vuoria.

Ensimmäiselle järvelle ei ollut kuin muutama kilometri, mutta sinne saavuttuamme huomasimme ettei se ollutkaan järvi vaan iso "allas", jossa oli useita eri joenhaaroja. Ehkä keväisin lumien sulaessa tämä "allas" saattaa täyttyä vedellä ja siksi se oli merkitty karttaan järveksi. Siitä jatkoimme vielä 8km verran usean eri ruohikkotasangon läpi, lukuisten hevosten ja lehmien ympäröimänä. Silloin saavuimme pieneen metsikköön joen viereen, johon päätimme pystyttää ensimmäisen leirin. Kello ei kuitenkaan ihan hirveästi vielä ollut, mutta energiaa ei kuitenkaan kävelyyn enää ollut, siispä otimme vaan rennosti leiritulen ääressä. Fiilis tässä vaellusessa on korkealla, sillä saamme olla omassa rauhassa keskellä erämaata ja kun pimeys laskeutuu on mahtavaa olla nuotion äärellä, josta tuleekin ainoa valo monen 10km säteellä.

Kuorma-auton kyydissä

Heti saksalaisista eroon päästyämme, alkoivat hienot maisemat

Ruohikkotasangot, jotka olivat täynnä nelijalkaisia
Leiripaikan läheiseltä aukion maisemaa

Väsyneet nuotiontuijoittajat
25.8. Maanantai
Molemmat meistä heräilivät yöllä 1 tunnin välein jostain syystä ja lopullisesti Joppe nousi ylös 6:00 aikaan tekemään aamunuotiota. Jennikin kömpi ylös ennen 7:00 ja rauhassa nautittiin aamusta ja 8:30 jatkettiin taivaltamista. Piilotettiin toinen rinkka pusikkoon teltan ja muun turhan tavaran kera ja jatkettiin matkaa vain yhden repun kanssa.

Leiripaikasta matka jatkui joen uurtamaa leveää kanjonia pitkin kohti korkeaa vuoriseinämää. 5km taivaltamisen jälkeen törmäsimme paikallisiin metsästäjiin joilta kielimuurista huolimatta saimme selville, että he matsästävät jonkilaisia sarvekkaita eläimiä.

Kilometri kilometriltä lähestyimme kokoajan korkeita vuoria ja viimeiset kilometrit menimme aika jyrkkää ylämäkeä vaikeassa maastossa (piikkipensaita ja murenevaa maata jalkojen alla). Kaikesta huolimatta päästiin lopulta määränpäähämme: kukkulalle joka oli vain muutaman sadan metrin päässä yli 5000metrin korkeuteen kohoavista vuorista. Todella mahtavat näköalat ja välillä jäätiköltä kuului kovia rysähdyksiä kun jäämassat murenivat.

Aikamme ihaltuamme ja tummien pilvien tullessa, päätimme aloittaa paluumatkan. Liian myöhään se kuitenkin tapahtui, kun 1 kilometrin kävelyn jälkeen alkoi jo satamaan. Olimme energisellä päällä ja matka taittui vikkelästi. Sadekkin oli vain 30min kestävä kuuro. Paalumatka piilotetulle rinkalle kesti vain 2 tuntia, menomatkaan mennessä yli neljä. Sitten vähän evästä ja jatkettiin matkaa kohti sivistystä.

Suunnitelmamme oli kävellä niin pitkään kunnes tulee pimeää ja sitten pystyttään teltta. Pääsimmekin yllättäen ihan Jeti-öguziin asti ennen pimeää, sillä puolessavälissä alkumatkan autotietä meidät nappasi jo enemmän kuin täynnä oleva jeeppi kyytiin. Me istuttiin sylikkäin etupenkillä, takapenkillä ollessa 5-6 tyyppiä. :D Matkasta teki vielä hauskemman se, että koko autoporukalla oli bilefiilistä, auton stereoista tuli paikallista bilemusiikkia ja kaikki tanssivat ja lauloivat mukana.

Jeti-öguzissa me etsimme mukavan suojaisen telttapaikan, johon saimme teltan ja nuotion pystytettyä juuri ennen pimeää (pimeä tulee täällä klo. 20:00 maissa).

Jenni katselee taakseen kauhistellen tulevaa pitkää paluumatkaa :D

Joppe kiipeää innokkaasti määränpäätä kohti

Redbull antaa siivet

Yli 5000 metrin jäätikköiset huiput

Paluumatkan maisematkaan eivät olleet huonot
26.8. Tiistai
Viime yö meni huomattavasti mukavammin, nukuttiin semmoiset pari 4 tunnin pätkää. Aamu oltiin taas rauhassa nuotion ääressä, jonka jälkeen oli lyhkänen matka parkkipaikalle, mistä jatkoimme matkaa jaetulla taksilla takaisin Karakoliin. Siellä menimme eri majapaikkaan kuin missä viimeksi olimme, löysimme viimeksi täällä ollesamme halvemman ja paremman yöpymispaikan.

Loppupäivä menikin väsyneissä merkeissä (näistä kahdesta eri vallusretkestä johtuen) mukavassa koti-asumispaikassa, jonka omistuksessa on myös viereinen loistava ravintola. Eipä sitä tarvinnutkaan poistua ravintola-huone akselilta koko loppupäivänä. 4 erillistä kertaa ravintolassa tulikin käytyä ennen nukkumaanmenoa. :P

Aamunotski

Telttapaikan näköalat. Seven bulls on takana olevan kalliomuodostelman nimi.

Jopen illallinen, "pallerot" ovat perunaa, jonka sisällä oli naudanlihaa :P

Jennin illallinen, hyvää kastikatta ja naudan jauhelihapihvejä: ei todellakan mitään saarioisten. :P

27.8. Keskiviikko
Kaikki loppuu aikanaan ja meidän oli aika pakata kimpsut ja kampsut Karakolista ja palata minibussilla takaisin kuumaan Bishkekkiin. Minibussiin johon nousimme Karakolista, astui sisään myös n. 50 vuotias humalainen mies vaimon ja lapsensa kanssa. Bussi oli täynnä ja me jouduimme istumaan eripuolilla bussia, Jennin ollessa humalaisen miehen lähettyvillä. Alkumatkasta humalainen oli vielä vielä ihan ok, puhui jotain kirgiisiaksi ja yritti kysyä jotain kysymyksiä, siinä vaiheessa tunnelma oli vielä ihan hyvä. Kuitenkin noin tunnin matkustamisen jälkeen meillä alkoi mennä hermot, sillä mies vain örvelsi ja kokoajan kopputteli Jenniä selkään, olkapäähän ja piti kättä kokoajan Jennin tuolin selkänojalla siten, että jos Jenni nojasi taakse niin käsi oli suoraan Jennin olkapäillä. Myös muilla matkustajilla meni hermot mieheen ja näyttikin siltä, että jossain vaiheessa syntyy kunnon kahatta toisen matkustajan kanssa. Ainoastaan öykkärin kaveri piti miehen kurissa ja sitoi häntä tuoliin, kun hän yritti nousta ylös ja alottaa kahakan. Joppekin ajatteli kokoajan, että joutuuko hän kohta puuttumaan Jennin koskettelemiseen ja olikin todella lähellä, että Joppe olisi tehnyt jotain. Onneksi kolmen tunnin matkan jälkeen mies lähti perheineen pois ja loppumatka meni paljon mukavammin.

Vaihoimme Balychyssä linkkiä ja matkustimme vielä viimeiset 2,5 tuntia Bishkekkiin. Pääkaupunkiin saavuttuamme todellisuus taas iski meitä kovasti: kuumudella. Kaupungin mittari klo. 18:00 näytti 31,5C ja aurinkoa siniseltä taivaalta. Siinä vaiheessa viimeistään päätimme kaikkien niiden kälysten ulkovessallisten ja likaisten hostellien jälkeen mennä Hotelli rikkaaseen (Hotel Rich). :D 25 € yö per. nenä mukaavuuksia: sali, uima-allas, ilmastointi, oma wc ja suihku, aamupala ja nopea wifi. Kyllähän tämä maistuu! :P

Illalla Jennillä oli hieman huono olo johtuen varmaan kuumassa bussissa kokopäivän istumisesta, joten Jenni makoili loppuillan ja Joppe kävi salilla ja uimassa.

28.8. Torstai
Aijaiajijaiaa! Mukava yö ilmastoidussa huoneessa, tulipa nukuttua hyvin! Aamupalan jälkeen Osh bazaariin (jäätävän iso markettialue, mistä löytyy tavaraa vaatteista-autonkorjausosiin). Aika ahistavaa yli 30C helteessä ahtautua ihmistavaramassassa etsien tiettyjä ostoksia. Tänään vedettiin vielä vesiperä, kolmisen tuntia etsittiin, mutta ei löydetty mitään. Eikun huomenna uusiksi. Loppupäivä menikin hengaillessa hotellissa.

Tämmöisiä käytäviä markettissa löytyi satoja

29.8. Perjantai
Osh Bazaar 2! Tänään yrityksemme palkittiin ja meillä menikin vain 2 tuntia kaiken haluamamme löytämiseen. Bazaarin jälkeen vähän keskustaan hengailemaan ja illalla otimme vielä kfc:stä mukaan kunnon kanamätöt, kyse ei kuitenkaan ollut kalliista Kentucky fried chiken jättiketjusta, vaan paikallisesta Kyrgyz fried chikenistä. Kyllä laatua löytyy! Ostimme ison kanaboxin jossa on 24 friteerattua kanankoipea, sekä siipeä ja menimme hotellin sängylle mättämään ja katsomaan telkkaa. :P:P

Suuri ortodoksikirkko kaupunginkeskustassa

Bishkekin Auringonlasku 

Kirgisiassa ei blagiointisyytteitä tunneta

30.8. Lauantai
Viimeinen päivä! :( Kaikki velvoitteet olivat hoidettu ja pyhitimme viimeisen päivän Kirgisiasta nauttimiseen. Pitkän aamun jälkeen sali ja uinti kutsui. Hotellin check out oli vasta harvinaisesti 18:30, jonka jälkeen lähdimme hengailemaan keskustan kahvilaan, sillä lento suomeen lähtee vasta 3:55.

Kahvilassa meitä onnisti livemusiikki. Puhuimme aikaisemmin, että onpa mukavia nämä viimeiset päivät olleet. Yleensä reissujen viimeiset päivät menevät siihen, että joutuu vain kuluttumaan aikaa jossain epämukavassa paikassa, mutta tällä kertaa saimme oikeasti nauttia näistä viimeisistäkin päivistä.

Viimeiset kävelyt keskustassa

Loppusanat:
Luonto on se juttu miksi Kirgisiaan kannattaa matkustaa, jos on enemmän kaupunkiloma tyyppinen matkaaja, niin kannattaa jättää väliin. Vaikkakin mm. Bishkekistä ja Karakolista oppimme kyllä tykkäämään reissun aikana, varsinkin rankan vaelluksen jälkeen ravintolaruoka kaupungissa maistui erityisen hyvältä. Myös paikalliseen ihmisiin tutustuminen on ollut yksi tämän reissun kohokohdista, kun on nähnyt miten paikalliset elävät useita kuukausia yli 3000 metrin korkeudessa vuoristossa lumihuippujen ympäröimänä ja jotkut jopa elävät siellä läpi elämän mm. papparainen Altyn arashanissa. Lisäksi täällä 5 vuotiaskin osaa jo ravata hevosella vaikeissa vuoristomaastoissa, sekin oli aika vaikuttava näky, kun vertaa siihen mitä suomalainen 5 vuotias osaa tehdä.

Nyt kaikki siis itsestään niskasta kiinni ja hankkimaan vaellusvaatteet ja eikun Bishkekin lentoa varaamaan. :D

Kirgisian olympiamaajoukkue kiittää kaikkia lukijoita.