CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

lauantai 21. helmikuuta 2015

USA 15.2-2.3.2015

Grand Canyon, Arizona
New York City, New York
Death Valley, California

Tutut veijarit täällä taas. 15.2.2015 Jenni ja Joppe aloittavat Yhdysvaltain valloituksen.
Matka alkoi kuitenkin jo ystävänpäivänä kun menimme Helsinki-Vantaan kentän viereiseen hotelliin yöksi, ja siitä mukavasti hyvin nukutun yön jälkeen kävelimme kentälle ja nousimme Tukholman kautta, New Yorkiin menevään koneeseen.

15.2 Sunnuntai
Aikaero New Yorkin ja suomen välillä on -7 tuntia ja olimme perillä klo. 14:00 paikallista aikaa. Saavuimme itseasiassa New Jerseyn puolelle Newarkin kentälle, joten ensitöiksemme jouduimme matkustelemaan monella eri kulkuvälineellä osavaltiosta toiseen. Kahden eri junan, 3:n eri metrolinjan ja muutaman km kävelymatkan jälkeen saavuimme hotellillemme(, joka sijaitsee Brooklynissa) klo. 16:30.

Keli täällä on kaunis ja aurinkoinen, MUTTA aivan sairaan kylmä! Pakkasta reilu -10 ja merituulta yli 5m/sek. Jennin kännykän säätiedotuksessakin luki aamun pakkaslukemaksi -17 ja "real feel": -28.
Kunnianhimoiset suunnitelmamme oli mennä vielä illasta Brooklynin sillalle katselemaan maisemia, mutta ne vaihtuivatkin leffan katselemiseen ja aikaisiin yöuniin...

16.2. Maanantai
Yön ja (sunnuntai)alkuillan nukuimme vaihtelevasti, heräsimme jo klo. 2:00 ensimmäistä kertaa ja lopullisesti klo. 5:00. Hotellin aamupala alkoi klo. 7:00 ja sen jälkeen lähdimme uhmaamaan kylmyyttä.

Metrolla kätevästi Manhattanille ja siellä ensimmäiseksi aamupakkasta piiloon kuumalle kaakaolle. Hetken aikaa ulkona on ihan mukava kävellä varsinkin silloin, kun on tuulen suojassa ja aurinko paistaa kasvoihin, mutta äkkiä sitä kuitenkin haluaa takaisin sisätiloihin.

Aamupäivän ajan kävelimme oikeastaan Broadwayta pitkin ja näimme jatkuvasti nähtävyyksiä ja rakennuksia, jotka ovat tuttuja elokuvista ja sarjoista. Puolen päivän aikoihin saavuimme New Yorkin tunnetuimmalle aukiolle: Times squarelle. Vaikuttava näky vaikka olikin vielä valoisaa. Siitä jatkoimme muutaman korttelin Rockefeller Plazalle, jossa päätimme nousta katsomaan New Yorkin lintupersektiivistä, eli nousime 70. kerrokseen, josta näki koko 360 astetta. Meidän täytyy myöntää, että kyllä se kliseinen New York vain on UPEA! Tämä suurkaupunkimaisema menee jopa Shanghain edelle!

Jenni kävelee kohti varmasti kaikille tuttua nähtävyyttä

Elokuvista ja sarjoista tuttu pytinki

Rockafeller Centterin 70. kerroksesta maisemaa

Kylmissään olevat reissaajat



Central Park

Pari tuntia ja noin 100 kuvaa myöhemmin laskeuduimme alas ja menimme nautiskelemaan erikoisia paikallisia ruokia: sämpylän väliin oli laitettu 2 naudan jauhelihapihviä, salaattia ja jotain kastiketta. Sen kanssa tarjoiltiin suippoja suolaisia perunoita ja mukissa oli jotain mustaa kuplivaa juomaa. Vaikka kuulostaakin erikoiselta, niin hyvää se oli. :P

Auringon laskettua kävimme vielä Times Squarella uudestaan ihailemassa valoshowta, joka jättitv-ruuduilta loistaa. Sen jälkeen olisimme olleet jo valmiita menemään lämpimään hotellihuoneeseen, mutta pakotimme itsemme menemään vielä Brooklynin puolelle Brooklynin sillan alle, katselemaan Manhattanin valoja, sillä tämä ilta saattaa olla viimeinen kirkasilta täällä ollessamme. Tuttu maisema tämäkin lukuisista hollywood filmeistä, mutta kyllä se omin silmin nähtynä on aivain jotain uskomatonta.
Kylmä, mutta ikimuistoinen ensimmäinen päivä Usassa takana.

Times Square

Jenni ja taustalla Brooklynin silta ja Manhattan



17.2. Tiistai
Pikkuhiljaa elimistömme sopeutuu aikaeroon ja tänään heräsimme vasta 7:15. :D Näimme ikkunasta, kun ulkona sateli vähän lunta ja säätiedoitus lupaili vähän lauhempaa säätä tälle päivälle.
Klo. 9:00 hyödynsimme hotellimme kuljetuspalvelua lähimmälle metropysäkille ja otimme metron koko kaupungin halki luonnontieteelliseen museoon. Siellä Jopen lapsuuden haave pääsisi toteutumaan, kun Tyrannosaurus Rexin luurankoa pääsee ihastelemaan.
Heti museossa meitä alkoi vähän ahistamaan porukan paljous, huutavat ja juoksevat lapset ja kuumuus, sekä se fakta, että museo on aivan liian iso yhdelle päivälle kierrettäväksi.
Nopeasti päätimmekin skipata kaikki vähemmän kiinnostavat luonnontieteenalat ja suuntasimme meren elävien maailmaan. Siellä oli kenties koko museon hienoin juttu: sinivalaan täysimittainen malli roikkumassa suuren salin katosta.
Ajatelimme mennä seuraavaksi syömään museon "ruokasaliin", mutta siellä vallitsi todellinen kaaos, suuressa salissa lapsien huuto ja juoksu vain vahvistuivat ja melu oli aivan sietämätön. Joten päätös oli helppo: ensiksi dinosaurukset ja sen jälkeen ulos syömään. Kyllähän dinosaurukset olivat vaikuttavia ja varsinkin se kuuluisin Rex.

ON SE ISO!

HUIII!
Museosta kävelimme sen vieressä olevaan Central parkiin, ja vaelsimme sen läpi Harlemiin. Heti sinne saavuttuamme ihmisten ihonväri muuttui siten, että mustia on enemmän katukuvassa kuin valkoisia. Silti vaikka täällä on eri kaupunginosat mustille ja valkoisille, niin tämä kaupunki ainakin meistä tuntuu hyvin suvaitsevalta ja kaikki eri ihmisrodut ovat lähekkäin toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään. 

Luminen Central Park


Harlemista otimme pitkän metromatkan halki koko Manhattanin aivan sen eteläkärkeen, josta näki vapaudenpatsaan kaukana merellä. Vapaudenpatsas itsessään ei ollut niin vaikuttava näky, mutta merelle laskeva aurinko olikin toista maata. :) Siitä jatkoimme pohjoiseen ja seuraavaksi määränpääksi otimme World trade centereiden muistomonumentit. Siinä kohtaa missä wtc:t sijaitsivat oli 2 syvää vesiallasta joiden ympärillä oli muuri, johon oli kaiverrettu kaikkien menehtyneiden nimet.

Vapaudenpatsas ja auringonlasku

Uusi Wtc

Toisen Wtc tornin paikka oli tässä


Muistomerkeiltä oli vain kilometrin verran matkaa Chinatowniin, joka oli pettymys! Olemme käyneet aikasemmin 2 eri Chinatownissa ja kuvittelimme, että New Yorkin Chinatown olisi se hienoin, mutta paikka oli vähän tekemällä tehty. Ei tullut yhtään aitoa Kiina fiilistä.

Seuraavan määränpään olimme ennalta ajatelleet olevan New Yorkin kohokohta; eli Brooklynin sillan ylitys jalkaisin. Se oli kyllä kaikkien odotuksien arvoinen ja jopa parempi. Olisimme kyllä mielellämme nauttineet maisemista vaikka pari- kolme tuntia, mutta kylmyys oli liikaa ja tuntikin oli jo liikaa. Sillalta vielä kapusimme Brooklynin puolella puistoon, josta saimme ihastella Manhattanin rakennusten lisäksi myös komeaa Brooklynin siltaa.

Brooklynin sillan alkupäästä



Riippusillan torni



Kävelytie meni sillan keskellä ja autotiet sivuilla


Washington Bridge ja Manhattan taustalla



18.2. Keskiviikko
Viimeinen päivä New Yorkissa. Ennen hotellimme check-out:tia kävelimme samalle Brooklynin rannalle, missä olimme eilen illalla ja otimme päiväversiokuvat hienosta kaupunkimaisemasta. Tämä päivä oli selvästi lämpimämpi kuin aikaisemmat ja päätimmekin tänään nauttia ulkoilmasta oikein kunnolla ja kävelimme metrolla kulkemisen sijasta. Rannalta menimme takaisin hotelliin luovuttamaan huoneemme ja jätettiin reput hotelliin päiväksi.

Brooklynin silta päivän valossa










Eikun takaisin vaan samaa reittiä kun aamullakin ja siitä vielä eteenpäin Brooklynin sillan yli Manhattaniin ja siellä Chinatowniin syömään, takuuvarmasti hyvää kiinalaista mättöä. Mahan täyttämisen jälkeen jatkoimme päivän teemaa kävelemällä viitisen kilsaa Manhattanilla. Ei nyt mitään maailmoja mullistavaa nähty matkan varrella, mutta kivaa oli paistatella päivää ja katsoa vähän miten tavalliset Manhattanilaiset elävät.

Luminen kenttä ja Manhattan

Jenni kävelee Brooklynin sillalla

Washington silta ja Empire State Building taustalla

Kun aurinko alkoi laskemaan menimme vielä viimeisen kerran Brooklynin rannan näköalapaikkaan ottamaan viimeiset kuvat (ja lukuisia hassuttelu kuvia kameran itselaukaisijalla) ja nuuhkaisut taianomaisesta New Yorkista.

Auts!

Lyönti sovittiin nopeasti

Lopputanssit

Vielä viimeiset kävelyt hotellille hakemaan reput, sieltä metropysäkille, metrolla juna-asemalle, josta junalla New Jerseyhin ja muutama kilsa kävelyä lentokentän lähellä olevaan hotelliin.
Tänään tuli käveltyä aika mukavasti; koko päivän aikana sellaset rapiat 25km, kyl se meinas vähän jaloissa tuntuakkin.

19.2. Torstai
Ison omenan hyvästelyt lopullisesti koitti tänään, kun aamusalireenien jälkeen yritimme lompsia 1 mailin matkan lentokentälle. Pääsimmekin 200 metrin päähän kentästä, kunnes moottoritie seisoi meidän ja kentän välissä. Yritimme turhaan liftata kyytiä kentälle varttitunnin ajan, mutta kukaan ei vain pysähtynyt. Jouduimme murtumaan, ja ottamaan taxin (Jenni oli innoissaan, kun pääsi kuin pääsikin kuuluisan New Yorkin keltaisen taxin kyytiin.).
Newarkin kentällä, Losin lentoa odotellessa näimme ensimmäisen julkkiksen: Jackass:in Wee Manin. :)
16:40 nousi kone ilmaan ja reilu 6 tuntia myöhemmin, laskeuduimme Los Angelesiin. Aikaeron vuoksi kello oli vasta 20:00. Heti kentältä ulos tultuamme lämmin tuuli puhalsi kasvoihin, ja ei voinut muuta kuin alkaa laulamaan Jukka pojan biisiä: "kylmästä lämpimään". :D
Kentältä käytiin noutamassa valmiiksi varaamamme auto, ja lähdimme ajamaan 8 kaistaista valtatietä kohti Dead Valleyn luonnonpuistoa. Jenni simahti autoon jo 23:30 aikoihin ja Joppe jatkoi vielä klo. 1:00 asti, kunnes ajoi auton keskelle aavikkoa, pientä aavikkotietä pitkin ja jäimme sinne nukkumaan autoon.

Meidän Nissan, ja nukkumispaikka

20.2. Perjantai
Jotenkin se ensimmäinen yö ilman sänkyä, on aina vaikea ja nukuimmekin vain pätkittäin reilu 5 tuntia. Fiilis oli silti korkea (varsinkin Jopella), sillä aavikkomaisemat auringon noustessa olivat aivan mahtavat. :P Ei muuta kuin Nissan käyntiin ja pitkiä suoria aavikkoteitä pitkin kohti Dead Valleytä.

Vähän 9:00 jälkeen saavuimme luonnonpuiston alueelle ja mitä pidemmälle ajeltiin, sen paremmaksi maisemat muuttuivat. Keskellä puistoa sijaitsi pienehkö hiekkadyyni alue, johon ensimmäiseksi pysähdyimme ja hyppäsimme keskelle hiekkajärveä. Käveltiin noin 2 km pehmeässä hiekassa kaikkein suurimpien dyynien päälle, fiilistelimme siellä, ja käveltiin takaisin autolle. Jos New Yorkissa jouduimme vähän kylmyydestä kärsimään, niin täällä se on sitten päinvastoin, ja kuumuus koettelee nyt meitä. :D

Hiekkadyynit


Jenni kiipeää suurimalle hiekkadyynille
Suuren hiekkadyynin päällä
Matkalla takaisin autolle

Dyyneiltä ajeltiin puiston sisällä n. 20 km Golden Canyonille ja siellä oli noin 5km edestakainen vaellus kallion päälle, josta näki koko kanjoni-alueen ja aavikon sen takana. Todella mahtavan näköistä karua maastoa. :)

Golden Canyonin näköalapaikka
Lentokone muuttikin mielensä
Seuraavaksi vuorossa olikin Pohjois-Amerikan matalin kohta: Bad Water (56,6 metriä merenpinnan alapuolella). Siellä oli hauska fakta se, että pystyimme seisomaan  Usan matalimmalla kohdalla ja katsella Usan korkeinta kohtaa Mount Whitneytä, joka kohosi taustalla.

Bad Water
Joppe osoittaa hienosti, missä on Usan matalin ja korkein kohta

Viimeisenä ajoimme kiireellä Dantse's View; näköalapaikkaan katselemaan auringonlaskua. Emme aivan kerinneet. Aurinko oli juuri painunut vuoriston huippujen taakse, mutta näimme kyllä vuorten takaa tulevan laajan auringon väriskaalan. Värien lisäksi tietysti näimme myös upean aavikkomaiseman.

Dante's View

Auringonlasku

Puistosta oli noin 2 tunnin ajomatka Las Vegasiin. Meillä ei ollut mitään hotellivarausta, joten jouduimme menemään vain summassa jonnekkin. Pienten etsimisien jälkeen kaupungin loisteessa löysimme hotellin, joka oli aika kallis, mutta väsyneenä päätimme kuitenkin ottaa sen. Vielä oli väkisin otettava itsestämme viimeiset mehut irti ja lähdettävä klo. 23 kaupungille syömään ja katselemaan Vegasin menoa. Kaupunki oli täynnä nuoria humalassa ja lisäksi siellä oli kauhea melu, emme tykänneet. Rakennukset ja niiden valot olivat kyllä hienoja. 2:00 aikoihin pääsimme vihdoin nukkumaan univelkoja pois. :)

Ajoimmekin vahingossa harhaan, takaisin New Yorkiin
Viva Las Vegas


21.2. Lauantai
Lauantaina jätettiin välkehtivä Las Vegas aamulla ja suunnattiin kurssi kohti itää. Ensimmäinen stoppi oli jo muutaman kymmenen mailin ajomatkan päässä: Hoover Dam. Valtava pato, joka on rakennettu Colorado riveriin. Ihme kyllä Jenkeissä jokin on myös ilmaista ja padolle pääsi ihmettelemään maksutta, mutta kuitenkin parhaat näköalapaikat olivat maksullisia. Meille riitti ilmainen alue. Vaikuttava rakennelma oli kyllä tämä betonihirviö. Hassu juttu jonka huomasimme oli se, että Usassa rahalla saa aina enemmän, tai vähemmän parempaa nimittäin: Padolla oli useampi parkkialue, osa maksullisia ja osa ilmaisia. Eroa maksullisen ja ilmaisen parkkipaikan välillä oli se, että maksullinen oli 200 metriä lähempänä patoa kuin ilmaiset. Eikä puhe ollut mistään aivan pikku summasta vaan 10 dollarista. :D

Hoover Dam



Kuvan silta oli yksi niistä maksullisista näköalapaikoista

koko kompleksi

Padolta lähdettyämme vaihdoimme jälleen osavaltiota Nevadasta Arizonaan ja menetimme samalla yhden tunnin reissuajasta, kun aikavyöhyke muuttui. Seuraavaksi olikin vuorossa pitkä ajomatka Grand Canyonille (220 mailia). Eipä se kuitenkaan ollut matka eikä mikään, loistavissa aavikkomaisemissa. 
Pimeyden laskettua ajoimme auton pienemmälle tielle, vähän ennen Grand Canyonin portteja  ja etsimme sopivan yöpymiskohdan ja aloimme nukkumaan.

Hoover Damin vieressä oli tämä kaunis Lake Havasu



Matkalla Grand Canyoniin saimme ihastella aavikon auringonlaskua
22.2. Sunnuntai
Kyllä se vaan on nyt todistettu useamman kerran, että se ensimmäinen yö sängyn ulottumattomissa on vaikea. Nimittäin nyt nukuimme yhteensä liki 9 tuntia vain muutamalla  väli heräämisellä. Nukkumispaikasta oli enää lyhyt matka Grand Canyonille.

Ajoneuvolippu sisään maksoi 25 dollaria. Ensimmäiseksi kävelimme pitkähkön reitin, joka meni kanjonia alaspäin. Aivan loistavat näköalat, mutta niitä vain varjosti se, että alkoi satamaan vettä. :( Kävelimme siitä huolimatta kymmenisen kilometriä alas kanjonia, ja siinä vaiheessa routa alkoi ajamaan porsaita kotiin ja käännyimme takaisin. Kylläpäs kerkeskin alkaa rankka nousu kanjonia ylös nälättämään oikein tosissaan ja autolla pidimme oikein kunnon evästuokion.

Grand Canyon






Kävelreitin maisemaa
Tässä oli kääntymiskohtamme
Nämä peurat säikäyttivät Jennin todenteolla, ilmestyttyään aivan yllättäen meidän nenämme eteen
 Tarkoituksemme oli viettää koko päivä kanjonilla ja huipentaa se auringonlaskuun, mutta sadepilvet vain kerääntyivät entisestään, peittivät näkyvyyden täysin ja vesi muuttui lumeksi. Ei siinä auttanut muu kuin ajella seuraavan kohteeseen; Flagstaffin kaupunkiin. Siellä kirjauduimme perinteiseen amerikkalaiseen motelliin. Motellille saavuimme jo 18:00 jälkeen ja pääsimme loppuillaksi vähän latailemaan akkuja.

23.2. Maanantai
Heräsimme yllätykseen; yöllä oli satanut lunta ja kaikkialla oli loskaa. Eihän siinä muuta kun auton ilmastointi vaihdettiin kylmästä lämpimään ja tien päälle. Ajettevaa oli eniten tähänastisista päivistä, nimittän 320 mailia. Yksi kohde kuitenkin oli matkan varrella: iso meteoriittikraateri. Lippu sisään maksoi ikävät 18 dollarie per. nenä. Olihan se vaikuttavaa nähdä minkälainen voima taivaalta tulevasta rautakappaleesta lähtee, mutta ei se nyt ihan niin ison rahan arvoinen kuitenkaan ollut. Tulipahan käytyä. Sitten ajoimmekin yhden pysähdyksen taktiikalla loput noin 280 mailia Albuguergueen, New Mexicoon.

Vasemmalla: Meidän motelli ja kuvassa aamuinen lumiyllätys

Meteorikraateri

Kraaterilla alkoi yhtäkkiä tuulemaan todella kovaa, koskaan ei olla oltu niin kovassa tuulessa ennen. :)

Albuguerguessa kirjauduimme motelliin ja lähdimme kiertelemään Breaking Bad nimisen tv-sarjan kuvauspaikkoja. (Lopputeksti on niille, jotka ovat sarjaa katsoneet, ja ne jotka eivät ole katsoneet sarjaa, niin katsokaa hyvänen aika :D) Käytiin: Skylerin ja Waltin kämpällä, jossa oli 2 muutakin autoa ottamassa kuvia ja vähän ajan päästä talon asukas tuli pihalle ja hänen huulilta pystyi lukemaan lauseen: "Get a fuck out of here". :D Lisäksi käytiin, Hankin ja Marien kämpällä, autopesulalla, Gussin kämpällä ja pesula/huumalabrassa, Miken lapsenlapsen puistossa, Saulin toimistossa ja Wendyn motellissa. :D Paikat tunnisti kyllä, mutta silti ne näytti aina jotenkin erinlaiselta livenä, kuin telkkarissa.

Gussin pesula ja metalabra

White's residence

Gus Fringin talo, R.I.P

Autopesula

Hankin ja Marien talo

Wendy's Motelli
24.2. Tiistai
Ennen Albuguerguesta lähteä kävimme vielä kiertämässä muutaman Breaking Bad kuvauspaikan: Jessen talo, aukio, jossa Jesse, Hank ja Gomez yritti jallittaa Waltin, sekä ehkä paras kaikista: käytiin syömässä Los Pollos Hermanosissa (=Twisters). Siitä sitten jatkoimme matkaa suoraan etelään, seuraaviin seikkailuhin.

Heisenberg's

Skinny Pete tekee diilin Heisenbergin kanssa

Jesse's house

Los Pollos Hermanos


Aikalailla koko tiistai päivä satoi vettä tai lunta ja oli muutenkin kylmä. Koko päivä menikin käytännössä ajaessa. 2 pysähdystä kuitenkin tehtiin; toinen norsun pyllyyn (=kaupunki jonka nimi oli Elephant Butte); ihan mukava, pikku järven rannalla oleva kaupunki, mutta eipä siitä voinut sateen vuoksi juurikaan nauttia. Toinen pysähdys oli Las Crucses niminen kaupunki, jossa keksimme mennä sadetta piiloon elokuviin: American sniper. Elokuvissa ei ollut paljoakaan porukkaa, ehkä 7 meidän lisäksi. Elokuvan lopussa tapahtui hauska juttu: leffa kertoi amerikkalaisesta Irakin sodan sankarista. Filmin lopputeksteissä heiluivat Usan liput ja oli muutenkin patrioottinen tunnelma. Joppe oli jo tekemässä lähtöä, kunnes tajusi, että kukaan muu ei ollut lähdössä ja kaikki seurasivat silmä kovana Usan lippujen liehuntaa, eikä kukaan sanonut sanaakaan. :D Sen jälkeen kaikki lähtivät pois teatterista, kuin kirkon kuorojono. :D

New Mexicossa saa loistavaa mexicolaista ruokaa

25.2. Keskiviikko
Iloinen yllätys aamulla, kun avasimme verhot. Sininen taivas ja aurinko paistoi, jälleen reissufiilis oli aivan katossa. Ensimmäinen kohde oli: White Sands National Monument. Hiekkadyynialue aavikolla, jonka hiekka on aivan valkoista. Erikoisen näköistä kyllä olikin. Kiertelimme jonkin aikaa dyyneillä jalkaisin, sekä autolla. Jennikin kokeili ensimmäistä kertaa vähän autoa (about 1/2 mailia :P).

White Sand National Monument




Tämä suora oli yli 25 mailia pitkä :)

Valkoiselta hiekalta ajoimmekin pitkän matkaa hienoissa aavikko-/vuoristomaisemissa. Vähän ennen auringonlaskua saavuimme villin lännen aikaiseen kaupunkiin (=Tombstone), joka on pidetty entisellään 1800-luvulta asti. Pääkadun muutama kortteli on jätetty autottomaksi, ja siinä pääsi eniten villin lännen tunnelmaan.

Tombstonen pääkatu


Tombstonen pahimmat konnat
Aaijijaijijiaia :P. Illalla käytiin vielä oikein kunnon sisäfilee pihviaterialla.

26.2. Torstai
Tombstonesta jatkoimme lyhyen matkaa aavikkoiseen luonnonpuistoon, joka on täynnä Saguaro-kaktuslajiketta, siitä puisto on saanut myös nimensä: Saguaro National Park. Maisemasta tuli heti mieleen lännen elokuvat ja Lucky Luke. :) Puistonympäri kiersi autotie, jonka varrelle pystyi pysäköimään auton ja lähteä vaeltamaan syvemmälle puistoon. Ajoimme vain muutaman mailin tietä pitkin ja hyppäsimme puiston rangersin (=vartija) suositelemalle reitille. Reitti oli noin 7,5 km pitkä, ja helteessä se väsyttikin paljon, ja vei aikaa enemmän kuin luulisi. Tarkoituksemme oli vaellusreitin jälkeen siirtyä autolla toiseen paikkaan puistossa, mutta kello oli jo niin paljon, että huilasimme vain hetken aikaa autolla ja kiipesimme läheiselle kukkulalle nauttimaan auringonlaskusta. Se olikin hienoin auringonlaskupaikka missä olemme olleet tällä reissulla. Aurinko laski upeasti kaktuksien taakse ja ihailimme sitä aitiopaikalta. :) Illalla ajoimme vielä muutaman tunnin Arizonan pääkaupunkiin; Phoenixiin. 

Aijajiaiai. Se ei ollutkaan kanto.

Jenni kävelee vaelluspolkua pitkin.



Huhuhuu! Neste loppui ja pääsimme kuivahtamaan.



Bonnie & Clyde





27.2. Perjantai
Aamu käppäiltiin Phoenixin keskustassa; Perus jenkki kaupunki. Vähän kävelijöitä, korkeita nelikulmion muotoisia uusia rakennuksia ja neliökorttelit. Ihan hienon näköinen kaupunki, mutta ainakin keskusta oli aika tylsä.

Phoenixissa kaktukset muuttuivat palmuiksi

Phoenixista ajeltiin pari-kolme tuntia Joshua Tree National Parkkiin. Jälleen yksi aavikkoinen puisto lisää. Saavuimme puistoon vasta 16:00 jälkeen ja ajoimme auton samantien syrjäisemmälle tielle ja otettiin evästä, sekä tulitikut mukaan ja käveltiin läheiselle kukkulalle katsomaan auringonlaskua. Itse auringonlaskua emme oikeastaan nähneet, sillä se olisi näkynyt vain kukkulan toisella puolelle, mutta saimme kyllä nauttia auringon värjäämistä pilvistä ja hyvistä näkymistä. Kun aurinko oli laskenut ja pimeys saapui, kapusimme kukkulalta alas ja pystytettiin pieni nuotio. Istuttiin iltaa siinä ja ihailtiin aavikon tähtitaivasta. Kun poltettava risukko loppui, palasimme autolle nukkumaan.


Auringonlasku kukkulan maisemaa: Joshua Tree National Park

Jopen iltanuotio fiilistelyt...

...Jaaa Jennin myös

28.2. Lauantai
Yö tuli nukuttua aika hyvin. Vaelsimme puistossa vaellusreitin aavikkoisen maiseman halki palmukeitaalle. Matkaa yhteen suuntaan tuli reilu 5 km. Keidas oli tällä hetkellä vedetön, joten pääsimme kävelemään sen pohjalla. Se oli täynnä Fan-palmuja, sanoimme niitä partapalmuiksi, sillä niillä oli parran näköinen kasvusto. Autolle palaamisen jälkeen olimme hyvin väsyneitä ja nälkäisiä, joten päätimme vain ajaa suuren luonnonpuiston läpi ja ihastella maisemia autosta käsin.

Aavikon auringonnousu

Partapalmut (Fan Palms) keitaalla

Jenni suuren aavikon keskellä

Reissaaja

Joshua Tree luonnonpuistosta ajoimme 90 mailia Los Angelesiin. Kaupungin rajalle saavuttuamme tajusimme miten iso alue Los Angeles on. Kaupugin rajalta keskustaan matkaa oli noin 50 mailia ja tällä matkalla oli pelkkää kaupunkia.

Nättejä maisemia on myös luonnonpuistojen ulkopuolellakin

Hotellille saavuttuamme klo. oli vasta 16:00 ja päätimme vielä lähteä katsastamaan kaupunkia. Ensiksi moottoritietä kaupunkin keskustaan noin 20 min ja siitä Hollywoodiin niin ikään moottoritietä noin 10 min, eli toisinsanottuna välimatkat kaupungissa ovat jäätäviä. Hollywoodissa kävimme vähän kävelemässä Walk Of Fame kadulle missä etsittiin tuttujen tähtien nimiä. Ei kauaa keretty etsimään, kun äkillinen kaatosade yllätti meidät. Autolle oli sen verran paljon matkaa, että kerkesimme kastua läpimäriksi. Jokunen muukin lähti sadetta karkuun, ja moottoritiellä joutuikin kököttämään miltei pysähtyneenä ruuhkissa.

Jenni ja Losin korkeat rakennukset
Yksi Walk Of Famen tähdistä. Kuka tietää?

Hieman tuli vettä, kuvan lammikko muodustui alle 20 sekunnissa


1.3. Sunnuntai
Aamulla heti autolla Santa Monican rannalle. Huomasimme heti rannalle saavuttuamme, että se on kaupungin parasta aluetta. Ei autoja, paljon nähtävää ja ihmiset ovat tulleet sinne urheilemaan ja viettämään aikaa rauhassa. Käveltiin siellä muutama tunti ja jatkoimme matkaa kuuluisalle Hollywood kyltille. Noh se nyt oli vain kirjaimia jonossa kallion rinteellä (Jennin mielestä kuitenkin awesome). Siitä vielä Jennin toivomaan "nähtävyyttä" katsomaan: Kat Von D:n tatuointiliikettä. :D

Santa Monica Beach

Tyyni valtameri

Elokuvistakin tuttu laituri Santa Monicassa

Siellä se on

Losin pilvenpiirtäjät kalpenevat nykin rinnalla

Tv:stä tuttu tatuointiliike




Yhteenveto:
Me molemmat emme odottaneet tältä reissulta näin hyvää, mitä se oli. Itse maana Usa ei välttämättä ole se kaikkein paras, mutta reissuna tämä oli kuitenkin yksi parhaista. Koko reissun ajan meidän fiilis oli korkealla ja nautimme lähes joka hetkestä, sekä itäisessä Usassa, että läntisessä.

Kaupunkien hyvät ja huonot puolet:

New York:
Yksinkertaisesti paras kaupunki, jossa olemme käyneet!

Las Vegas:
Hienon näköinen, mutta tälläisten raittiitten nuorten ihmisten mielestä, liian villi meno. :)

Albuguergue:
Rauhallinen ja kaupungin taustalla kohosi hienot vuoret. Parasta kuitenkin oli Breaking Bad "nähtävyyksien" etsiminen. :)

Phoenix:
Iso kaupunki keskellä aavikkoa. Keskusta oli hieno, mutta tylsä.

Los Angeles:
Liian iso, ruuhkainen, ei oikeastaan loppujenlopuksi niin paljon nähtävää ainakaan meille. Hollywood oli aika tylsä, keskusta ja ranta olivat parhaat palat.

Luonnonpuistojen hyvät ja huonot puolet:

Dead Valley:
Näin talviaikaan sopiva lämpötila (päiväsaikaan vähän liian kuuma), todella hienoa aavikkomeininkiä.

Grand Canyon:
Hienoin kanjoni mitä olemme nähneet.

White Sands:
Valkoisia hiekkadyynejä ja vuoret taustalla. Hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen.

Saguaro:
Aitoa länkkäri tunnelmaa. Hyvät vaellusreitti verkosto, pystyi valitsemaan 1km-50km pitkän oman mieleisen reitin.

Joshua Tree:
Todella iso aavikkoluonnonpuisto. Hienoa aavikkomeininkiä, jos olisi enemmän aikaa niin täällä riittäisi tutkittavaa vaikka kuukaudeksi.

'til a next time...