CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

tiistai 15. syyskuuta 2015

Japani & Taiwan 12.9.-11.10.2015

Japani

Tokio, Shibyua, Japani.
Nyt kun reissumme kohteena oli Aasian kaksi saarta, niin voimme sanoa että olemme käyneet neljällä eri mantereella vuonna 2015. Aasia reissukohteena sytyttää erityisesti meitä molempia, sillä ensimmäinen pitempi yhteinen reppureissumme oli juuri Aasiassa.

Hong Kong-Tokyo välin lentelimme tällä koneella.

12-13.9 Lauantai ja sunnuntai
Jyväskylästä liikkeelle lähdimme aikaisin lauantai aamuna ja edessämme oli yli 30 tuntia kestävä matkustusrumba. Ensiksi tietysti bussilla hesaan ja sieltä koneella Lontooseen. Sitten olikin matkan pisin lento Hong Kongiin (12tuntia) ja sieltä vielä 4 tuntia Tokioon. 35 tunnin kotoa lähdön jälkeen olimme vihdoin kapselihotellissa keskellä maailman suurinta kaupunkia.
                                                                                                                       














14.9. Maanantai
Univeloista huolimatta saimme itsemme ylös pedistä jo klo. 11:00. Pika aamupalariisit naamaan ja lähdimme tutkimaan Tokiota. Ensiksi matkasimme metrolla Shibuya nimiseen kaupungin osaan, jossa on maailman vilkkain suojatie (parhaimillaan yli 1000 ihmistä ylittää tien samaan aikaan). :) Aina kun autoilla oli vihreät valot niin ihmisiä kertyi molemmille puolille tietä hirmuiset määrät ja kun vihreä valo kävelijöille syttyi, niin hyvä ettei maa tärissyt siitä ihmismassasta. Siinä saimme kyllä ensimmäistä kertaa fiiliksen siitä, että "tässä kaupungissa on maailman eniten ihmisiä".

Shibuya Crossing
Shibyusta jatkoimme kävellen matkaa seuraavaan kaupunginosaan Harajukuun, joka on erityisesti suunnattu nuorisolle isojen shoppailupaikkojen vuoksi. Itsellämme ei ollut edes tarkoitusta ostaa mitään, mutta alueella oli hauska käppäillä ja seurata valtavia ihmismassoja.

Nuorisoa shoppailemassa
Harajukun keskellä oli iso puisto, jossa oli jonkinlainen temppeli; jota Lonely Planet kirjassaan kovasti suosittelee, siispä jatkoimme matkaa sinne. Puisto oli ihan kivaa vaihtelua betoniviidakolle lisäksi puiden varjot antoivat vähän viillennystä polttavaan aurinkoon. Temppeli nyt ei ollut meidän mielestä kovin kummoinen, vähän tuli mieleen pienenmpi versio Pekingin kielletystä kaupungista.

Puistossa oli tämmäisiä hienosti koristeltuja tynnyreitä.

Puiston temppeli

Puistossa käppäilyä

Puistosta oli muutaman kilometrin käppäilymatka Shinjukun kaupunginosaan, josta löytyy: korkeita pilvenpiirtäjiä, maailman vilkkain juna-asema (3milj. matkustajaa päivässä) sekä erinlaista viihdettä pullollaan olevat kadut.

Saavuttuamme Shinjukuun etsimme ensiksi hyvää ruokapaikkaa, etsimiseen meni yllättävän paljon aikaa: ei siksi, että valinnanvaraa ei olisi ollut, vaan sitä oli niin paljon, että etsimme sitä "täydellistä". Eipä se mitään haitannut, etsimisen siimeksessä näimme paljon kaupunkia, sekä kasvatimme ruokahalua. :P

Shinjuku.
Syömisen jälkeen nousimme 202 metrin korkeuteen pilvenpiirtäjän näköalatasanteelle katsomaan Tokiota yläilmoista; näkymät olivat mitä mainioimmat ja mikä parasta, se oli ilmainen. Päiväseltään maisema oli hieno, mutta kun pimeä laskeutui ja kaupungin valot syttyivät oli se jotain aivan uskomatonta.

Tokio päivänvalossa. Kuvan oikeassa laidassa on puisto, jossa kävelimme aikasemmin.

Tokion iltanäkymää.



Alas lakeuduttuamme menimme vielä takaisin Shinjukun ytimeen katsomaan miten isot määrät neonvalomainostauluja välkehtivät ja miltä korkeat rakennukset näyttivät maan tasalta.

Parasta kaupunkimeininkiä EVA!





Ennen reissuamme luimme madventures kirjasta Japani osion, jossa lukee aina jokin kummallinen tosiasia kaikista maailman maista. Japanin kohdalla luki: "kummallinen tosiasia on: Japani on kummalinen tosiasia" :D. Olemme jo ensimmäisen päivän aikana todenneet asian todeksi. Tässä muutama esimerkki: Nukumme kapselissa, kaupan kassalla myyjä kumartaa aina kun asiakas tulee kassalle ja ravintolan sisään astuessa tarjoilija aloittaa heti kauhean tervehtimishöpötyksen japaniksi vaikka tietääkin, että emme ymmärrä sanaakaan.

15.9. Tiistai
Aamusta matkustimme metrolla vain muutaman pysäkin välin Imperial Palacen läheisyyteen. Tarkoituksemme oli kävellä palatsille ja jatkaa siitä matkaa seuraavaan kohteeseen.

Tokiossa on paljon 100-200 metrin rakennuksia, mutta ei yhtään superkorkeaa yli 400 metrin rakennusta.

Kun olimme kävelleet noin 30min mietimme, että palatsin pitäisi alkaa jo pikkuhiljaa näkymään ja kartasta katsomisen jälkeen tajusimme, että olemme kävelleet jo aikaa sitten sen ohi. :D Ei jaksettu enää palata takaisin, joten jatkoimme vain matkaa.

Seuraava kohteemme oli noin 3km kävelyn päässä oleva anime/manga korttelisto, joka oli täynnä japanilaisia nörttejä etsimässä lempi anime figuureja ja sarjiksia. :) Hauska se oli nähdä ja yritimme jopa itsekkin etsiä hopeanuoli figuureja, mutta ei löytynyt. :(

Anime/mango korttelisto.

Jatkoimme matkaa kaupungin katuja pitkin, sekä pienen puiston läpi toiseen puistoon, jossa oli tähän mennessä reissua hienoimmat buddhalaistemppelit.

Korkea torni.

Buddha temppeli.

Temppelien takana alkoi pitkä turisteille tarkoitettu ostoskatu, jossa ihmisiä oli jälleen tungokseen asti.

Ostoskatu.

Ostoskadun päässä oli todella hyvä ravintola: tarjoilijamme oli todella mukava, ruoka mahtavaa ja sisutuskin oli perinteikästä Japania.

Yhdistimme hienosta länsimaisen ja japanilaisen ruoan toisiinsa, luoden täydellisen yhdistelmän. Sushia, dumbligseja, paistettua kanaa ja pizzaa. :P

Kylläisenä jatkoimme vielä matkaa Tokio Sky Tree:hin (632metriä); korkeaan radiotorniin, jossa on kaupunkinäköalapaikka. Tämä ei sentään ollut ilmainen, mutta pakko oli kuitenkin käydä katsomassa. Näköalapaikka oli vain 350metrin korkeudessa, mutta sekin riitti kyllä hyvin Tokion rakennuksien ihailuun. Tästä tornista sai vielä paremman kuvan Tokion laajuudesta kuin eilis päivän tornista, lisäksi sieltä näki täydet 360 astetta. Mihin tahansa ilmansuuntaan katsoessa, kaupunki jatkui silmän kantamattomiin.

Tokio päivänvalossa.

Ja iltasella.

Tokyo skytree

Ilta huipentui vielä kun menimme yhdelle Tokion edustalla olevista saarista päällistelemään "rantamaisemaa". Saarelle pääsi paikallisjunalla, joka meni sinne kaunista siltaa pitkin. Saarella käppäilimme rannikkoa myöten ihaillen samalla Tokion valoja, jotka heijastuivat hienosti meren pintaan.

Seikkailijat katsovat Tokiota saarelta käsin.



Jenni: Tulimmekin New Yorkiin, eikuin oho Las Vegasiin,
Joppe: hmph Jenni! tämähän on Tokio!

16.9. Keskiviikko
Täksi päiväksi oli luvattu sadetta iltapäivälle ja illaksi, joten tämä päivä oli hyvä käyttää eteenpäin matkaamiseen. Tokiosta lähdimme Shinkansen luotijunalla länteen, kohti Hiroshimaa. Matkaa Hiroshimaan oli reilu 1000km, mutta se taittui mukavasti neljään tuntiin.

Shinkansen: Luotijuna.
Hiroshimaan saapuessa vettä tuli jo aika reippaasti. Kirjauduimme hostelliin, jossa meillä oli japanilaistyylinen huone; lattia oli vuorattu tatamilla, jonka päälle laitettiin futon patjat. Vesisateen vuoksi viettelimmekin sitten loppuillan sisätiloissa.

Hostellihuoneemme.

Nuudeli-illallinen.

Illalla huoneessamme päätimme varata meille pahaa aavistamattomana seuraavaa yöpymispaikkaa tulevaan kohteeseen. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin mitä se yleensä on: nimittäin lähes joka ikinen hotelli/hostelli koko maassa on varattu seuraavaksi viikoksi eteenpäin! :0 Ainoastaan siellä täällä ympäri maata oli joitakin kalliita hotelleja vielä vapaana. Päätimme siis etsiä koko loppureissun hotellit kertaheitolla, jotta emme joutuisi viettämään öitä kadulla. Helppo 15minuutin varaamistouhu muuttuikin reilu viiden tunnin kestoiseen, hermoja koittelevaan vapaiden hotellihuoneiden etsimiseen. :S

Japanilainen wc-pönttö. :)

Lopulta löysimme kaikille tuleville öille suht'kot halpoja hotelleja, lukuunottamatta seuraavan sunnuntain ja maanantain välistä yötä, siihen emme saaneet mitään; meidän on kaiketi hengailtava koko yö jossain, vaikkapa 24/7 auki olevissa kahviloissa/ruokaloissa. :\ Sanomattakin on selvää, että kaikki reissusunnitelmamme meni aivan uusiksi tämän tapauksen takia. :(

Tässä hieman kevennystä: Päivällä kun kävimme syömässä kaupungilla niin tälläinen ohje oli wc kopin ovessa. :D


17.9. Torstai
Aamulla Hiroshimassa oli loistava aurinkoinen sää. Sadetta oli luvattu vasta iltapäivälle. Aamupäivän ohjelmaan kuului historiallisessa paikassa käyminen, joka on tehnyt tästä kaupungista maailman kuulun. Eli siis puistoon joka on pystytetty maailman ensimmäisen sodassa käytetyn atomipommin muistoksi.

Puistossa hienoin juttu oli nähdä ainut rakennus koko kaupungissa, joka säilyi räjähdyksestä. Puiston kupeessa oli myös museo tapahtuneesta ja sielläkin oli hyvin mielenkiintoista käydä. Siellä oli mm. taskukello, joka on pysähtynyt klo. 8:15, sekä "Little Boy": jäljennelmä pommista joka pudotettiin kaupunkiin 6.8.1945. Hiroshimasta jatkoimme matkaa Japanin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin: Osakaan.

Atomic Bomb Dome: ainut rakennus kaupungissa, joka on vuotta 1945 vanhempi.
"Little Boy"

Osakaan saavuttaessa ei vielä satanut vettä, joten kävimme vain pikaisesti viemässä reput kälyseen hostelliin (meidän huone 5neliömetriä) ja lähdimme tutkimaan kaupunkia. Ei kyllä kauaa keritty tutkimaan, kun vettä alkoi jo hiljalleen satamaan. Päätimme siis suunnata sisätiloihin; Japanin suurimpaan ostoskeskukseen (14 kerrosta), joka oli samalla myös maan korkein rakennus (300metriä). Äkkiähän sen vilkaisi ja painelimme katsomaan Ted 2 elokuvaa leffateatteriin (katsomisen arvoinen leffa, imdb: 7.7).

Japanin korkein rakennus ja suurin ostoskeskus.

18.9. Perjantai
Aamusta menimme Shinkansenilla 34minuuttia Himeji nimiseen kaupunkiin, joka on tunnettu sen upeasta linnasta. Keli oli mitä mainioin: lämmintä ja vain muutama hassu pilvenretale.

Linna oli upea sekä ulkopuolelta, että sisäpuolelta. Jälkimmäistä vain varjosti se, että porukkaa oli niin pirusti, että linnan ohkaisille käytävillä kasaantui kauheat jonot. Kiertelimme vielä hetken aikaa linnan sisäpihalla sekä sen puutarhassa kunnes tuli nälkä, ja lähdimme Himejin keskustaan syömään.

Himeji-jo: eli Himejin linna.
Linnan sisäpuolella.

Himejin kaupunkia ja taustalla kohoaa sen linna.

Himejistä palailimme takaisin Osakaan, jossa menimme yllätys yllätys: lähes 200 metriä korkean rakennuksen opservatorioon katselemaan miltä Osakan skyline näyttää. Jälleen ajoitimme torniin menemisen siten, että näemme sekä valoisan version kaupungista, sekä sen mahtavat valaistukset.

Kuvassa oikealla: näköalatorni johon menimme.

Tämä torni oli selvästi parempi kuin Tokion tornit; sillä ikkunat olivat isompia ja puhtaampia, paikassa oli vähemmän porukkaa ja tornin katolle pääsi ulkoilmaan eikä tarvinnut vain kököttää sisällä. Jo valoisa versio kaupungista näytti paremmalta kuin Tokion näkymä, mutta vasta pimeän tultua tajusimme miten paljon parempi se onkaan. Muutama tunti siinä vierähtikin maisemia ihaillessa ja kuvia ottaessa.

Päiväversio Osakasta.

Aurinko laski hiljalleen horisontin taa.

Ilta/panorama versio kaupungista.

Ja kaupungin länsipuolen iltamaisemaa.

Tornilta pääsi kätevästi metrolla suoraan kaupungin neonvalotäyteiseen keskustaan. Siellä menimme ensimmäiseksi syömään. Ateria osoittautuikin tähän mennessä reissua parhaimmaksi. Annokset eivät todellakaan ollut mitään gourmeeta, vaan ihan rehellistä suomalaiseen suuhun sopivaa ruokaa, ei mitään turhia lärpäkkeitä ja härpäkkeitä. :D Kyl tuli mahat täyteen.

Tästä suomalainen mies tykkää!

Sitten olikin luvassa Osakan versio Tokion Shinjukusta, ja tämä panikin hanttiin pääkaupungille aivan tosissaan. Osakan keskustan näyttävin osa oli yksi pitkä pääkatu, jonka molemmat puolet olivat työnnetty aivan täyteen erinlaisia valotauluja ja kolmiulotteisia mainoksia, kuten liikkuva rapu ja käsi joka pitää kiinni sushista. :) Sanomattakin oli selvää, että porukkaa oli jälleen kuin pipoa.


Osakan keskustaa.

Muutama muukin oli lähtenyt liikkeelle.

Osakan versio New Yorkin Times squarelle.

3-D rapu.

Osakan pääkatu.
19.9. Lauantai
Jälleen oli aika liikkua eteenpäin ja painelimmekin luotijunalla uudestaan Hiroshimaan (jos mietitte, että minkä ihmeen takia reissaamme tälläistä sik-sakkia samojen paikkojen välillä. Se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että jouduimme varaamaan hotelleja niistä paikoista jossa niitä oli vielä tarjolla kohtuu hinnalla.). Emme kyllä jääneet Hiroshimaan, vaan jatkoimme matkaa lautalla pienelle Miyajiman saarelle.

Miyajima vaikutti ensiksi hieman ahdistavalta suurien turisti määrien takia, mutta oli se kuitenkin niin tunnelmallinen paikka, että nopeasti tajusimme tulleemme hyvään mestaan. Saaren keskellä kohosi reilu 500 metriä korkea vuori jota rantaviiva myötäili. Teillä käppäili turistien lisäksi kesyjä peuroja, jotka tekivät mitä halusi ja milloin halusi. Jos ei pitänyt huolta tavaroistaan ja varsinkin ruoista, niin joku peuroista kyllä pistelisi ne parempiin suihin.

Joppe ja kesy peura.

Saaren suurin nähtävyys oli osittain veden varassa oleva temppeli, sekä lähellä saaren rannikkoa oleva "Floating Torii": jonkinlainen buddhalaisportti. Se olikin todella hieno näky ja Jenni rankkasikin tämän pienen saaren parhaaksi paikaksi tällä reissulla tähän mennessä. Viihdyimme saarella kolmisen tuntia ja jatkoimme matkan tekoa.

Floating Torii

Osittain veden varassa oleva temppeli.

Olimme varanneet seuraavaksi yöksi hotellin Kyushun saarelta, joka on Japanin pääsaarista kaikkein eteläisin. Aikaa sinne meni pari tuntia Shinkansenilla ja hitaammalla paikallisjunalla. Kyllä tuntui hyvältä päästä ihka oikeaan hotelliin yöksi, sillä Osakassa vietetyt yöt olivat aika karseita varsinkin jälkimmäinen. Toisena yönä jotkut kiinalaislapset juoksivat ja pelasivat jalkapalloa hostellin käytävillä klo. 2:30 asti ja niiden vanhemmat eivät välittäneet pätkän vertaa, vaan juttelivat kovaan ääneen keskellä käytävää. Lapset aloittivat ilakoinnin jälleen uudestaan ennen 8:00 aamulla.


20.9. Sunnuntai
Hotellimme check-out oli klo. 11:00 ja lähdimmekin liikkeelle vasta silloin, sillä tänään koittaa se yö milloin meillä ei ole mitään yöpymispaikkaa. Hotellilta matkasimme parin tunnin verran lähes Kyushu saaren eteläisimpään nurkkaan (=eli siis samalla Japanin pääsaarten eteläisin nurkka) Kagoshima nimiseen kaupunkiin.

Kagoshimaan saavuttaessa menimme samantien ratikka/kävely kyydille rannikolle katsomaan reilu 1000 metriin kohoavaa Sakurajima tulivuorisaarta. Sakurajima on erittäin aktiivinen tulivuori ja päästeleekin todella usein pieniä laava-annoksia sisältänsä, vuoden aikana yli 1000 pientä "sylkäystä" (emme valitettavasti tätä päässyt todistamaan). Sakurajiman saarelle pääsi lyhyellä lauttamatkalla Kagoshimasta. Päätimmekin lähteä siellä käymään.

Sakurajima,

Saarelle saavuttaessa paikka näytti aivan tylsältä ja vuorikin näytti jylhemmältä Kyushulta katsottaessa. Päätimme kuitenkin lähteä hieman kävelemään saaren teitä pitkin vuorta kiertäen. 1km kävelyn jälkeen saavuimme pienelle kukkulalle, josta oli ihan hyvät näkymät vuorelle. Sieltä lähdimme palailemaan takaisin lauttaterminaalille vähän pitempää rantareittiä pitkin. Kävelyn aikana aurinko alkoi tekemään jo laskuaan ja saimmekin nauttia siitä ja mukavasta merinäköalasta. Lähdimme vielä Kagoshimasta pois illalla Kyushun isoimpaan kaupunkiin Fukuokaan.

Auringonlasku Sakurajiman saarelta katseltuna.

Fiilis oli ensiksi ihan korkealla jälleen uudessa kaupungissa tallustaessa. Kävelimmakin useamman tunnin innoissamme kunnes alkoi pikkuhiljaa jalkapohjat puutumaan, että oli pakko istahdella. Istumisen myötä myös väsymyskin iski, eipä se mitään reissuta nauttimista ollut, mutta eipä sille mitään mahtanut.

Fukuokan satamaa.

Noin klo. 4:00 maissa keksimme nerokkaan ratkaisun loppuajan kulutukseen ennen tulevan hotellimme check-innniä. Hyppäsimme heti aamun ensimmäiseen Shinkanseniin klo. 6:00 ja matkustimme 2,5 tuntia länteen, ja kun olimme siellä hyppäsimme toiseen junaan samantien, ja palasimme takaisin. :D Saimme junassa nukuttua aika mukavasti, yhteensä varmaan nelisen tuntia. Tämän tempauksen mahdollisti meidän junapassit, jotka olimme ostaneet jo Suomesta käsin, niillä saa matkustaa junalla 2 viikon ajan niin paljon kuin haluaa.

21.9. Maanantai
Hotelliin pääsimme kirjautumaan klo. 12:00. Olimme vähän kahden vaiheilla; pitäisikö levätä koko päivä hotellissa, vai lähdemmekö tekemään jotain? Ratkaisu oli lopulta helppo, sillä hotellissa ei ollut muita huoneita jäljellä, kuin sellaisia joissa saa polttaa. Huone haisi aivan tunkkaiselta emmekä halunneet viettää sellaisessa muuta kuin pakollisen tulevan yön. Lisäksi päivän sääkin oli aivan loistava, joten olisi ollut sääli viettää se sisätiloissa. Päivän kohteeksi valitsimme 1,5 tunnin junamatkan päässä olevan Kumamoton kaupungin ja siellä erityisesti sen jylhän linnan.

Heti linnan muurien sisäpuolella tajusimme, että Kumamoton linna on meidän mielestä paljon hienompi kuin Himejin linna. Lisäksi paikka oli paljon paremmin organisoitu: molemmilla puolilla linnaa oli paljon tilaa käppäillä ja ottaa kuvia, ihmisiä oli vähemmän, linnan torneista oli loistavat näkymät, joita ei ollut peitelty jollain ihme verkoilla niin kuin Himejissä oli tehty. Ainut miinus tässä linnassa oli se, että sen sisätiloja oli nykyaikaistettu liikaa lasilla, metalleilla ja muovilla. Linnalta lähdimme hotelille jo klo. 18:00 väsymyksen vuoksi.

Kumamoton linna.


Näkymää 29,5 metriä korkeasta linnasta. Kuvan vasemmassa laidassa on yksi vartiotorneista, jotka jo itsessään oli aivan huikeita ranennelmia, itse linnasta puhumattakaan.
6 vuotta ne sitä väsäs 1600 vuosisadan alussa.
22.9. Tiistai
Hotellihuoneemme oli tuulettunut jonkin verran eilisen päivän aikana, että saimme nukuttua hyvin. Siitä olikin mukava aloittaa päivä hotellin hotellin japanilais/länsimaalais aamupalan turvin. Jonka jälkeen edessä oli jonkin verran matkustelemista takaisin Osakaan, johon olimme varanneet huoneen hotellista yhdeksi yöksi.

Osakaan saavuttaessa heitimme reput nopeasti hotelliin ja menimme käymään lähistöllä olevassa ulkoilmakirpputorilla, joka järjestetään vain kahtena päivänä joka kuukausi, ja tämä päivä sattui olemaan yksi niistä päivistä. Kiva oli kiertää toria ja katsella mm. käytettyjä kimonoja, mutta eipä me kuitenkaan mitään raaskittu ostaa.

Hotellille saavuttaessa näimme tämän hienon auringonlaskun.

Myöhemmin illalla menimme vielä kiertelemään Osakan toisesta keskustasta, (sama jossa olimme edellisenkin kerran) toiseen vähän pienempään keskustaan. 

HUI!

Pienempi keskusta.

Japanin korkein rakennus iltavalaistuksineen.

23.9. Keskiviikko
Täksi päiväksi oli luvattu vielä aurinkoista keliä, mutta torstaiksi ja perjantaiksi sadetta. Aloitimme päivän siis mahdollisimman aikaisin. Klo. 9:00 söimme vielä aamupalaa Osakassa, mutta kun se löi 10:00 olimme saapuneet jo Kiotoon. Tuntiin mahdutimme kävelyä, metromatkustelua, junamatkan ja lisää kävelyä Kioton hostelliin. Aloitimme samantien Kioton lukuisten temppelien ja nähtävyyksien kiertämisen pää kolmantena jalkana, sillä parhaat nähtävyyden sijaitsevat kaupungin laidoilta toisiin. 

Ensimmäiseksi matkasimme paikallisjunalla kuuluisaan Arashiyaman Bamboo Groveen; eli bambumetsään. Heti junaan astuessa huomasimme, että Kiotossa on kaikkein eniten turisteja verrattuna aikaisempiin Japanin kohteisiin. Kyytiin ei hädin tuskin edes meinannut mahtua, turisteja ollessa reilusti enemmän kuin paikallisia matkustajia. Kaupungista tuli mieleen Euroopan isot turistikaupungit kuten: Barcelona, Rooma, Venetsia yms. Fiiliksemme Kiotosta oli vähän kahden vaiheilla: tykkäämmekö tästä vai emme? Bambumetsä kuitenkin oli todella upea, vaikkakin lähes kaikki taianomaisuus mitä metsä tuottaa, katoaa julmettomien ihmismassojen takia. 

Bambumetsää



Metsän takana oli Kioton hienoimpia ja isoimpia puutarhoja, johon astelimme metsästä tultuamme. Kiva paikka oli ja käymisen arvoinenkin, mutta 1000 yenin (n. 7euron) pääsymaksu oli aika suolainen.

Puutarhasta.

Puutarhan pääsylipun hintaan sisältyi kupit vihreää teetä.

Sitten painelimmekin junalla Kioton länsirajalta, kaupungin kaakkoisrajalle katsomaan ehkä sitä koko paikan kuuluisimpaa temppelialuetta: Fushimi-Inari Taishaa. Paikka on kuuluisa mm. leffasta: Geishan muistelmat. Heti alueelle astuttaessa edessämme oli jälleen suuret turistimassat jotka pilasivat lähes kaiken tunnelman paikasta. Alue oli kuitenkin sen verran suuri, että puolisen tuntia käveltyämme, porukkaa ei ollut enään puoliakaan niin paljoa. Parasta paikassa oli lukuisat pyhäkköportit, ja niiden läpi kulkeva polku, jota pitkin lähdimme kulkemaan lähes tietämättämme, että kävelimme 233 metriä korkeaa Inari-vuorta ylös. Matkan varrella oli buddhalais hautuumaita, joita oli kiva kierrellä kiipeämisen lomassa. Vuoren huipulla ei nyt sinänsä mitään ihmeellistä ollut, mutta matka sinne olikin SE juttu.

Fushimi-Inari Taisha.

Pyhäkköportti polku. Portteja oli tuhansia vuoren päälle mentäessä.
Buddhalais hautuumaa.

Inarista matkattiin vielä illaksi käppäilemään Path of Philosophy (=Polku joen vieressä luonnon läheisyydessä.). Polun varrella oli myös useita temppeleitä, mutta kerkesimme niistä vain yhteen (=Nanzen-Ji temppeliin), niiden mennessä kiinni jo klo. 17:00. Polun toisessa päässä oli hieno japanilais tyylinen ravintola, jossa istuttiin tatamimattojen päällä ja syötiin matalasta pöydästä. Molemmilla meillä jalat puutuivat aivan täysin lootusasennossa syödessä ja kun olimme syöneet ja nousemassa ylös, niin jalat eivät meinanneet kantaa kun ne olivat niin puutuneet (=Kuin aidot japanilaiset konsanaan. :D).

Nanzen-Ji

Path of Philosophy

perinteinen japanilaisravintola.

24.9. Torstai
Tänään oli siis luvattu koko päiväksi sadetta. Siitä syystä saimme kerrankin nauttia aamusta rauhassa ja heräilimme luonnollisesti ilman herätyskelloa. Päivä oli hyvä käyttää Kioton keskustan shoppailumestoihin. Kiertelimme Nishiki nimistä markettikatua (jossa oli katos) päiväseltään, ja kävimme syömässä loistavat pihvit.

Nishiki market.

Vähän lääkettä sadepäivän masennukseen.

Illaksi menimme katsomaan perinteistä japanilaista "taide-musikaalia", jossa mukana oli myös Geisha oppilaiden (=Maikojen) tanssia. Vajaan tunnin se kesti ja maksoi 19 euroa, kai sitä nyt voi sanoa ehkä sen rahasumman arvoiseksi. :) 

Maikojen tanssia.



25.9. Perjantai
Vaikka täksi päiväksi oli luvattu jälleen sadetta, sitä ei onneksi tullutkaan. Lähdimme siis käymään junalla vähän Kioton rajojen ulkopuolisilla temppeleillä.

Temppelit sijaitsivat keskellä vuoristoista metsää, jossa kävelimme polkua pitkin temppeliltä toiselle. Parasta paikassa oli itse metsä, mutta temppelit toivat kyllä mukavan lisän ja tunnelman siitä, että olemme Japanin metsissä emmekä jossain muualla.

Yksi metsikön temppeleistä.

Kulkemamme reitin korkeimmassa kohdassa oli tälläinen hieno juurakko.

Takaisin kaupunkiin palattuamme ajattelimme, että kerkiäisimme vielä käymään parissa temppelissä ennen kuin ne menevät kiinni. Noh. kerkesimme vain yhteen, sillä seuraava kohde menikin kiinni jo 16:00.

Kaupungin temppeli, jossa kerkesimme vielä käymään.

Loppuilta meni kaupungilla kierrellessä ja käytiin katsomma Ant-Man leffateatterissa (Imdb: 7.2).

26.9. Lauantai
Oli aika hyvästellä Kioto ja suuntasimme katseemme Yokohamaan. Teimme välissä kuitenkin yhdän pysähdyksen pikku (Japanin mittakaavassa) kaupunki Naraan (350,000 asukasta).

Nara oli mukava kaupunki, varsinkin sen suuri puisto temppeleineen ja suurimpana kaikista: maailman suurin puurakennus, jonka sisällä on todella iso istuva Buddhapatsas. Puisto oli myös täynnä kesyjä peuroja (samoja mitä oli Miyajiman saarella), jotka kerjäsivät turisteilta syötävää ja niille kelpasi ruoaksi pelkkä kaupungin karttakin. :D Iltapäivällä jatkoimme matkaa Shinkansenilla Japanin toisiksi suurimpaan kaupunkiin; Yokohamaan.

Naran puistossa oli suuren Buddhan lisäksi myös tälläisiäkin temppeleitä.
Kuvan pikkulapsi oli aivan hädissään kerjäävistä/seuraavista peuroista.

Maailman suurin puurakennus.

Buddha.
Lonely Planet matkaopaskirjamme antoi ymmärtää, että Yokohama on vähän tylsä kaupunki, joten odotuksemme tästä kaupungista ei ollut niin suuret. Homma oli kuitenkin aivan päinvastainen. Pikaisten reppujen hostelliin viemisten jälkeen lähdimme käppäilemään kohti kaupungin rannikkoa. Hostellin ja rannikon välissä oli tosi eläväinen ja meininki rikas Chinatown, joka mursi heti ennakkoasetelmat. Homma kuitenkin parani vain entisestään rannikolle päästyämme. Edessämme häämötti Yokohaman pilvenpiirtäjät ja yksi maailman suurinpia maailmanpyöriä. Voidaan kyllä rankata Yokohama heti Osakan ja Tokion jälkeen kolmanneksi siisteimmäksi kaupungiksi.

China townissa oli vaihteeksi myös kiinalainenkin temppeli.

China Town.

Yokohaman rannikko oli todella näyttävä.

Rannikon lisäksi kaupungissa oli myös useita jokia. Tässä yksi niistä,

27.9. Sunnuntai
Olimme suunnitelleet menevämme katsomaan Mt. Fujia, Japanin korkeinta vuorta heti aamusta, mutta keli oli kuitenkin aivan liian pilvinen, että emme olisi nähneet muuta kuin niitä. Päätimme ottaa tästä syystä aamun aivan rauhassa, pestä vähän pyykkiä ja nautiskella aamupalasta.

Rauhallisen aamun jälkeen alkoi, OIKEIN niin kuin rankka päivä. Käveltiin koko kaupungin halki ja tehtiin vielä muutamia pistohyökkäyksiä sivukujille. Yhdessä vaiheessa päivää hullaannuimme oikein kunnolla shoppailemaan. Löysimme todella halvan ostoskadun, josta meille tarttui mukaan yhteensä 3 tuotetta maksaen alle 5euroa. :D

Kävelyn lomassa näimme tämmöisiä pytinkejä.

Illan pimentyessä ollessamme aivan ydinkeskustassa, eteemme tuli kokonainen parkkipaikka täynnä huippu urheiluautoja mm. Porcheja, Lamborghineja, Ferrareja ja Aston Martineja. Yleensä sitä näkee todella harvoin yhden tuollaisen huippuauton jossain päin maailmaa, mutta nyt niitä olikin yhteensä 50.

Urheiluautot.

Päätimme illan nousemalla viimeiseen näköalatorniin Japanissa. Tällä kertaa ylös meidät vei Japanin nopein hissi, joka kulki 750 m/min. Näköalat olivat jälleen huikeat, mutta ehkä se ei enää tunnu niin hienolta, kaikkien aikaisempien tornien jälkeen. Kannatti kuitenkin käydä, kun ei lippukaan maksanut kuin 7 euroa.

Japanin viimeinen näköalatorni. Kaukana veden takana siintää Tokio.


28.9. Maanantai
Japanin reissumme lähenee loppuaan ja palailimmekin takaisin lähtökaupunki Tokioon. Tänään oli erittäin kuuma päivä ja Tokiosta varaamamme hostelli sijaitsi kaukana juna-asemalta. Oli hieman vaikeuksia löytää sitä ja painavine reppuine helteessä paineleminen oli tuskaista puuhaa. Kun viimein pääsimme sinne, niin emme jääneet kauaksi aikaa sinne mätänemään, vaan hyppäsimme toiseen junaan ja matkustimme energiseen Shibyuaan.

Shibyuassahan oli se julmettu tienristeys, joka viime kerralla jäi meille vähän hampaankoloon. Emme oikein viimeksi päässyt hyvään katselupaikaan ihailemaan tätä ihmismassojen taidonnäytettä. Tänään onneksi korjasimme tämän asian. Olimme hieman laiskalla päällä, eikä huvittanut hirveämmin kierrellä kaupungilla, joten Shibyuaan saavuttuamme suuntasimme enskiksi kahville kahvilaan, josta oli hyvät näkymät suoraan risteysalueelle.

Tunnin verran kahvista nautiskelua jonka jälkeen kiersimme hetken aikaa kaupungilla, kunnes menimme syömään. Vähän alkoi kahvihammasta kolottamaan maittavan ruoan jälkeen ja menimmekin toiseen kahvilaan, josta oli vielä paremmat näkymät risteysalueelle.

Tässä kuvasarja siitä mitä tapahtuu kun vihreä valo syttyy kävelijöille:






Toisessakin kahvilassa meillä meni kaakaota hörppiessä tunnin verran ja alkoi vähän nälkä olemaan. Suuntasimme siis melkein suorinta mahdollista reittiä kahvilasta pizzalle, josta matkasimmekin takaisin hostelliimme.

29.9. Tiistai
Viimeinen kokonainen päivä Japanissa. Tokiosta läksimme hostellin check-outin jälkeen junalla Naritan kaupunkiin, joka on lähellä Naritan lentokenttää ja josta meillä lähtee kone keskiviikkona kohti Taiwania.

Naritan hotellille saavuttuamme lähdimme samantien tutkimaan vielä tämän pikkukaupungin nähtävyyksiä. Odotuksemme nähtävyyksistä eivät olleet suuret, sillä Narita ei ole kuuluisa mistään muusta kuin Japanin suurimmasta lentokentästä. Mutta jo tie kohti kaupungin puistoa, jossa suurin osa nähtävyyksistä (temppeleistä) sijaitsee, oli todella viihdyttävä ja kaikki sen rakennukset olivat rakennettu perinteisellä japanilaisella arkkitehtuurilla.

Temppelintäyteinen puisto osoittautui yhdeksi hienoimmaksi paikaksi koko reissulla. Sieltä löytyi kaikki: hienoja temppeleitä, taianomaista metsikköä lampineen sekä mikä parasta, turiseja ei ollut nimeksikään.

Puiston isolla aukiolla oli monta hienoa temppeliä. Tässä niistä muutama.

Yski puiston kolmesta lammesta.

Ehkä koko reissun hienoin yksittäinen temppeli.

Ja se oli suuri se.

Puistolta kävelimme vielä sen takana olevaan ostoskeskukseen. Toiveenamme oli päästä leffateatteriin, mutta vaikka Japani on kehittynyt moderni valtio niin sen leffatarjonta on kyllä aivan kivikautisella tasolla. :) Loppupäivän nautiskelimme vain vimoisesta päivästä Japanissa, ottamalla rennosti.

Japanin loppusanat:
Odotukset Japanista olivat Jopella hyvin korkeat ja Jennillä sen sijaan oli aika varovaiset odotukset. Jopen odotukset täyttyivät osittain ja osittain jäivät täyttymättä. Japanin laajat vuoristomestat jäivät täysin näkemättä hotelliskandaalin takia. Lisäksi spontaanisuus reissatessa on yksi parhaista jutuista ja sitä oli nyt vaikea toteuttaa, kun kaikki hotellit pitivät varata etukäteen. Myös turistien paljous paikoittain varjosti tunnelmaa. Kaikenkaikkiaan Japani oli kuitenkin molempien mielestä positiivinen kokemus ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Japani on kohtalaisen helppo paikka matkustaa: juna-asemilla on aina infotiski, josta voi kysyä neuvoa esim. mihin junaan pitäisi hypätä? Joten tämä maa sopii hyvin opettelevan reppureissaajan ensimmäiseksi kohteeksi. :D

Tässä vähän positiivisia ja negatiivia mietteitä Japanista joita listasimme alle.
Ihmiset:
Emme ole tavanneet näin kohteliaita ihmisiä missään päin maailmaa aikaisemmin. Japanilaiset sopivat asiakaspalvelu ammattiin kuin nenä naamaan.

Sää:
Suurimmaksi osaksi taivas oli kirkas ja aurinko paistoi. Lämpötilat olivat alimmillaan yöllä 17 astetta ja ylimillään päivällä 29 astetta, joten todella passeli aika matkustaa tämä syyskuu.

Ruoka:
Jopen mielestä aivan loistavaa. Jennin mielestä ei aina niin loistavaa, mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvää.

Hintataso:
Tokio on monta kertaa rankattu maailman kalleimaksi kaupungiksi ja Japani kalliiksi maaksi. Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Yöpyminen meillä maksoi keskimäärin koko reissulla 20euroa per. nenä. Hyvää täyttävää ruokaa sai ostettua keskimäärin 5 eurolla ja junapassimme joilla sai matkustaa 2 viikkoa niin paljon kuin halusi, maksoi 333 euroa per. nenä. Joten ei tämä nyt ihan mikään mahottoman kallis ole.

Tokio:
Kun olimme Tokiossa rankkasimme sen toiseksi parhaimmaksi kaupungiksi, heti New Yorkin jälkeen. Tästä maailman suurimmasta kaupungista löytyy varmaan parikymmentä eri keskustaa, joten yhdessä kaupungissa on käytännössä 20 eri kaupunkia. :D Tutkittavaa siis riittää vaikka viikoksi, jos niin haluaa.

Osaka:
Taisi Osaka kyllä painella niukasti Tokion ohi. Samantyyppinen kaupunki kuin Tokio, mutta hieman passelimman kokoinen ja tyylikkäämmän näköinen sekä yläilmoista, että maantasalta katsottuna.

Hiroshima:
Historiallisesti kiintoisa paikka, muuten kaupunki ei eroa muista käytännössä mitenkään.

Kagoshima ja Fukuoka:
Emme suunnitelleet edes käyvämme näissä paikoissa, mutta kun ainoat hotellit mitä koko maasta löytyi, niin oli meidän suunnattava näihin kaupunkeihin. Kagoshiman tulivuori oli ihan näyttävä, muuten ei mitään erikoisia paikkoja.

Kioto:
Lähes jokaisen Japanissa käyvän turistin ykköskohde. Myös meilläkin oli isot odotukset tästä kohteesta. Kiotosta jäi kuitenkin vähän pettymyksen makua suuhun. Turisteja oli niin vietävästi ja suurin osa temppeleistä eivät olleet yhtään sen kummoisempia kuin mitä näimme muualla Japanissa. Bambumetsä ja pyhäkköporttialue olivat todella siistejä (Jennistä myös Maikot olivat ihania), mutta muuten Kioto oli pettymys.

Himeji ja Matsumoto:
Linnat tekivät näistä kaupungista käymisen arvoisen. Matsumoton linna oli huomattavasti siistimpi kuin Himejin. Vaikka Himeji onkin se arvostetumpi.

Narita:
Temppelin täyteinen puisto oli kova juttu. Naritan temppelit olivat hienompia, kuin temppeleistä kuuluisan Kioton temppelit, ja mikä parasta turisteja ei ollut paljoa. Jos joku teistä lukijoista matkustatte Japaniin ja varsinkin jos lentonne saapuu/lähtee Naritan lentokentältä suosittelemme viettämään yhden päivän tässä kohteessa.

Taiwan

Sun Moon Lake, Taiwan.
30.9. Keskiviikko
Tämä päivä meni matkustaessa. Ilmainen hotellin lentokenttäbussi lähti ikävästi klo. 12:30, lentomme lähtiessä 16:00. Joten ei siinä aamulla mitään oikein ehtinyt tekemään. Olimme Taipein hotellissa vasta 22:30 maissa, joten tämä päivä meni aikalailla hukkaan. :(

1.10. Torstai
KUUMA!!! Se oli tämän päivän sana! Päivän suunnitelmana oli vuokrata pyörät ja ajella niillä Taipein loistavia jokivarsi pyöräreittejä pitkin. Saavuimme vuokrauskojulle 12:30 ja niillä oli tietysti joku ihmeen iltapäiväbreikki menossa ja paikka aukeaa uudestaa vasta 14:00. Siinä sitten kikkailtiin jotain puoltoista tuntia ja mentiin paikkaan uudestaan, mutta sitten joku paikallinen selvitti meille, että vuokrauspaikka on kiinni koko päivän jostain syystä.

No ei siitä lannistuttu, vaan lähdettiin joen vartta pitkin kävelemään toista vuokraamoa kohti. Joen viereiset seudut olivat aivan täynnä jotain mutaa. Veikkasimme että alueella on ollut taifuuni tai joku tulva ja veden mukana tullut muta on sotkenut kaikki tiet. Siitä syystä joen vierustat eivät olleet mitenkään kovin viehättävän näköiset. Lisäksi kaivin- ja puhdistuskoneet siivoilivat aluetta ja pitivät kauheaa meteliä. Aamupäivän kohokohta oli joen vieressä oleva hyvä kiipeilyseinä, jossa jumppasimme vähän aikaa (harmi vaan että maa senkin ympärillä oli aivan mudan peitossa.). Toinen pyörävuokraamo ei ollut siellä missä piti ja emme sitä koskaan löytäneet. :S

Amazing.

"Hukatun" aamupäivän jälkeen menimme metrolla Taipein ydinkeskustaan tutkimaan paikkoja. Keskusta oli meininkitäyteinen ja siistin näköinen, ainoastaan kuumuus pilasi tunnelmaa. Koko päivän vietettyämme kuuman-kosteassa ilmassa mieli teki mennä ilmastoituun elokuvateatteriin ja sitä ennen vielä niin ikään ilmastoituun kahvilaan. :) Tällä kertaa katsoimme leffan: Everest. Hyvä oli, mutta hieman vaikea ymmärtää henkilöiden puhetta, sillä kaikki päähenkilöt olivat kotoisin Uudesta-Seelannista ja aksentti sen myötä vaikeasti ymmärrettävä.

Keskustaa.

Keskustan suuri risteysalue.
Leffan jälkeen keli oli jo hieman viilentynyt ja keskusta oli hienosti valaistu, sekä tupaten täynnä nuorisoa. Olisi siis ollut hyvä hetki hieman tutkiskella sitä, mutta olimme niin väsyneitä rankasta päivästä, että painelimme vain hotelille nukkumaan.

Leffan jälkeen keskustaa.
Meidän hotellimme on 14km päässä keskustassa, mutta silti meininkiä riittää.
2.10. Perjantai
Yöllä oli kunnon ukkosmyräkkä ja satoi vettä. Siitä syystä tämä päivä oli huomattavasti viileämpi kuin eilinen. Aamulla läksimme intoa täynnä metrolla Taipeihin kiinni kasvaneeseen pikkukaupunkiin: Tamsuihin. Lonely Planet kirjamme suositteli tätä mestaa ja piti sitä yhtenä Taipein "highlighttina".

Tamsuihin saavuttaessa paikka näytti ihan mukavalta mestalta. Pääkatu oli ihan perus kaupungin keskuskatu. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta kuitenkin ihan kiva siellä oli käppäillä. Pääkadun loputtua kaikki kaupungin nähtävyydet eivät olleet mistään kotoisin. :D Ei siis missään nimessä käymisen arvoinen paikka, sillä metromatka kesti kuitenkin reilu 30min. Jälleen "hukkasimme" koko aamupäivän.

Tamsuin hienoin näkymä meidän mielistä oli tämä joki ja sen toiselle puolella oleva tulivuori.

Tämä linna taasen oli lonely planetin mielestä hieno mesta. Meistä ei niinkään. :D

Tamsuista palasimme takaisin Taipein keskustaan ja siellä menimme "Dihua street" nimiselle kadulle (jota myös kirjamme suositteli). No se olikin jo pikkaisen parempi paikka: viihdyttävä noin 1,5km pitkä katu, jossa oli marketti tyylisiä kauppoja. Ei se nyt mikään älyttömän ihmeellinen ollut, mutta sinne meneminen ei kuitenkaan vaatinut pitkää metromatkaa.

Illaksi olimme suunnitelleet suuntaavamme vielä Elephant Hillille, josta on loistavat näköalat Taipeihin. Ennen sinne menoa kävimme heittämässä vielä yhden hukkaan menneen reissun mielenkiintoiselta kuullostavaan miniatyyri museoon. Se olisi varmasti ollut siisti paikka, mutta saavuimme sinne 17:20 ja paikka menee kiinni 18:00, mutta eivät enää ota porukkaa sisään 17 jälkeen. >:/

Vähän pettymyksiä täynnä olevien eilisen ja tämän päivän jälkeen, Taipein maineen sankarillisesti pelasti kuitenkin Elephant Hill. Rankka ja varsinkin hikinen nousu se oli Taipein kosteassa ilmassa, mutta sitäkin palkitsevampi. Maisema kukkulan huipulta oli ehdottomasti paras kaupunkimaisema, jota olemme tällä reissulla nähneet (vaikea sanoa kumpi on hienompi: tämä maisema vai New Yorkin maisema). Loistavan maiseman lisäksi tunnelmaa lisäsi se, että emme joudu katsomaan näköalaa jonkin korkean, ihmisiä täynnä olevan tornin huipulta, vaan viihtyisyn luonnon keskeltä. Taipei on pelastettu! :D

Tästä on vaikea enää kaupunkimaisemaa parantaa. Kuvassa vasemmalla: Taipei 101.

3.10. Lauantai
Tänään vaihdoimme kohdetta Taipeista junalla itärannikkoa pitkin parin tunnin verran Hualienin kaupunkiin. Ensitöiksemme Hualienissa menimme skootterin vuokrauspaikkaan ja varasimme meille huomiseksi ja siitä seuraaville 5 päivälle menopelin.

Asioiden hoidon jälkeen kävelimme koko kaupungin halki hotelliimme ja kyllähän siinä hiki mukavasti virtasi Taiwanin ilmastossa painavahkot reput selässä käppäilessä. Toivuimme hotellilla vähän aikaa ja lähdimme vielä hieman kaupungille hengailemaan. Illan paras hetki ainakin Jopelle oli mennä baseball harjoituspaikkaan lyömään palloa, joka tuli kirjaimellisesti tykin suusta. :D Kaupunki oli ihan eläväinen ja viihdyttävä, mutta ruokapaikat, varsinkin hyvät sellaiset olivat kyllä kiven alla. Päädyimme ostamaan nuudeli/kanasetit lähikaupasta ja söimme ne hotellilla.

Tuleva MLB tähti.

Hualien pääkatu.
4.10. Sunnuntai
Tästä päivästä se alkoi. Mahtavaa cruisailua hienoissa meri/vuoristo/viidakko maisemissa pikku taiwanilais-kylästä toiseen.

Päivän seikkailu alkoi Hualenista herätessä. Joppe kävi heti herättyään hakemassa skootterin vuokraamosta ja nouti Jennin sillä hotellilta. Menimme siitä sitten yhdessä syömään aamiaista. Päivän keli oli kuuma ja aurinkoinen.

Heti kun aamukahvit olivat mahassa niin hyppäsimme Yamahan selkään, ja Joppe väänti kahvan kaakkoon. Skootterilla kovaa ajaessa shortseissa ja t-paidassa; keli oli juuri sopiva, mutta kun pysähdyimme välillä ihastelemaan maisemia, niin hiki alkoi virtaamaan välittömästi.

Tyyni valtameri.

Taiwanin rannikkoa.

Ajelimme tänään reilut 100km rannikko- sekä vuoristoteitä pitkin. Kirjauduimme vähän neljän jälkeen hotelliin pikkukaupunki: Yuliin. Sieltä lähdimme vielä ennen pimeän tuloa heittämään skodella pikkulenkin viereiselle vuorelle, josta oli hyvät näkymät Taiwanin maaseudulle.

Mahtavia vuoristoteitä.



Yulin viereiseltä vuorelta.

5.10. Maanantai
Jatkoimme Yulista aamulla matkaa ajamalla ensiksi vuoristotietä pitkin takaisin Taiwanin itä-rannikolle.

Jonkin aikaa rannikkoa pitkin ajeltuamme tulimme risteykseen, jossa päätimme lähteä takaisin vuoristoteille. 30km pitkä tie meni luoteeseen ja meillä on hotellivaraus aivan Taiwanin etelärannikolla, joten lähdimme käytännössä täysin väärään suuntaan.

Vuoristotie oli kuitenkin hienoa seutua. Mahtavien maisemien lisäksi näimme matkalla mm. apinoita. Kun saavuimme tien päähän, niin jatkoimme vielä pari km väärään suuntaan, sillä halusimme nähdä viereisen 120metrin vesiputouksen.

Apinat.

Kyllä maistuu.

Taukoa pidellään muina miehinä.

Vesiputoukselle johtavalle portille saavuttuamme, se oli kiinni. "Ei me tänne turhaan tultu" ja menimme portin ali ja kävelimme rähjäisiä puuportaita pitkin vesiputouksen view pointille. Olihan se ihan hieno, mutta view point oli rakennettu vähän liian kauas itse putouksesta ja siten koko paikka oli pienoinen pettymys.

Vesiputous view Pointilta.

Kello alkoi jo lähenemään kolmea, kun jatkoimme matkaa putoukselta. Meillä oli aika pitkä matka taitettavana: reilu 100km kaupunkiin, jossa varaamamme hotelli sijaitsee. Ensiksi ajelimme mutkittelevaa vuoristotietä, mutta vaihdoimme sieltä vahingossa suorempaan ja isompaan tiehen, joka ei kyllä ollut niin silmiä hivelevä, kuin aikasempi tie.

Vuoristotieltä napattu kuva.

Pidimme ruokatauon Taiwanin itärannikon isoimmassa kaupungissa Taitungissa. Sieltä jatkettuamme pimeys alkoi pikkuhiljaa laskeutumaan, ja kun edessämme oli vielä viimeinen vuoristo ylitettävänä niin vettäkin alkoi satamaan.

Matkan maisemaa.

Saavuimme hotellille 19:00 aikoihin aika väsyneinä pitkästä ajomatkasta. Oli virhe lähteä aikaisemmin päivällä kiertelemään kaikkia niitä vuoristoteitä, mutta niinhän sitä sanotaan, että virheistä oppii. Hotellimme oli onneksi paras asumus tällä reissulla, ja pääsimme heti rentouttamaan puutuneita lihaksia hotellin uima-altaaseen.

6.10. Tiistai
Aamulla kävimme vähän kiertelemässä Etelä-Taiwanin luonnonpuiston pikkuteitä. Ihan perus maisemaa, mitä olemme Taiwanissa jo aikaisemminkin nähneet. Jennikin testasi vähän skootterilla ajoa rauhallisilla pikkuteillä. Ajoimme jopa vähän matkaa niin, että Joppe istui takana ja Jenni ajoi. ':o

Puistosta matkasimme takaisin pohjoiseen, mutta ei enään itärannikkoa myötäilen, vaan läntistä. Ajoimme noin 60km viidakon, peltojen ja pikkukylien läpi ja pidimme ruokatauon suurehkossa Fengshanin kaupungissa.

Alkumatkasta saimme nauttia vielä hienoista luonnonmaisesmista, ennen kuin pitkät kaupunkisumat alkoivat.

Pikkuhiljaa aloimme lähestymään tämän päivän yöpymispaikkaa, joka sijaitsi länsirannikon suurimmassa lähes miljoonan ihmisen kaupungissa: Tainanissa. Skootterilla oli ihan mielenkiintoista ajaa näin suuressa kaupungissa. Ensinnäkin sillä on älyttömän kätevä pujotella autojen välistä, ja aina kun valot vaihtuivat punaiselle, skootterilla pystyy menemään aivan jonon keulille autojen välistä. Siihen kertyi myös muutama muukin kaksipyöräisellä liikkuva, nimittäin parhaimillaan olimme useamman kymmenen skootterikuskin sumassa odottomassa vihreää valoa. Kun vihreä valo viimein vaihtui, niin tuntui aivan kuin olisimme cannon ballssin jäseniä, kun kaikki kuskit väänsivät kaasun pohjaan ja lähtivät kiihdyttämään yhtä aikaa. :D

Hotellin löytäminen suurkaupungin sokkeloisilta kaduilta huonon kartan kanssa tuotti kovasti vaikeuksia, ja meillä menikin pari tuntia sen etsimiseen. ':S

7.10. Keskiviikko
Aamulla jatkoimme matkaa Tainanista, ja edessämme oli viimeiset ajelut ruuhkaisilla länsirannikon teillä.

Tainanista poistuttaessa törmäsimme tämmöiseen hienoon temppeliin.

5 tuntia se otti taukojen kera ja saavuimme Keski Taiwanissa sijaitsevalle Sun Moon Lakelle. Pysähdyimme järvelle vain hetkeksi aikaa ja jatkoimme matkaa vielä 20min Pulin kaupunkiin, jossa meillä oli hotellivaraus tehtynä. Loppuillan otimme rennosti hotellissamme.

Sun Moon Lake.



8.10. Torstai
Aamulla ajoimme takaisin Pulista Sun Moon Lakelle ja viettelimme siellä aamupäivän. Lähdimme kiertämään järven ympäri menevää tietä skootterilla ja pysähtelimme matkalla hienoissa paikoissa. Ensimmäinen pysähdys oli mikäs muukaan kuin temppeli :D. Niistä noin sadasta temppelistä, joita olemme tämän reissun aikana nähneet niin tämä oli se paras. Temppelialue oli suuri useamman eri temppelin complexi ja joka ikinen niistä oli taideteos. Joka ainoa kolkka oli koristeltu lohikäärmein ja muilla örvelöillä, sekä ihmisillä. Lisäksi temppelin katolta oli loistavat näkymät itse järvelle, ja sen takana kohoaville vuorille.

Temppeli complexi.

Järveä ympäröivää vuoristoa.

Yksi temppelien lukuisista koristeluista.

Temppeliltä ajoimme muutaman kilometrin eteenpäin; järven rantaan. Rannan tuntumassa pulppusi voimakkaasti, nimittäin vuorilta virtaava joki toi vettä järven pohjaan ja sieltä se pulppusi voimakkaasti pintaan, joka sai sen näyttämään aivan kuin siellä olisi vulkaanista toimintaa.

Pulppuaa.

Teimme vielä muutaman stopin näköalapaikalla ja toisella temppelillä, kunnes saavuimme korkean pagodan luokse. Itse torni oli hienon näköinen, mutta parasta siinä oli kiivetä sen huipulle ja ihastella 360 asteen näköalaa vuoristoon ja järvelle.

Pagoda.

Lääh Puuh..

Sun Moon Lake pagodasta nähtynä.

Ajelimme vielä 24 kilometriä täyteen eli koko järven ympäri ja menimme takaisin Puliin. Siellä kävimme syömässä loistavat possu-nuudeli-sekoitukset, ja lähdimme jatkamaan matkaa korkeita vuoria kohti.

Ajoimme noin 1,5 tuntia ja saavuimme pieneen vuoristokylään: Qingjingiin (1760 metriä). Löysimme sieltä juuri sopivasti itsellemme nukkumapaikan, ennen kuin alkoi satamaan vettä. Olemme koko Taiwanin reissun aikana aina hotelli-huoneesemme astuessa ensimmäisenä etsineet käsiimme ilmastoinnin kaukosäätimen ja laittanut sen kylmimmälle mahdolliselle asteelle. Nyt kun saavuimme huoneeseemme niin laitoimme lämpöpuhaltimen puhaltamaan mahdollisimman kuumaa ilmaa heti kun astuimme huoneeseen. :D

Näkymää majatalon edustalta.

Illalla kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa erikoisen aterian. Sen nimi ruokalistassa oli: "hot pot with pork or beef": joten kuulosti siis hyvältä. Kun ruoka tuli pöytään niin molemmille meille tuli omat kaasukeittimet ja oma pata, jossa oli liemi valmiina. Sinne sitten heiteltiin lähinnä kaalia, ruoka sisälsi myös pikkaisen nautaa ja riisiä. Ihan ok:n makuista, mutta ei tilattaisi toiste.

9.10. Perjantai
Lähdimme jatkamaan matkaa jo ennen aamu 8:00. Keli oli kostea ja hyvin pilvinen, mutta ei satanut. Harmi! SIllä olimme toivoneet kokoajan, että aamulla olisi sininen taivas. Noh, ei auttanut muuta kuin vain jatkaa matkaa. Nousimme kokoajan vain korkeammalle ylös vuoren rinnettä. Välillä olimme täysin pilven sisässä ja silloin tällöin näimme vähän pilvien raosta ympäröivää vuoristoa.

Saavuttuamme matkan korkeimpaan kohtaan (3070metriä) emme nähneet mitään ja keli oli myös hyvin kylmä. Vähän huipun jälkeen alkoi kaiken lisäksi vielä satamaan vettä. Kuitenkin metri metriltä alaspäin mentäessä keli alkoi lämpenemään ja sadekkin loppui aika pian.

Vau! Mitkä näkymät huipulta.

Noin 1500metrin korkeudessa taivaalla alkoi harmaan pilvimassan seasta pilkottaa myös vähän sinistä ja aurinkoakin. Kun ajoimme vuorta ylöspäin lisäsimme vaatekerroksia metrien lisääntyessä, mutta nyt tapahtui päinvastainen; heitimme kerroksia pois vähitellen metrien vähetessä.

Kauan odotettu sininen taivas.

Ajomatkan loppupäässä saavuimme Taiwanin suurimpaan turistikohteeseen: Taroko Gorge National Parkiin. Nimestä päätellen paikka oli siis rotko, jota pitkin ajelimme alaspäin. Matkalla oli pysähtymispaikkoja josta näki mm. vesiputouksia, temppeleitä, ympäröiviä vuoria ja itse rotkoa. Ihan hieno paikka, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa ja emmekä olisi olleet niin nälkäisiä ja väsyneitä, niin olisi voitu lähteä vaeltamaan johonkin rotkon varrelta lähteville reiteille.

Taroko Gorge.

Vesiputouksia ja temppeli.

Rotkolta oli enään 16km Hualieniin, josta lähdimme ajelemaan 5 päivää sitten. Aikamoinen lenkki kierrettiin skootterilla. :) Aikalailla 1000km siinä kertyi lisää Yamahan mittariin. Eipä tuo reissu olisi ikinä onnistunut Suomen 45km/h kulkevilla skoottereilla, mutta meidän peli meni 90km/h tasaisella ollesamme molemmat kyydissä. :P

10.10. Lauantai
Aamusta käytiin palauttamassa skootteri takaisin vuokraamoon, jonka jälkeen meidän piti vielä hengailla Hualienissa 3 tuntia ennen junan lähtöä takaisin Taipeihin. Suosittuja nuo junat, sillä eilen junalippuja varatessa kaikki aikaisemmin lähtevät junat olivat loppuunmyyty. Aikaa meni toisaalta hukkaan, mutta oli meillä kuitenkin ihan rentoa meininkiä ravatessa ruokapaikasta kahvilaan ja takaisin. :P

125cc Yamaha.

Taipeissakaan ei enää juuri mitään keretty tekemään kun hyppäsimme lentokentälle menevään bussiin. Kentältä vaihdoimme bussin taksiin ja menimme keräilemään voimia lentokenttähotelliin seuraavan päivän matkustamisurakkaa varten (25 tuntia).

Taiwanin loppusanat:
Taiwanista jäi meille vähän pettymyksen maku suuhun. Ei sillä etteikö tämä olisi ollut hyvä maa, mutta odotuksemme olivat vain todella korkealla. Japanin jälkeen meille jäi harhakuva, että kaikki ihmiset ovat todella miellyttäviä. No ei sillä etteikö Taiwanissa olisi ollut mukavia ihmisiä, se vain sattui olemaan normaali maa, josta löytyy myös töykeitäkin ihmisiä.

Taiwanin ruokapaikat ja ravintolatkin tuottivat pettymystä, sillä hyviä paikkoja josta saisi hyvää paikallista ruokaa oli todella vaikea löytää. Japanissa olimme tottuneet siihen, että saamme valita mieleisemme ruokapaikan kymmenistä vaihtoehdoista.

Turistien määrä sen sijaan oli positiivista. Japanissa joka ikinen kohde joka saattaa turistia houkutella, oli aivan tupaten täynnä varsinkin aasialaisia, mutta myös länkkäri turisteja. Taiwanissa sen sijaan turreja ei näkynyt muuta kuin suurimissa turistikohteissa.

Sää oli muuten tukahduttavan kuuma ja kostea, paitsi viimeiset 3 päivää olivat pilvisiä ja asteitakin oli vain korkeimillaan 25. Sen verran aurinko kuitenkin alkureissun paistoi, että Jenni kerkesi polttamaan ylä-olkapäät ja niskan seudun. :(

Taipei:
Aika perus aasialainen suur-kaupunki. Kaikki muu ihan perus-settiä paitsi näköala ja tunnelma Elephant Hillillä oli jotain ainutlaatuista.

Itärannikko:
Viidakkoa, vuoristoa, merta, pikkukyliä ja harvasti asutettua. Mikä sen parempaa kuin kuumalla kelillä ajella kaksipyöräisellä. B-)

Eteläosat ja länsirannikko:
Ei vuoristoa, suuria kaupunkeja, likaisempaa, tiheästi asuttua ja tylsempää. Ei mitään erikoista ainakaan meille. Tainanissa olisi kaiketi ollut hienoja temppeleitä, joita muutaman sattumalta tien päällä näimmekin.

Sun Moon Lake ja Taroko Gorge:
Meille sattui huonohko keli näille mahtaville paikoille. Siitä huolimatta varsinkin Sun Moon Lake oli yksi parhaista paikoista jossa koko reissumme aikana kävimme.

Kun kuitenkin joku kysyy: "Kumpi oli parempi, Japani vai Taiwan?" Tässä siihen vastaus: Erilaisia maita, mutta kyllä Japanista jäi vähän paremmat fiilikset meille molemmille.

Ilmaiset matkamuistot.