CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Venäjä 11.6-1.7.2016

Punainen Tori, Moskova, Venäjä.
Here we (Jenni ja Joppe) go again! Oli jo aikakin lähteä tutkimaan suurta ja mahtavaa itä-naapuriamme: Venäjää. Reissuaikaa meillä on varattu kolmisen viikkoa, joten siinä kerkee jo kivasti tutkia maata ja kulttuuria.

11.6. Lauantai
Puolelta päivin Onnibussilla Helsinkiin. Sieltä matka ei kuitenkaan jatkunut tavanomaiseen tapaan bussilla Helsinki-Vantaalle, vaan kävelimmekin Helsingin Länsisatamaan ja hyppäsimme ”St. Peters Linen” laivaan, ja sillä Pietariin. Laiva ei juurikaan poikennut Silja tai Viking linen laivoista, mutta reissu oli silti mahtava aloittaa hyvillä buffet aterioilla ja hyvin nukutuilla yöunilla.

Laivaan menossa. :P
Vielä ollaan lähellä Suomen rannikkoa.
12.6. Sunnuntai
Laiva saapui Pietariin klo. 8:30. Raja muodollisuudet menivät oikein hienosti. Kysyimme laivaterminaalista mikä bussi meidän kannattaa ottaa keskustaan? Joku nainen neuvoi meille bussin numeron ja pysäkin josta se lähtee. Odottelimme pysäkillä, ja odottelimme, ja odottelimme, jaaaaaa odottelimme. Kunnes joku toinen nainen sanoi pysäkillä, että bussia ei tule ja neuvoi meille toisen pysäkin sekä bussin. Siellä bussi onneksi tuli melkein heti ja pääsimme sillä keskustaan, ja etukäteen varamaamme hostelliin.

Kerkesimme kylmettyä jo aikalailla bussia odotellessa, joten hostelliin saavuttua laitoimme kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päälle ja lähdimme kaupunkia tutkimaan. Päivän sää ei ollut kovin imarteleva: pilvistä, sateista, kylmä sekä kova tuuli. :S Kyllä sitä tuli kuitenkin paljon päivän aikana nähtyä koiransäästä huolimatta.

Palace Square.
Hermitage Museum. (Ei menty sisälle) :D
St. Isaac Cathedral.
St. Isaac's Cathedralin huipulta oli hyvät näkymät kaikkialle Pietariin.


Pietarista tuli välillä mieleen Venetsia lukuisten jokien vuoksi.

Tämmöisiä hienoja rakennuksia Pietarista löytyi lukuisia.
Ensimmäisen päivän perusteella saimme Pietarista ja Venäjästä oikein mukavan kuvan. Ihmiset olivat mukavia ja ruoka oli todella maukasta, hintatasokin oli kohtalainen.

Ruoasta kun oli puhetta, tässä syödään loistavassa georgialaisessa ravintolassa mahtavaa khachapuria (= georgialaista leipää.)
13.6. Maanantai
Epäonneksemme vielä aamullakin satoi vettä ja oli kylmä. :( Aloitimme päivän about 3 kilometrin kävelyllä lonely planet kirjamme suosittelemaan aamupalapaikkaan. Kuitenkin sinne päästyämme, paikkaa ei enää ollut olemassakaan. Onneksi sen läheltä löytyi hyvä kahvila, josta sai loistavan aamupalan (vähän liian kallis kyllä).

Jaaa vieläkin sataa. :(
Hyvä aamupala vie kuitenkin kaikki murheet pois.
Tunnin verran nautiskeltiin aamupalasta ja itse aamusta, jonka jälkeen menimme tutustumaan maailman syvimpään metroon ja Pietarin näyttäviin metroasemiin. Olivat ne kyllä kieltämättä hienoimpia asemia mitä olemme nähneet.

Metroasema.
Takaisin maanpinnalla kävelimme leveän Nevajoen yli: Petrograd Side -kaupunginosaan, katsomaan: ”Peter And Paul Fortress” nimistä linnoitusta. Se oli omalla pienellä saarella johon pääsi pientä puusiltaa pitkin. Linnoituksen keskellä oli 2 hienoa keltaista kirkkoa, mutta parasta paikassa oli muurien ulkopuolella oleva kävelyväylä heti Nevajoen rannalla. Sieltä oli hyvät näkymät joelle ja kaupunkiin.

Nevajokea ylittämässä. Kuvassa näkyy: Peter And Paul Forttressin korkeat kirkontornit.
Kävelyväylä Nevajoen ja linnoituksen muurien välissä.

Hienot keltaiset kirkot.
Seuraavaksi ylitimme jälleen Nevajoen, mutta tällä kertaa menimme: Vasilyevsky Island -kaupunginosaan. Sinne päästyämme alkoikin jo nälkä kurnimaan. Sammutimme sen hyvässä ravintolassa, josta sai ”kotiruokamaisia” aterioita.

Matkalla näkyi hieno purjelaiva, mutta hauskinta siinä oli se, että sen sisällä oli kuntosali. :D
Jokea ylittämässä.
Sovimme eilen, että käymme joka kaupungissa korkeintaan yhden kirkon sisällä, sillä muuten rahaa palaa liikaa pääsymaksuihin. Valitsimme Pietarin kirkoksi kuuluisan: ”Church on the Spilled Blood”. Pääsymaksu oli 250 ruplaa (noin: 3,5 €), mutta oli se sen verran näyttävä, että kyllähän tuommoisen rahasumman siihen pystyi hyvillä mielen upottamaan.

Church On The Spilled Blood.
Kirkon sisältä.

Loppuilta meni rentoutuessa hostellilla, sillä huomenna on hyvin aikainen lähtö Sochiin ja Caucasus vuoristoon.  


14.6. Tiistai
Meidän päivä alkoi jo yöllä, sillä herätyskello herätti meidät klo. 2:10. Siitä sitten taksilla Pietarin lentokentälle ja koneella 3 tunnin lento, vuoden 2014 talviolympialaisten isäntäkaupunkiin: Sochiin. Lento itseasiassa laskeutui Sochin viereiseen kaupunkiin: Adleriin. Tämähän meille kävi, sillä otimme lentokentältä bussin suoraan vuoristokylä: Krasnaya Polyananaan, jossa kisailtiin kaikki alppilajit olympialaisissa ja Adler on lähempänä sitä kuin Sochi.

Krasnaya Polyanan keskusta.
Krasnaya Polyanassa meitä odotti 4 tähden hotelli kylpylä meininkeineen ja kuntosaleineen. Jennihän ei tiennyt mitään tällaisesta luxuksesta, vaan Joppe oli varannut hotellin Jennin seläntakana ja Jennihän tyytyväisenä odotti saapuvansa vain johonkin kälyseen hostelliin huippuhotellin sijasta. :) Jopellekkin tuli yllätyksenä se, että hotelli sijaitsikin lähes 1 000 metrin korkeudessa kaukana kaupungin keskustasta. Ei siinä mitään, paitsi että koko kaupungin sesonkiaika on talvisin, kun laskettelukausi alkaa, joten nyt hotellimme ympärillä kaikki ravintolat ja lähes kaikki muut hotellit ovat suljettuja. Meillä on oikeastaan käytössä vain hotellimme ravintola sekä pieni kauppa, josta saa nuudelia, papuja ja tonnikalaa. :P Voisimme tietysti laskeutua aina alas keskustaan syömään ja tulla takaisin, mutta kapuamista on aika lailla ja taksi maksaa 500 ruplaa suuntaansa.

Noin 1 000 metrin korkeudessa hotelimme ympärillä oleva pikku "autio" kylä.

Säätiedotus ei näytä kovinkaan imartelevalta näille 5:lle päivälle, jotka aiomme täällä olla, sillä joka päivälle on luvattu ainakin jonkin verran sadetta. Onneksi meillä on käytössä kylpylämeiningit ja sali, jotta aika menee joutusasti sateiden aikana. Tämä päivä sen sijaan oli erinomainen sään puolesta; aurinko armas paistoi lähes siniseltä taivaalta. Ainoastaan olimme vain hyvin väsyneitä lyhkäisistä yöunista ja matkustamisesta.

Hotellille saavuttuamme otimme pienet päiväunet, jonka jälkeen noustiin hiihtohissillä 2 200 metriä korkean vuoren päälle, josta oli kyllä aivan mahtavat maisemat! Lisäksi vuoren päälle oli rakennettu kiva kahvila, jossa kahvia hörppiessä vierähti varmaan parikin tuntia. :D

Hissillä ylös.
Huipulla.
Kelpasi katsella näitä näkymiä.
Ja nautiskella kahvista samalla.
Kokonaisuus.
Reissarit.
Jenni katselee kaukaisuuteen.
Ja Joppe vain hengailee.
Huipun kahvila.
Ja takaisin alas.
15.6. Keskiviikko
Tälle päivälle säätiedotus lupaili ukkosmyrskyä klo. 10:stä eteenpäin. Siispä klo. 7:00 herätys ja samantien aamupalalle ja eikuin vaeltamaan. Meillä ei ollut mitään vaelluskarttaa käytettävänä, vaan lähdimme vain randomilla nousemaan vuoria ylös.

Helppoa, mutta erittäin jyrkkää nousua.
Pääsimme noin 1 500 metrin korkeuteen, jonka jälkeen sopivaa reittiä ei enää löytynyt. Ei siinä mitään, sillä löysimme mahtavan kielekkeen, johon jäimme vain hengailemaan ja parantamaan maailmaa. :) Onneksi säätiedotuskin oli väärässä ja sadetta ei näkynyt vielä kahdeltatoistakaan.

Tämä koski tyssäsi meidän matkanteon.
Ei se kuitenkaan huono paikka ollut tyssääntyä.

On se mahtavaa.
7a+.
Sade sitten tulikin vähän myöhässä klo. 13:00 maissa, mutta siinä vaiheessa olimme jo hotellihuoneessamme turvassa.

Sieltä se myrsky tulee.

Loppupäivä menikin sisäpuuhissa sateen vuoksi. Käytiin testaamassa sali ja kylpyläosasto; hyviä olivat. :)

16.6. Torstai
Kello oli jälleen herättämässä 7:00. Kurkkasimme ikkunasta ulos ja keli näytti sateiselta ja pilviseltä, siispä päätimme jatkaa unia. Aamupalalle lähdettiin klo. 9:00, siinä syödessä tajuttiin, että ei se keli nyt niin huono ollutkaan. Niinpä lähdettiin heti aamupalan jälkeen kokeilemaan, jospa sitä tänäänkin saisi vähän vaeltaa.

Lähdimme nousemaan yhtä alueen lukuisista laskettelurinteistä ylös. Keli oli edelleen pilvinen ja näkyvyys huonohko, mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että päästiin edes vähän ulkoilemaan. Noin 2 tunnin taivaltamisen jälkeen vettä alkoi hiljalleen satamaan, mutta kun keli oli muutenkin kostea ja painostava, niin sade ei sen enempää kuitenkaan kastellut. Tilanne kuitenkin muuttui kun olimme kävelleet 3 tuntia ja yltäneet 1 500:n metrin korkeuteen: vettä alkoi satamaan ihan kunnolla ja pilvet peittivät näkyvyyden täysin.

Alkumatkasta aurinko paistoi vielä nätisti pilvipeitteen välistä.

Jyrkkää on, siitä kertoo Jennin selkäkin. :D


Tätä mieltä Joppe oli kelistä.
Olimme suunnitelleet palaavamme takaisin samaisella hiihtohissillä, jota käytimme tiistaina, mutta kun näkyvyys oli nolla, niin emme enää nähneet hyvää reittiä sinne. Siispä meidät oli pakotettu palaamaan samaa reittiä takaisin mitä pitkin tulimmekin.

Alkumatka alas oli vaikeaa kiipeämistä; märästä irtokivipeitteisestä rinteestä johtuen. Onneksi noin 100 korkeusmetrin jälkeen löysimme hiekkatien joka meni alas asti.

Hyi!
Loppupäivä meni huonon kelin vuoksi hotellilla hengailessa, syödessä tonnikala/papu nuudeli -settejä ja tietysti salireenit, sauna ja uintikin tuli tehtyä.

Piristävät portaat.
17.6. Perjantai
Tänään jälleen 7:00 herätys, aamupalalle ja vaeltamaan. Tällä kertaa valitsimme reitiksi saman väylän mihin menimme hissillä ensimmäisenä päivänä täällä ollessa.

Matka ylös oli käytännössä ottaen vain nousua hyvin jyrkkää hiekkatietä ylös. Noin 200 metriä ennen huippua tie loppui, ja loppumatka piti kiivetä vielä jyrkempää lumista sekä kivikkoista rinnettä ylös.

Ja taas mennään.
Puolessa välin matkaa.
Ja sitten tuli taas pilvet.
Loppu huipennus alkamassa.
Jenni kävelee kohti tuntematonta.
Vähän alkoi pivipeitekin rakoilla.
Viimeinen rutistus.
Huipulla meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa vuoristoharjannetta pitkin, mutta jälleen sankka pilvimassa peitti näkyvyyden harjanteen sekä etelä- että pohjoispuolelle. Tästä syystä päätöksemme oli ottaa hissi (ilmaiseksi) takaisin alas.

Rankan vaelluksen jälkeen maistui jätski. (Ihan perus hengailua) :D
Ihan kivat maisemat on meidän hotellimme kattoterassilta.
Sadekkaan ei jäänyt tältä päivältä satamatta, sillä klo. 15 maissa taivas aukesi. Sateen lisäksi ukkonenkin alkoi jyrisemään oikein kunnolla.

Tänään päätimme pitää salista lepopäivän ja kävimme illalla vain rentoutumassa saunassa ja altaassa.

18.7. Lauantai
Viimeiselle Krasnaya Polyana päivälle toivoimme kovasti aurinkoista keliä. Olemme kyllä nauttineet joka päivästä täällä ollessa, mutta silti välillä mieleen on putkahtanut ajatus: ”olisiko pitänyt tämän sijasta mennä kahdeksi viikoksi Baikal-järven alueelle”. Länsi-Caucasushan on Euroopan sateisimpia alueita ja Baikalilla ei pitäisi sataa lähellekkään samoja määriä. Toiveemme onneksi toteutui, sillä aamulla ikkunasta ulos katsoessa yllämme oli täysin sininen taivas. Olimme mahdollisimman nopeita aamuaskareiden kanssa, jotta kerkeisimme nauttimaan loistavasta kelistä mahdollisimman pitkään, ennen kuin iltapäivä- pilvet ja sateet (todennäköisesti) tulevat.

Olimme jo 8:00 kovasti menossa hissillä ylös, mutta lippujenostoluukku oli kiinni. Työntekijä sanoi, että menkää hissillä (ilmaiseksi) alas kaupukiin ja voitte ostaa lipun sieltä. Alhaalla kuitenkin kävi sama juttu: lippuluukku aukeaa vasta 9:00. Sinne menetettiin siis meidän kiirellä voitettu aika moninkertaisesti. Ei siinä muu auttanut kuin hengailla kaupungilla tunti ja ostettiin sen jälkeen lippu ylös 2 200:n metriin.

Oikeimman puoleinen vuori on 2 200 metriä korkea ja sieltä löytyy myös kahvila jossa olimme tiistaina.
Kaikki on viimeisen päälle laitettu olympialaisten myötä.
Huipulla päätettiin vielä säästää aikaa ja hypätiin toiseen hiihtohissiin jolla päästiin vuoren harjannetta pitkin seuraavan vuoren huipulle, joka onkin samalla alueen korkein vuori (2 375 metriä). Huipulta oli ihan hyvät maisemat ja näimme myös ensimmäistä kertaa vilaukselta Georgian eli eteläpuolelle harjannetta. Tämä ei kuitenkaan meille todellakaan riittänyt, vaan jatkoimme kävellen harjannetta pitkin.

Hissin kyydistä.
Ensin laskeuduttiin pari sataa metriä jyrkkää mäkeä alaspäin lumiselle tasanteelle. Sieltä matka jatkui lumista rinnettä ylös seuraavan vuoren (2 340 metriä) päälle. Loppumatka lumirinteestä oli hyvin jyrkkää ja jouduimme hakkamaan jalalla askelmia auringon pehmittämään lumeen. Kun viimein päästiin huipulle, avautui meille lähes täydellinen näkymä: metsäisiä laaksoja ja lumisia huippuja oli silmän kantamattomiin sekä Georgian, että Venäjän puolella harjannetta. Tokaistiin siinä toisillemme, että olipa täydellinen lopetus Krasnaya Polyanan alueelle! Muutama tuntihan siellä vierähti kuvia ottaessa ja maisemaa ihaillessa.

Ensimmäinen alas kapuaminen.
Lumi tasanteelta.
Liukasta kiipeämistä.
Tällaiset maisemat meille avautui huipulta.
Vaihdetaan hengailupaikkaa.
Kyllä kelpaa täällä hyppiä.
Sekä pällistellä.
Ja poseerata.
Myös pieni tuulettaminenkin on aina tarpeen.
Olimme vähän miettineet mitenköhän paluumatka menee lumista rinnettä alas? Se meni kuitenkin hyvinkin vauhdikkaasti. Jenni laski alas perinteistä pyllymäkeä, Jopen tullessa painovoimaa uhmaten seisaalteen ja kengillä surffaten. Sitten olikin jäljellä vain viimeinen nousu takaisin hisseille, joilla mentiinkin ihan alas kaupunkiin asti ja eikun nälkäisenä syömään.

Sieltä laskimme koko matkan alas.
Syömisen jälkeen käytiin ostamassa junaliput Sochiin huomiselle. Siinä samassa alkoi jälleen satamaan. Odotimme pahimman sateen juna-aseman suojissa, jonka jälkeen päätimme kävellä takaisin hotelillemme vaikka vielä vähän vettä ripottelikin. Homman piti olla ihan helppo nakki; metsikössä piti olla hyvä kävelypolku ylös asti. Emme tätä kuitenkaan koskaan löytäneet vaan menimme osittain hyvin mutaisia maastopyörille tarkoitettuja reittejä pitkin ja välillä eksyimme todella jyrkille ja liukkaille muta/metsikkö urille. Ja kaikki tämä vieläpä sandaalit jalassa. :D Lisäksi puolessa välin matkaa sadekkin kiihtyi ihan kunnon vesisateeksi. Kumma juttu, että meille aina käy näin: vaikka kuinka yritämme vain kävellä helpon pikkumatkan, niin se muuttuu lähes selviytymis kamppailuksi. :D

Viimeiset seikkailut
19.6. Sunnuntai
Näin se 5 päivää sitten vain meni ja nyt oli aika vaihtaa maisemaa. Edessä siinti lyhyt junamatka Mustanmeren rannalla olevaan Sochiin.

Sochissa kirjaudutiin kukkulan rinteillä olevaan hotelliin, aivan keskustan tuntumaan. Hotellista oli ihan hyvät näkymät kaupungin keskustaan ja merelle. Vietettiin oikeastaan koko kuuma päivä (noin 30 astetta ja aurinko) pitkällä ranta-boulevardilla, joka onkin Sochin kuuluisin ”nähtävyys”.

Sochin palmuista ja moderneista taloista tuli aivan mieleen Abu Dhabi.
Käykää katsomassa blogista Arabi-Emiraatti teksti, niin näette yhdenmukaisuuden. :D
Kuuma päivä + kylmä juoma = parempi mieli.
Oli rannoilla tunkua.
Sochi.
LENIN!
Khachapuri silmät. :D Oli kyllä erinomaisen hyvää.
Hotellimme katolta.
Lähdettiin vielä iltakävelylle.
Ranta Boulevardi.


Miljardit ruplat mitkä olympialaisten järjestämiseen upotettiin, näkyvät selvästi kaupunkikuvassa sekä täällä että Krasnaya Polyananassa. Kaikki on viimisen päälle kunnossa ja loistohotelleja on pilvin pimein kaupunki pullollaan. Tästä johtuen luulisi myös, että olympialaisten vuoksi myös esim. kaikista ravintoloista löytyisi englannin kieliset menut, mutta lähes kaikista rafloista se puuttuu.

20.6. Maanantai
Aamulla siirryttiin Sochista lyhyt junamatka Adleriin, jossa sijaitsee itse Olympic Village. Sochin tapaan myös Adlerissa oli oma ranta-boulevardi, mutta se ei ollut ihan niin hulppea kuin naapuri kaupungissa.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen kävimme vähän pyörimässä ranta-boulevardilla. Kauaa emme jaksaneet siellä oleskella, sillä päivän lämpötila ylitti 30:n asteen rajapyykin ja aurinko oli tukahduttavan kuuma. Ainoa oikea päätös oli siirtyä ilmastoituun hotellihuoneeseemme. :)

Ranta-boulevardi ei ollut niin hulppea kuin Sochissa, mutta rannat näyttivät paremmilta.
Illemmalla lähdimme kävellen katsastamaan Olympic Villagea. Matka sinne ei ollut enää tuskaisen kuuma, mutta pitkä kylläkin. Jo matka hotelliltamme Villageen oli pitkä, mutta sen jälkeen kävelimme vielä useamman kilometrin, sillä alue oli aidattu kokonaan ja sisäänmeno väylä oli vastakkaisella puolella, kuin mihin tulimme.

Matkan varrella oli tämmöinen Disney Worldin kaltainen huvipuistolinna.
Lopulta päästiin kylän sisälle. Oli se kyllä ihan matkan arvoinen mesta. Paikka veti vertoja jopa Pekingin olympia kylään. Hengailimme alueella pari tuntia ja tässä ajassa kerkesimme näkeä paikan sekä valoisen, että pimeän aikaan. Kun aurinko oli laskenut, kaikkiin stadiumeihin syttyi hienot valot ja illan kruunasi suihkulähde-show olympia monumentin edessä.

Olympia monumentti sekä hieno auringonlasku.
Kylään rakennettiin myös uutta stadionia, todennäköisesti vuoden 2018 jalkapallon MM-kisoja varten.
Aurinko laski hienosti kylässä ollesamme.
Olympia-jääkiekon päänäyttämö: Bolshoy Ice Dome.
Loppuhuipennus: suihkulähde-show.

21.6. Tiistai
Siperia kutsuu! Aamulla lentokoneeseen ja nokka kohti Novosibirsk:ä. Lentomatkan piti kestää 4 tuntia ja 20 minuuttia ja kaikki näyttikin hyvältä kun kone lähti liikkeelle jopa muutaman minuutin ajoissa. Kuitenkin noin 3 tunnin lentämisen jälkeen meille tultiin sanomaan seuraavaa:
- ”Meidän pitää laskeutua hätätilanteen vuoksi.”
- ”Mikä on ongelmana?”
- ”sydänkohtaus jollain matkustajalla.”
Tämän vuoksi jouduttiin laskeutumaan välissä ja pudottamaan sydänkohtauksen saanut matkustaja pois.

Jostain syystä kone seisoi kentällä 1 tunnin ja 15 minuutin ajan vaikka potilas saatiin koneesta ulos 15 minuutissa. Kaiken kaikkiaan tämä episodi myöhästytti saapumisaikaamme 2:lla tunnilla ja kun siihen päälle laittaa vielä +3 tunnin aikaeron, niin olimme Novosibirkissä vasta klo. 20:00.

Hyppäsimme lentokentältä vain randomilla jonkin bussin kyytiin ja toivoimme, että se matkaa keskustaan. No sinnehän se meidät veikin! Keskustaan saavuttua meillä oli kiljuva nälkä koneen myöhästymisen vuoksi. Mikä olikaan parempi keino sammuttaa hirvittävä nälkä kuin ihanat italialaiset pizzat. :P

22.6. Keskiviikko
Aamulla kävimme vähän keskusta-aluetta tutkimassa. Emme kuitenkaan tienneet oikein mihin mennä ja mitä tutkia, sillä unohdimme meidän matkaopas kirjamme Sochin hotelliin. :( Mielenkiintoisinta oli matkustaa paikallisella metrolla, jossa kaikki kirjoitus ja ohjeet olivat kirjoitettu vain venäjäksi. Onnistuimme siitä huolimatta pääsemään paikasta A, paikkaan B. :)

Neuvosto-liiton aikaisetkerrostalot oliovat massiivisia. Kuvassa oleva rakennus ei mahtanut lähellekkään kuvaan, oli varmaan  400 metriä leveä. 
Novosibirkin juna-asema.
Kesksutaa
Klo. 14:20 hyppäsimme junaan, joka matkaa kuuluisaa Trans-Siberian junalinjaa pitkin ja kohteenamme oli Irkutsk. Olimme varanneet itsellemme makuupaikat neljän hengen hyttiin. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä hytissä ei ollut meidän lisäksi ketään.

Heti Novosibirkistä lähdettyä maisema oli pelkkää metsää. 28 tuntia ja 40 minuuttia myöhemmin sekä koko aika siltä väliltä; maisema oli myös metsää. :) Kaiken kaikkiaan junamatka meni aika nopeasti ja saimme yölläkin nukuttua ihan mukavasti, vaikka junan vaunut hytkyivätkin aikalailla.

Junan käytävä.
Meidän hyttimme. Nukuimme yläpunkissa ja hengailimme alhaalla.
Irkutskiin saavuttua nappasimme juna-asemalta nopsaa taksin lentokentälle. Se olikin mielenkiintoinen kyyti: taksi ei ollut mikään virallinen, vaan joku juippi mikä teki bisnestä. Ei siinä muuten mitään, mutta kuski painoi aina tallan pohjaan kun lähti liikkeelle sekä popitti musiikkia täysillä. :D Kun päästiin perille, niin alkoi tyyppi tietysti vaatia 3 000 ruplaa sovitun 300:n sijasta. Joppe sanoi kuskille, että et saa muuta kuin tämän 300, ota tai jätä? Kuski meinasi jo jättää ottamatta ja lähteä, mutta tuli kuitenkin häntä koipien välissä hakemaan rahat Jopelta. Lopuksi tyyppi huusi vielä perään: ”fuck you”, no siihen Joppe näytti vastaukseksi keskisormea. :D Siitä episodista päästyämme painelimme lentokentälle. Siellä meitä odotti auto, joka on varattuna meille seuraaville 6:lle päivälle.

24.6. Perjantai
Aamusta siis auton rattiin, meillä oli edessä liki 800 kilometrin ajomatka. Ajattelimme ajaa tänään niin pitkään kuin jaksaa, ja sitten käydä nukkumaan johonkin majapaikkaan. Kohteeksemme olimme valineet Barguzin Valleyn; jossa pitäisi olla korkeita vuoria ja hyvät näköalat Baikal-järvelle.

Noin 100 ajokilometrin jälkeen silmiimme avautui ensimmäisen kerran Baikal-järvi. Tulimme korkealta kukkulalta ja laskeuduimme Baikalin rannalle, näköalat olivat mainiot. Siitä matka jatkui välillä pysähdellen ja rennosti ajaessa seuraavat n. 450 kilometriä, kunnes löysimme kivan majapaikan Baikal-järven itärannikon läheisyydestä.

Baikal järvellä ensimmäistä kertaa.
Leppoista ajelemista.
Matkalla pysähdyimme syömään Ulan-Ude nimiseen kaupunkiin.
Kerkesimme majoittua ennen auringonlaskua ja täten saimme myös ihailla sitä.
Pikku kylä, jossa majoituimme.
25.6. Lauantai
Tästä päivästä alkoi epäonnen putki, valoitetaanpa vähän asiaa:
Meillä oli enää noin 200 kilometrin matka Barguzin Valleyhin. Lähdimme niin aikaisin liikenteeseen, ettei pikkukylän kahvilat olleet vielä auki. Ajattelimme, että: ”eiköhän niitä löydy matkan varrelta.” Aikasemmin olemme saaneet ajaa hyviä asfalttiteitä pitkin ja matka on sujunut nopeasti. Nyt kuitenkin asia oli toisin; lähes koko matka Barguzinin pikkukylään, josta laaksokin (=Valley) alkaa, oli kuoppaista hiekkatietä. Keskinopeus jäi 50:n km/h hujakoille. Lisäksi matkan varrelta ei löytynyt yhtään kahvilaa/ruokapaikkaa. :S

Lopulta päästiin perille Barguziniin ja läksimme kylän keskustaan etsimään kahvilaa, josta saisimme viimein aamupalan. Löysimme yhden, mutta sielläkin sanottiin: ei/oota! Meillä oli mukana pikkuevästä ja jatkoimme niiden voimalla vielä eteenpäin Barguzinista. Silloin viimeistään tajusimme, että ei laakson maisemat ole mitään kummoisia ja tien kunto sen kuin huononi. Lisäksi syvemmällä laaksossa on tulossa vain pienempiä kyliä kuin Barguzin, niin ajattelimme, että eihän meidän pikkueväillä kovin pitkälle pötkitä. Tiesimme, että jos palaamme takaisin noin 100:n kilometrin verran paikkaan nimeltä: Ust-Barguzin, niin siellä on ruoka- ja majapaikkoja sekä hyvät vaellusmestat. Palasimme siis surkeaa hiekkatietä takaisin mistä tulimmekin.

Vihdoin Ust-Barguzinissa pääsimme syömään hyvän aterian jossakin tienvarsi kahvilassa. Kun mahat olivat täynnä, oli aika lähteä katsastamaan vaellumestoja. Sinne oli matkaa vain parikymmentä kilometriä hiekkatietä pitkin. Kerkesimme ajamaan ehkä viitisen kilometriä kun edessä häämötti portti. Ihmettelimme portin edessä vähän aikaa, kunnes mies tuli pikku mökistä ulos ja näytti käsillä ristiä ja pyöritti päätä. >:x Yritimme päästä alueelle toista reittiä Ust-Barguzinin keskustan läpi, mutta siellä esteenämme oli joki, jossa on joskus vuosia sitten mennyt autolautta yhteys toiselle puolelle jokea, mutta ei enää. ”KAIKKI MENEE PÄIN *****!”

Hetken mietittyä vaihtoehtoja, jotka kaikki olivat huonoja, päädyimme yhteen niistä: palaamme takaisin lähes Irkutskiin asti ja menemme paikkaan nimeltä Arshan, jossa pitäisi myös löytyä oma laaksonsa ja vuoristonsa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ajoimme/tulemme ajamaan 2 reissupäivää putkeen lähes turhaan ja kilometrejä tuli noin 1 500. Ei siinä muu auttanut, kuin yrittää unohtaa vastoinkäymiset ja nauttia road trippailusta.

Teimme pari pientä pysähdystä Baikalin rannalla ja ajoimme ihan iltaan asti. Kilometrejä kertyi noin 500. Vieläkään ei ollut päivän epäonni loppunut, vaan illan pimetessä yritimme löytää hotellia tai jotain muuta majapaikkaa, mutta ei meinannut löytyä. Kyselimme ihmisiltä ja kävimme varmaan kuudessa eri majapaikassa kysymässä huonetta, mutta kaikki olivat täynnä. Viimeinen paikka mistä kysyttiin oli kahvila. Siellä istui asiakkaana 2 miestä, jotka olivat pienessä maistissa. Kun he kuulivat, että etsimme hotellia niin he sanoivat tietävänsä paikan. Toinen miehistä soitti hotelliin ja siellä oli huone vapaana meille. He yrittivät opastaa meille missä paikka on, mutta se oli niin monen mutkan takana, että emme olisi ikinä löytäneet sitä. Ratkaisu oli se, että he hyppäsivät auton takapenkille ja opastivat meidät perille. Mahtavaa porukkaa! Maksoimme heille tietysti taksin takaisin kahvilaan, eivät meinanneet sitäkään ottaa vastaan, eikä varsinkaan 200:taa ruplaa extraa, jotka halusimme antaa vaivan palkaksi. Tämmöinen avuliaisuus oli hyvä lopetus epäonnen päivälle! :)

Ensimmäinen välipysähdys Baikalilla.
Ja toinen.
Kuski väsähti.
Joten Jennin piti tarttua rattiin.
26.6. Sunnuntai
Viimeiset noin 150 kilometriä Arshaniin sujui hyvin. Jo määränpäätä lähestyessä maisemat alkoivat olla kohdallaan. Nyt paikka näytti siltä kuin pitäisikin, eli: laakso jota reunustaa jylhät lumihuippuiset vuoret.
Arshanin jylhät vuoret.
Arshanista löysimme kivan ja halvan majapaikan, jota ylläpitää vanhahko pariskunta. He itse asuvat omakotitalossa ja majoittavat turisteja pihassa olevassa aitassa, jossa on 3 eri huonetta. Mitään extra mukavuuksia paikassa ei ole ja tarpeetkin tehdään ulkohuussiin, jossa ei ole pönttöä vaan yksinkertaisesti reikä lattiassa. :)

Heti kun olimme ”asettuneet taloksi” läksimme vaelluspuuhiin (vihdoin!). Kylästä lähtee oikeastaan vain 1 vaellureitti, kävelimme sitä pitkin viitisen kilometriä. Matkalla oli ihan mukavan näköistä maisemaa, mutta ei mitään maailmoja mullistavaa. 5:n kilometrin jälkeen päätimme kääntyä takaisin, sillä huomenna meillä on koko päivä aikaa vaeltaa ja silloin joudumme kävelemään saman reitin uudestaan ja jatkaa siitä pitemmälle. Lähdimme ihan hyvään aikaan takaisin, sillä loppumatkasta alkoi satamaan vettä.

Iloinen veijari ja toinen kiipeää rankkaa ylämäkeä taustalla.
Päivän korkein kohta ja sen näköalat.
Arshanin laakso.
Välillä piti vähän ylittää jokea.
Ja kiipeillä kallioilla.
Loppupäivän otimme rennosti. Arshan on ihan leppoinen kylä, jossa on hyviä ruokapaikkoja (ei vaan kovin viihtyisiä). Lisäksi kiertelimme vähän pitkää katua, joka on täynnä matkamuisto/käsityö kojuja.

Arshan on täynnä tämän kaltaisia puurakennuksia.
Olemme jo niin kauko-idässä, että täällä on myös temppeleitä ja Buddhalaisuus on pääuskonto.
27.6. Maanantai
Tumman näköistä oli taivaalla, kun aamulla sinne kurkasimme. Päätimme silti lähteä kokeilemaan onneamme vaelluspuuhissa. Sen aloittaminen vain tuotti vähän hankaluuksia, kun jok’ikinen kahvila ja ravintola tässä kylässä tuntui aukeavan vasta klo. 10:00. Jouduimme kiertelemään ja kaartelemaan ja odottamaan tunnin verran, kunnes löysimme jonkilaisen majatalon joka voisi tarjota aamiaistakin. Menimme koputtamaan ovelle ja meidät päästettiin sisälle, mutta kukaan sisällä olijoista ei puhunut englantia. Olo oli vähän hölmö. Näytti siltä, että majatalossa ei varmaan ole ketään vieraita, ja perhe joka siellä asuu oli itse juuri lopettamassa aamupalan syöntiä. Kuitenkin vähän aikaa elekielellä ”keskustelua” ja eteemme tuotiin puuroa, kahvia ja köyhiä ritareita. :P

Aamulla herätessä keli ei näyttänyt kovin lupaavalta.
Viimein päästiin aloittamaan vaellus. Mitä pidemmälle kävelimme, sitä paremmiksi keli vain muuttui. Ainoastaan kova tuuli vain haittasi vähän menoa. Noin puolentoista tunnin vaelluksen jälkeen olimme samoilla huudeilla, jossa käännyimme eilen takaisin. Siitä kohdasta jatkoimme matkaa vain noin 500:n metrin verran ja edessä oli samanlainen puusilta, joita olemme ylittäneet jo useita. Ainoastaan tämä oli hyvin hutera ja ohkainen. Hetken aikaa yritimme miettiä kuinka päästä yli, mutta emme saaneet siihen ratkaisua. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kääntyä takaisin. :( Voi kunpa olisimme eilen kävelleet sen 500 metriä pitempää, niin olisimme tänään voineet valita jonkin toisen reitin.

Joppe "ylittämässä" siltaa.
Joppe ei löytänyt ratkaisua, miten saisi Jennin tästä kohdasta yli.
Kanjonissa saimme kuitenkin nauttia hienoista luontomaisemista.
Saimme päivän kuitenkin kulumaan leppoisasti, päivittämällä blogia ja syömällä paikallista pikaruokaa.

Paikallista pikaruokaa: rasvassa paistettua taikinaa jonka siällä oli lihaa ja juustoa.

28.6. Tiistai
Olimme ajatelleet, että jospa sitä aamusta vielä kävisi jonkun vuoren valloittamassa. Keli kuitenkin esti meidän aikeet, sillä vettä tuli ihan reippaasti ja näkyvyys oli huono. Söimme Arshanissa vain aamupalan ja lähdettiin ajamaan takaisin Irkutskiin. Arshanin ansiosta oleskelumme Baikalin alueella ”pelastui”, kun 2 ensimmäistä päivää meni miten meni. Arshanissa myös tapasimme ensimmäistä kertaa länsimaalaisia turisteja koko reissun aikana ja täten pääsimme vähän keskustelemaan englanniksikin, kun aikasemmin olemme toimineet hyvin pitkälti elekielellä. Lisäksi saatamme päästä saksalaiseen televisioon tai lehteen, kun saksalainen toimittaja haastatteli meitä videokameran kanssa. :D

Irkutskissa hotelliin kirjautuminen tuotti vähän hankaluuksia, mutta avuliaiden Subwayn työntekijöiden ansioista saimme selvitettyä asian ja pääsimme huoneeseemme. Paitsi se ei ollut huone vaan kokonainen asunto. :)

Meitä ei huvittanut lähteä kaupungille kiertelemään, vaan kävimme autolla hakemassa noutoruokaa asuntoomme ja otimme loppupäivän rennosti. :P

29.6. Keskiviikko
4:00 oli aika, kun herätyskello meidät herätti. Oli aika heittää hyvästi Siperialle ja hypätä lentokoneeseen, jolla suuntasimme paikkaan missä kaikki Venäjän rahat on: Moskova:n. Lentomatka oli pisin koko reissulla, eli 6 tuntia ja 20 minuuttia. On se kyllä iso maa!

Kohti Moskovaa.
Kentältä kätevästi junalla/metrolla valmiiksi varaamaamme hotelliin. Vähän aikaa huoneessa lepiä ja päivän suunnittelua, jonka jälkeen otettiin metro suoraan kaupungin ikonisimpaan paikkaan, eli Punaiselle Torille. Oli 2 syytä miksi menimme sinne ensiksi. Ensimmäinen syy oli yksinkertaisesti se, että halusimme nähdä heti kauan odotetun nähtävyyden. Ja toisena: ajattelimme, että siltä alueelta löytyisi turisti informaatio kioski. Halusimme ehdottomasti löytää sen heti, kun jätimmehän Lonely Planetin kirjamme Sochiin.

Kun nousimme maanpinnalle edessämme näkyi Venäjän historian museo, sekä Kremlin punaiset muurit. Jo siinä vaiheessa näky oli vaikuttava. Yritimme vähän pälyillä informaatio kioskia, mutta sitä ei löytynyt, siispä kävelimme Punaisen Torin portista sisään. Siitä on nähnyt paljon kuvia ja paikka on esiintynyt myös monissa elokuvissa, mutta kun sinne ensimmäistä kertaa itse käveli, niin oli se jotain aivan muuta: vaikuttavaa!

Tällainen näköala meille avautui metrosta noustuamme.
Punaisen Torin portti.
Punainen Tori.
Kävelimme Punaisen Torin halki aina St. Basil's Cathedral:lle asti. Jopa Pietarin verikirkko kalpeni tämän rinnalla. Pällistelimme alueella vähän aikaa ja lähdimme etsimään informaatia kioskia. Joka puolella oli infokylttejä, jossa oli nuoli osoittamassa suuntaa, mistä kioskin löytää. Emme olekaan maininneet tästä aiemmin, että Venäjällä on paljon opastenuolia, mutta ongelmana on vaan se, että ne osoittavat aina väärään suuntaan. :D Tämäkin paikka kuului samaan sarjaan. Kiersimme siinä sivussa koko Kremlin muurin ympäri. Juuri kun olimme luovuttamassa ja ottamassa metroa seuraavaan kohteeseen, niin infokioski oli aivan nenämme edessä. Siitä oli paljon hyötyä: saimme monta eri karttaa ja vihkosen, johon oli lueteltu 100 Moskovan kiinostavinta kohdetta.

St. Basil's Cathedral valoisan aikaan.
Auringonlaskun aikaan.
Sekä auringonlaskun jälkeen.
3 vartijaa seisoi Kremlin muurien ulkopuolella. 2 heistä oli kokoajan aivan paikallaan ja kolmas käveli tasaisin väliajoin kahden muun vartijan luokse ja korjasi heidän varusteitaan sekä pyyhki hien otsalta.
Kremlin muuria.
Punaiselta Torilta matkustimme metrolla alueelle, jossa on kaikki kaupungin modernit pilvenpiirtäjät. Metrosta sen verran, että jos Pietarin metroasemat olivat hienoja, niin Moskovan asemat olivat upeita.

Tässä muutama esimerkki metroasemista.
Yksi asema oli täynnä tällaisia mosaiikkeja.

Yhden aseman päätyseinä.

Teimme pienen arviointivirheen kun otimme metron pysäkille, joka näytti olevan lähellä pilvenpiirtäjiä, mutta todellisuudessa kävelymatka oli hyvin pitkä. Kun siihen lisää vielä pari harhakävelyä, niin jalat olivat aivan muussia kun viimein saavuimme kohteeseen. Alue oli kuitenkin vaivan arvoinen; rakennukset olivat kivassa supussa aivan joen vieressä.

Vihdoin saavuimme rakennusten läheisyyteen.
Hui, kun huimaa.
Mukavassa sumpussa
30.6. Torstai
Hotellin hyvän aamupalan jälkeen suuntasimme ensimmäiseksi Moskovan suurimmalle markettialueelle. Metrosta noustessamme näimme jo vilauksen paikasta, vaikka se olikin vielä aika kaukana. Tämmöisellä torilla emme olekkaan ennen käyneet. Se muistutti enemmän Disneylandia kuin markettia. Menee kevyesti tori-rankingin kärkeen. :) Itse kojutkin olivat hyvin kuvauksellisia ollen täynnä perinteisiä venäläisiä esineitä ja asusteita.

Torin käytävää.
Karvahattuja. :D
Torilla oli kilometrikaupalla vielä tyhjiäkin käytäviä.
Maatuskat.
Disneyland.

Torilta takaisin hotellille vähän lepäämään (= tunti) ja seuraavaksi vuorossa oli valtava kirkko kultaisine kupolineen = Cathedral of Christ the Saviour. Kirkon kupeesta lähti hieno silta viereisen joen yli, josta oli loistavat näköalat sekä kirkolle että muualle kaupunkiin.

Sillan näkymät läntiselle puolelle kaupunkia.
Ja itäiselle.
Cathedral of Christ the Saviour.
Kirkko ja silta jonka juuri ylitimme.
Sillalta kävelimme joen reunustaa pitkin toiselle sillalle jonka myös ylitimme. Tältä sillalta taas pystyi ihailemaan Kremlin muurien sisäpuolelle.

Kremlin muurien sisällä näytti tällaiselta.
Sillan näköalaa.
Vielä oli vuorossa yksi näköalapaikka; korkean ja hyvin hienon hotellin kattoravintola. Kun astuimme hotellin aulaan, niin tuli heti sellainen olo, että emme kuulu tänne näitten rikkaiden ihmisten sekaan. Meidät otettiin kuitenkin kohteliaasti vastaan ja ohjattiin kattoterassille. Ravintolan ruokalistakin oli selvästi suunnattu hieman paksummalle lompakolle, mutta kun ajatteli loistavaa näköalaa, niin ei se 24 euroa, mitä pikku nachoihin ja juomiin meni, ollutkaan niin paha hinta.

Matkalla huippuhotellille menimme tällaisen kanaalialueen ohi.
Kattoterassi.
Kattoterassin näköalat.

Tasokkaasta ravintolasta suuntasimme vielä asteen tasokkaampaan paikkaan. :P
Halusimme nähdä Punaisen Torin myös pimeällä, (tai näin keskikesällä pitemminkin hämärässä) joten ajan kuluksi kävelimme vielä lähistöllä olevalle vanhalle pilvenpiirtäjälle. Emme jaksaneet kävellä enää takaisin Punaiselle Torille, siispä nappasimme metron.

Matkalla pilvenpiirtäjälle.
Itse pytinki.
Kyllä kannatti odottaa hämärän tuloon asti, vaikka jalat olivatkin jo pari tuntia sitten levon tarpeessa. Torin valaistukset olivat pelkistetyn hienot, lukuunottamatta leveää rakennusta joka reunusti toria, sen valaistus muistutti joulukuusen valoja joita oli ihan liikaa. :D

Punainen Tori auringonlaskun aikaan.
Aurinko oli juuri laskenut.
Ja laskun jälkeen.
1.7. Perjantai
Lentomme takaisin Suomeen lähti vasta 18:20, joten meillä oli vielä monta tuntia aikaa tutkia kaupunkia. Ensimmäiseksi menimme kahden vanhan pilvenpiirtäjän tykö. Rakennuksista tuli hieman mieleen New Yorkin arkkitehtuuri, varmaankin ovat rakennettu samoihin aikoihin.

Vielä ennen kuin hyppäsimme metroon kävimme katsastamassa hotellimme lähellä olevan kirkon.
Pilvenpiirtäjät.
Otimme pilvenpiirtäjiltä pitkän metromatkan kaupungin keskustan halki lammelle, jonka pintaan heijastui hienosti läheisten kirkkojen tornit.

Lampi ja kirkot.
Lammelta jatkoimme matkaa kävellen viereisen joen rantaa pitkin. Tarkoituksena oli mennä Gorky puistoon, joka on kaupungin kuuluisin puisto. Ainoa ongelma vain oli se, että valitsimme vahingossa väärän joenmutkan. :D Pari kilometriä käveltyämme tajusimme erheemme ja otimme metron puistoon.

Harhailua hienoissa kaupunkinäkymissä.
Puisto oli vähän hukkareissu. Olisihan se ihan kiva paikka hengailla ja pelailla pelejä jos asuisi tässä suurkaupungissa, mutta näin turistin näkökulmasta siellä ei ollut juurikaan mitään nähtävää.

Gorky Park.
Sitten olikin jo aika ottaa metro hotelliin ja hakea reput ja sieltä niin ikään metrolla juna-asemalle, josta junalla lentokentälle.

Yhteenveto:
Odotimme Venäjän reissulta paljon ja se ei pelkästään lunastanut niitä, vaan ylitte ne. Tässä vähän jaoteltuna eri kategorioita ja miten me ne koimme.

Ihmiset:
90% ihmisistä oli mukavia ja avuliaita. Mukaan mahtui kuitenkin muutamia elämään kyllästyneitä kassatätejä, vihaisia myyjiä ja kukkoilevia ”taksikuskeja”. Mutta melkein kaikkiallahan niitä on. Moskovassa oli jonkin verran enemmän tympääntyneitä ihmisiä kuin muualla Venäjällä, mutta tämänkin ymmärtää kun joka päivä pitää matkustaa metrolla 10 miljoonan kanssamatkustajan kanssa (ja 10 miljoonaa ei ole liioiteltu, nimittäin Moskovan metro on maailman vilkkain ja sitä käyttää päivittäin 10 milj. ihmistä). :)

Ruoka:
Venäläinen ruoka oli hyvää ja sen lisäksi monet georgilaiset ravintolat olivat meidän mieleemme.

Luonto:
Caucasus oli mahtava molempien mielestä. Jenniä Baikalin rauha säväytti ja Joppe oli enemmän fiiliksissä kun saavuimme Arshanin vuorille.

Kaupungit:
Pietari: Toimiva paketti: paljon nähtävää ja julkinen liikenne toimii loistavasti. Lisäksi kaupungin voi kiertää vaikka jalkaisinkin (niin kuin me hyvin pitkälti tehtiin) jos siltä tuntuu. Ehkä turistien paljous vähän häiritsi ja kelitkään ei olleet suotuisat.

Sochi: Rantaboulevardi oli mukava kävellä, muuta nähtävää kaupungissa ei juurikaan ole. Vähän liian kuuma paikka matkustaa näin kesällä.

Adler: Rantaboulevardi ei ollut niin tyylikäs kuin Sochin, mutta olympiakylä taasen voitti rantaboulevardit kevyesti. Mutta kuuma täälläkin.

Novosibirsk: Koneen myöhästymisen ja matkaopaskirjan hukkumisen vuoksi, emme oikein päässeet tutkimaan kaupunkia kunnolla. Ihan kiva paikka pysähtyä, jos ohi sattuu menemään.

Moskova: Russian city number one! Menee kaupunki-rankkauksessa helposti top 5:een. Joka kerta kun metrosta nousi maanpinnalle, niin ajattelimme: wow! Tähän kun yhdistää toimivan metroverkoston ja hyvät ruokapaikat, niin ei paljoa voi muuta enää toivoa.

Hintataso:
Pietarissa, Sochin alueella ja Moskovassa rahaa paloi aika paljon, niissä hintataso oli vähän reilu puolet Suomen hinnoista. Siperiassa selvisi huomattavasti vähemmällä ja hintataso oli selvästi alle puolet Suomen hinnoista.

Voimme suositella Venäjää matkakohteena kaikille!

Heissulivei.
Syyskuussa Brasilia kutsuu.