CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

tiistai 17. lokakuuta 2017

Azerbaidzan 14-21.10.2017

Quba, Azerbaidzan.
Koululaisten syysloma alkoi, johon joukkoon Jennikin tänä vuonna kuului. Se oli siis hyvä sauma lähteä reilun viikon mittaiselle reissulle. Matkamme suuntautui tällä kertaa Kaspianmeren länsipuolelle Azerbaidzaniin, kun kesällähän olimme sen itäpuolella Kazakstanissa.

Lauantai 14.10
Lentomme lähti Helsingistä 16:10 kohti Kiovaa, jossa teimme parin tunnin välipysähdyksen. Azerbaidzanin pääkaupunki Baku:n saavuimme vasta sunnuntain puolella klo. 2:00. Meillä oli auto varattuna ja noudimme sen ensimmäiseksi lentokentältä.

Kun saavuimme auton luokse ja näimme sen ensimmäisen kerran, Jenni tokaisi: ”kestääkö tuo edes 400 kilsaa?” Viitataten matkan aikana pisimpään yhden päivän aikana ajettavaan matkaan. :D Auto oli hyvin pieni ja ajaessa moottoritie nopeuksia se piti hirveää mekkalaa, mutta vaikutti kuitenkin uudelta autolta joten meteli on vain sen ominaisuus.

Lentokentältä ajoimme parikymmentä kilsaa ensimmäiseen yöpymispaikkaamme ja aloimme samantien nukkumaan, sillä kellohan oli jo 4:00.

Sunnuntai 15.10
Reissu lähti vähän kivisesti liikkeelle, sillä kahdelle ensimmäiselle päivälle oli luvattu vesisadetta. Läksimme silti toteuttamaan reissusuunnitelmaamme ja ajoimme ensimmäiseksi vähän alta 200 kilometriä Venäjän rajan läheisyyteen, Quba nimiseen kaupunkiin.

Matkalla olisi ollut muutama mielenkiintoinen pysähdypaikka, mutta vesisateen vuoksi emme niihin viitsineet mennä. Qubaan saavuttuamme vettä edelleen satoi, joten päätimme ottaa päiväunet ja nukkua matkaväsymystä pois.

Kuvan vuori oli tarkoitus kiivetä, mutta huonon kelin vuoksi jätimme väliin. :(
Kun heräsimme päiväunilta, vettä ei enää satanut, mutta oli tullut jo pimeä. Loppupäivä menikin vain leffaa katsellessa ja hotellin ravintolassa käydessä.

Maanantai 16.10
Aamulla vähän yritettiin jopa käydä katsomassa paikkoja Quban keskustassa, mutta vesisade pilasi senkin ilon. Vaikkakin kaupungin keskusta oli kyllä aika onneton paikka, ei juurikaan mitään nähtävää. Myös tämä päivä meni vain hengaillessa, sillä Quban ympäristössä olisi hienoa vuoristomaisemaa, mutta sadepilvien peittäessä kaiken näkyvyyden ei sinne ollut mitään järkeä lähteä.

Quban keskusaukio.
Tiistai 17.10
Nyt voidaan sanoa, että reissu lähti vasta oikeasti käyntiin. Aamulla nimittäin ikkunasta näkyi ihana näky: sininen taivas ja auringonpaiste. Heräsimme jo 8:00 aamupalalle ja läksimme katsastamaan Quban lähistöllä kohoavia vuoria. Kohteeksi valitsimme pienen vuoristokylän nimeltä: Xinaliq. Sinne oli Qubasta matkaa 52 kilometriä mahtavia vuoristoteitä pitkin.

Tällaista vuoristomaisemaa emme olekaan ennen nähneet. Nimittäin kaikki lehtipuut olivat ruskan peitossa ja näkymät olivat täten aivan spesiaalit. Eilisten sateiden vuoksi maanpinta vuoristossa oli saanut kevyen lumipeitteen. Mitä korkeammalle nousimme, sitä enemmän alkoi jännittämään nouseeko meidän pikku automme loskaisia mäkiä enää ylös?

Syksyn ruskaa.












Puusto loppui ja karut kalliot alkoivat.

Hiki auto ja luminen maisema.





Alkoi tiet muuttumaan kokoajan loskaisemmiksi.
Uskalsimme ajaa noin 10 kilometrin päähän Xinaliqista kunnes edessämme oli hyvin loskaisia ja jyrkkiä mäkiä jolloin päätimme kääntyä takaisin. Vaikkemme ihan perille asti päässytkään niin silti reissu oli aivan huikea. Ainoa mikä harmitti oli se, että jos ei olisi eilen satanut, niin olisimme voineet viettää koko eilisen päivän näillä huikeilla vuoristoseuduilla.

Valloitettiin 50 metrin kumpu. :D

Matala oli, mutta maisemat silmiä hiveleviä.



Uudet seikkailut kuitenkin kutsuivat ja läksimme ajamaan 350 kilometrin matkaa Shaki nimiseen kylään lähelle Georgian sekä Venäjän rajaa. Xinaliqista Shakiin olisi ollut linnuntietä vain noin 80 kilometriä, mutta ylitsepääsmättömän vuoriston vuoksi jouduimme ajamaan ensiksi lähes Bakuun asti ja sieltä kautta vuoriston toista puolta Shakiin. ’:)

Ensimmäiset 200 kilometriä olivat siis tuttua huttua. Bakun lähistöltä koukkasimme vuoriston toiselle puolelle ja saimme ihastella matkan toisella puolikkaalla mahtavia vuoristomaisemia. Matka oli pitkä, mutta yllättävän kivasti se kuitenkin meni.

Matkalla Shakiin.


Illalla Shakissa kävimme kylän keskustassa syömässä. Kylä näytti oikein viehättävältä mukulakivi katuineen ja vanhoine kivisine rakennuksineen.  

Menossa syömään Shakissa.
18.10. Keskiviikko
Tänään suunnitelmissa oli ajaa 50 kilometrin matka Ilisu:n, joka on pieni kylä vuoriston juurella. Saavuttuamme Ilisuun, lumihuippuiset vuoret näkyivät jo kaupungin taustalla ja suorastaan kutsuivat meitä luokseen. Lähdimme ajamaan kuoppaista soratietä vuoria kohti, pääsimme autolla pari kilometriä kunnes tie vaati jo vähän jykevämpää kulkupeliä. Jätimme auton tien viereen ja jatkoimme matkaa jalkaisin.

Tästä matka alkoi.
Kuljimme tietä vielä kilometrin verran kunnes laskeuduimme joen muodostamaan kanjoniin, jossa matka jatkui kiviä pitkin marssiessa joen vierustaa myöten. Tie päättyi pieneen paimentolaiskylään. Kylän takana kohosi noin 2 kilometriä korkea kukkula jonka ajattelimme valloittaa. Ainoa este meidän ja kylän välissä oli vain kuohuava joki. Yritimme reilun tunnin verran etsiä sopivaa paikkaa ylittää joki, mutta tuloksetta. Päädyimme vanhaan tuttuun keinoon, jossa Joppea käytetään ratsuna ja Jenni on ylväs cowgirl. Joki oli ehkä voimakkain jonka olemme tähän tyyliin ylittänyt ja hyistä vettäkin oli alareiteen asti.

Kun tie loppui laskeuduimme joelle.

Joppe testasi ensin onko joki ylityskelpoinen.
Joen jälkeen pääsimme tietä pitkin paimentolaiskylään ja sieltä jatkoimme matkaa todella jyrkkää, kivistä, heinikkoista ja pusikkoista rinnettä ylös kohti kukkulan huippua. Matka ei ollut erityisen pitkä, mutta maasto oli todella raskas kulkea.

Saavuimme pikku kylään.

Reitti kulki vihreän niityn läpi.



Rankkaa nousemista.
Kun pääsimme eroon kaiken maailman pusikoista ja näimme näkymät ensi kertaa, emme olleet uskoa silmiä. (Näkymä ehdottomasti kilpailee ykköspaikasta Kirgisian Lake Ala-Kol:in kanssa.) Joka puolella oli uskomattoman hienoja lumihuippuisia vuoria ja syksyn ruska oli kauneimmillaan. Aivan huikeaa!

Amazing.

Vielä vähän kiivettävää kukkulan huipulle.

2 000 metriä oli valloitettu.

Tavaramerkki.

Paimentolainen katselee lammas armeijaansa.



10 vuotta ja 2 päivää yhteistä taivalta takana ja näin hienoissa mestoissa sitä vietellään. <3

Hengailimme huipulla reilun tunnin ja läksimme takaisin alas. Meidän lisäksi huipulle saapui myös paimentolaisia satojen lampaiden kanssa ja he vinkkasivat meille paremman reitin alas. Pieni polku kiemurteli rinnettä alas vastakkaiselta puolelta kukkulaa kuin mistä me tulimme.

Jenni taiteilee jyrkässä mäessä takaisin alas.


Tarkoituksemme oli vielä tänään tutkia Shakin kylää, mutta kello olikin jo 21:00 kun lopetimme illallisen. Eipä siinä siis muuta kuin blogin kirjoitukset ja nukkumaan. Päivä oli kyllä yksi parhaista reissupäivistä ikinä!

19.10. Torstai
Aamulla käytiin katsomassa Shakin suurin nähtävyys joka on kaupungin linnoitus. Ei ollut kyllä kummoinen nähtävyys. Se oli vain muurien ympäröimä alue jossa oli pari rakennusta, ja joka puolella oli jonkinnäköinen työmaa käynnissä.

Tämä rakennus oli hienoin pytinki linnoituksen sisällä. Sitäkin pilaa työmaa kuvan vasemmassa laidassa.

Eikuin vaan pois päin.
Kälysen linnoituksen jälkeen ajoimme 150 kilometriä Lahic nimiseen kylään. Lahic sijaitsi vuoristossa ja kylän ympärillä olikin mahtavia näköaloja. Jos emme eilen olisi tehneet niin pitkää ja mahtavaa vaellusta, niin olisimme käyneet kyllä vähän vuorilla samoilemassa. Nyt tyydyimme vain katsomaan niitä kauempaa ja ihastelemaan myös kylän nättiä mukulakivi katua sekä vanhoja kivirakennuksia.

Saavuimme Lahiciin.



Lahicin pääkatu.
Loistavia maisemia kylän vieressä.


Lahicista jatkoimme matkaa vielä 90 kilometriä Diri Baba nimiseen luostariin. Se on kallion kylkeen rakennettu kapea, mutta korkeahko luostari. Itse rakennus oli näyttävä, mutta ehkä parasta siinä oli se, että koko paikassa ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Ei edes työntekijöitä. Lisäksi luostari oli vielä suoraan matkan varrella, joten ehdottamasti siellä kannatti käydä.

Diri Baban luostari.
Luostarin portaita pitkin pääsi aina sen takana kohoavan kallion päälle.

Fiilistelyä.
Vielä oli edessä viimeinen 90 kilometrin ajomatka aivan Bakun läheisyyteen Kaspianmerenrannalle, jossa meitä odotti vähän parempi hotelli, näin reissun kahdelle viimeiselle päivälle. Siellä rentouduimme loppu illan.

20.10 Perjantai
Otimme pääkaupungissa aamun rennosti hyvässä hotellissamme menemällä aamupalan jälkeen salille, uimaan ja saunaan. Kaikki nämä 3 asiaa olivat hyviä ja mainitsemisen arvoista on myös se, että saunassa oli, ei 1, vaan 2 löylykippoa. :D

Rennon aamun jälkeen lähdimme tutkimaan Bakua. Ensiksi katsastimme vanhankaupungin joka on kyllä siistein näkemämme. Kaikki oli kyllä vanhaa, mutta ilmeisesti kaikkia rakennuksia oli kunnostettu tai niitä kunnostettiin parasta aikaa.

Kohti vanhaakaupunkia. Kuvassa näkyvään vartiotorniin kiipesimme katsomaan maisemia.

Tältä sieltä näytti.

Vanhankaupungin kapeilla kaduilla.



Vanhakaupunki on ympäröity muurein.


Vanhasta kaupungista siirryimme uuden kaupungin puolelle, jossa kävimme syömässä hyvässä georgialaisessa ravintolassa. Kun georgialaisessa käy syömässä, niin on aina tilattava kahta asiaa: todella hyvää georgialaista punaviiniä ja Khatsaburia (= georgialaista leipää).

Herkkkua. :P
Sekä vanhakaupunki, että uusi puoli olivat hienoja ja kaupungissa liikkuminen oli helppoa sekä mukavaa jalkaisin. Lisäksi kaupungin alla kulkee metrolinja jossa yksi kyyti maksaa huimat 25 centiä. Päivän päätimme leppoisalle rantaboulevardille joka kulkee rantaa pitkin koko kaupungin mitalla.

Ravintolasta käppäilimme uudenkaupungin halki Kaspianmerta kohti.



Kaupungin pisin kävelykatu.

Kuvan Flame Towereiden "valoshow". Kuvat vaihtuivat jatkuvasti.

Saavuimme rantaboulevardille.
21.10 Lauantai
Valitettavasti tämä päivä oli reissun viimeinen. Olisimme mielellämme jatkaneet reissua vielä ainakin toisen viikon. Viimeisen päivän aamun otimme niin ikään rennosti kopioimalla lähes täysin eilisen aamuohjelman.


Kaupungin vieressä on kuvattu James Bond elokuvaan kohtaus, jossa ”Bondi” taistelee öljykentällä pahiksia vastaan. Ajattelimme mennä tzekkaamaan sen paikan. Meidän pääsy alueelle kuitenkin estettiin. No, saimmepa näpättyä edes muutaman kuvan kauempaa öljytorneista. Yksi öljytorni oli pystytetty rannan läheisyyteen kaiketi turisteja varten ja siitä saimme myös lähikuvan. Öljykentältä lähdettiin vielä vähäksi aikaa kaupungin keskustaan kiertelemään.  

Bakun suurin moskeija.

Öljypumppu.

Keskustassa käppäilyä.

Siinä ne taas ovat. :)

Rantaboulevardi päiväsaikaan.

Kaupungin keskustassa on monia kävelykatuja ja aukioita.
Kiertelyn jälkeen painelimme ”junalla” kukkulan päälle, jossa kaikkialta kaupungilta näkyvät Flame Towersit komeilevat. Paikka oli ehdottomasti kirsikka kakun päällä. Tornit olivat hienoja ja näkymät kaupunkiin loistavat.

Stairs to Heaven.

Ja näköalojen puolesta se voisi olla taivas.

Flame Towers.



Ei niin taivaallisia portaita pitkin.
Sitten olikin aika jo mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi halpaan guest housiin ja ajoimme yöllä klo. 1:30 lentokentälle. Klo. 4:20 starttasi kone Kiovaan ja pitkä paluumatka alkoi.

Yhteenveto:
Odotimme Azerbaidzanilta paljon. Maa lunasti, ja ehkä jopa vähän ylittikin ne odotukset. Luonto pystyy kilpailemaan kauneudellaan minkä tahansa paikan kanssa ja Baku kaupunkina oli myös vertaansa vailla. Ilman ensimmäisien päivien sateita, reissu olisi ollut miltei täydellinen. Autonvuokraus oli ehdottomasti kannattavaa vaikka paikallisten ajotyyli oli lievästi sanottuna holtitonta. Myös tiet olivat maaseudulla huonossa kunnossa, mutta silti voimme suositella auton vuokraamista tänne matkustaville.

Olemme käyneet sekä erikseen, että yhdessä kaikissa Kaspian- ja Mustanmeren väliin sijoittuvissa maissa ja voimme sanoa, että Azerbaidzan vie tämän alueen kuninkuuden.

Sitten onkin rankkauksen vuoro: Sanotaanko ensin Bakusta, että se menee Top 10:n kaupunkirankingissä. Teimme pitkillä automatkoilla vähän tarkempaa maa-rankingiä, jotta kaikki uudet maat missä käymme, eivät mene aina sinne ruuhkaiseen Top 5:n.

Tässä siis lähes virallinen Top 10 maa lista (joka on äärimmäisen tiukka ja mikä tahansa maa voisi helposti hypätä pari sijaa ylöspäin):

Joppe: Jenni:
1. Kirgisia 1. Kirgisia
2. Brasilia 2. Kiina
3. Kiina 3. Brasilia
4. Etiopia 4. Oman
5. Oman 5. Peru
6. Malesia 6. Jordania
7. Peru 7. Japani
8. Jordania 8. Usa
9. Azerbaidzan 9. Azerbaidzan
10. Kenia 10. Kenia

Hintataso:
Bensalitra noin 50 centiä. Ravintolassa me molemmat syötiin helposti mahat täyteen 6-8 eurolla. Yöpymiset keskitason hotelleissa 10-20 euroa yöltä. Voidaan siis sanoa, että ei ole hinnoillakaan pilattu tämä maa.

Ihmiset:
Muslimimaa, joten ihmiset jälleen hyvin kohteliaita ja ystävällisiä. Islam ei kuitenkaan näkynyt katukuvassa, sillä baareja oli runsaasti ja ravintoloissa alkoholia oli saatavilla. Myös kauppojen hyllyt notkuivat alkoholituotteista. Myös pukeutuminenkin oli länsimaalaistyylistä.

Sää:

Ilman ensimmäisten päivien sateita keli oli hyvä. Tietysti näin syksyllä varsinkin illat olivat viileitä. Päivisin lämpöasteita oli parikymmentä astetta.

Kiitos ja näkemiin.

Seuraavaa reissua odotellessa...