CRW

CRW
Maailmanmatkaajat Joppe Vuorela ja Jenni Wihinen

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kenia 20-30.5.2017

Amboseli National Park, Kenia.
Waka waka, eh eh, this time in Africa. Tämä reissu suuntautui hyvin tuntemattomaan maailmankolkkaan. Jopella on yksi Afrikan maa alla (Etiopia) ja Jennille tämä reissu on ensimmäinen laatuaan (tietenkin Marokossa olemme käyneet, mutta se kuuluu täysin eri kastiin). Lähdimme molemmat reissuun innosta puhkuen, mutta myös hieman mieteskellen tuleekohan sitä nautittua reissatessa ollenkaan, vaan onkohan tämä reissu jonka vain aika kultaa. :)

20.5. Lauantai
Klo. 2:00 bussilla lentoasemalle, josta lähdimme klo. 7:45 Lontoon kautta Nairobiin. Sinne saavuimme klo. 21:00. Olimme passijonossa vasta koneen viimeisten matkustajien joukossa, joten jonottaessa meni tunnin verran. Lentokentän ulkopuolella meitä odotti autokuski varaamastamme hotellista. Kuski vei meidät kätevästi suoraan hotellille ilman mitään säätöä taksikuskien kanssa.

Hotelli sijaitsi kaupungin keskustassa ja matkalla sinne saimme ihastella yllättävän hienon näköistä Nairobia. Auto- sekä kävelytiet olivat loistavassa kunnossa, rakennukset olivat uuden näköisiä ja joka paikkaan oli istutettu kasveja sekä puita. Kaupungista ei olisi tunnistanut, että olemme Afrikassa (ainoastaan ihmisten ihonväri paljasti totuuden). Hotelissa emme muuta tehneet kuin huitasimme nuudelit mahaan ja nukkumaan.

21.5. Sunnuntai
Emme saaneet nukkua matkaväsymystä kunnolla pois, sillä heräsimme jo 6:30 aamupalalle. Olimme järkänneet jo Suomesta käsin 4:n päivän safari-kiertomatkan, joka alkoi tänään klo. 7:00. Normaalisti kiertomatka, tour ja opas ovat meille kuin kirosanoja, mutta safari-meiningit ovat niin rasittavia ja vaikeita hoitaa itsenäisesti. Lisäksi meillä on vain 10 päivää aikaa tutkia Keniaa, niin emme halunneet tuhlata aikaa julkisilla kulkuneuvoilla siirtymisiin luonnonpuistosta toiseen. Näiden seikkojen vuoksi päätimme tehdä tällä kertaa poikkeuksen valitsemalla kiertomatkan.

Eli klo. 7:00 Steve (=kaveri jonka kanssa neuvottelimme internetin välityksellä) oli meitä vastassa hotellimme aulassa. Hotellin ulkopuolella meitä odotti neliveto pakettiauto, jonka sisällä oli kuskimme Henry. Ajoimme ensiksi nelistään noin 200 kilometriä Nairobin ja Mombasan välistä maantietä, kunnes Steve hyppäsi autosta pois ja jatkoimme Henryn kanssa matkaa kohti Amboseli National Parkia. Matkalla Amboseliin saimme ihastella ainutlaatuista afrikkalaista luontoa ja mm. Kilimanjaro näkyi horisontissa jo kaukaa. Matkan aikana näimme ensimmäiset mahtavat eläimet joita olivat: kana, vuohi, lehmä, aasi, koira ja lintu, ainiin olihan siellä 1 antilooppi ja seepra. :D

Matkalla Amboseliin pysähdyttiin wc tauolle. Pysähdyspaikassa oli myös iso matkamuistomyymälä.
Saavuimme Amboselin portille klo. 12:30. Lähellä porttia oli meidän ensimmäinen yöpymispaikkamme. Harvoin koemme tai edes odotamme reissuiltamme mitään luxusta, mutta varsinkin Afrikassa matkustaessa ajattelisi, että tulemme yöpymään rähjäisissä hotelleissa ja syömään, ei niin hyvää ruokaa. Asia oli kuitenkin päinvastoin. Majapaikkamme oli kuin luxus resortti, jossa nukuimme yksityis ”teltassa” ja söimme todella maukasta ruokaa. Matkaväsymys oli edelleen kova, joten kolmen tunnin hengailuaika majapaikassa tuli enemmäin kuin tarpeeseen.

Aikamoista luxusta.
Ulkopuolelta "huoneemme" ei näyttänyt niin hulppealta.

Uima-allas ja kaikki.
Klo. 15:30 aloitimme Henryn kanssa ensimmäiset safariajelut. Samantien kun ajoimme Amboselin porteista sisään ympärillämme oli kymmeniä eläimiä. Alkumatkasta näimme paljon seeproja, antilooppeja sekä muutamia kirahveja. Vähän myöhemmin sekaan ilmestyi myös villisikoja ja gnuita. Eläinten lisäksi heti puiston läheisyydessä kohosi mahtava Kilimanjaro.

Seeproja.

Antilooppi.
”Metsäisen” alkumatkan jälkeen käännyimme tielle joka kierti suurta suoaluetta. Siellä näimme ensimmäiset norsut, jotka ovat Kenian suurimpia. Aluksi norsuja oli vain kauempana, mutta vähän aikaa ajettuamme niitä ilmaantui vain viiden metrin päähän autosta. Suoalueella oli myös virtahepoja, mutta niitä emme päässeet näkemään niin läheltä kuin muita eläimiä. Safariajelujen jälkeen ajoimme takaisin majapaikkaan päivälliselle ja yöpuulle.

Ensimmäinen norsukontakti.



Norsut uimassa.

Muumit.

Savannin kuningas.

5 pientä elefanttia marssi näin...
Kilimanjaro.



Strutsi.

Afrikan auringonlasku.

Majapaikastakin oli loistavat näkymät kilimanjarolle.
Päivällispöytä oli hulppea.


22.5. Maanantai
Heräsimme jo 5:20. Ajatuksena oli mennä katsomaan auringonnousua majapaikan näköalatasanteelle. Aurinko ei kuitenkaan noussutkaan vielä kuudelta, niin kuin meille eilen sanottiin, joten menimme aamupalabuffettiin sen sijaan. Se olikin itseasiassa hyvä asia, sillä aamupala oli erittäin hyvä sekä riittoisa ja sen nauttimiseen kului aikaa 40 minuuttia.

Starttasimme päivän ensimmäiset safariajelut 6:45. Heti kun olimmme ajaneet Amboselin porteista sisään, kuskimme radiopuhelimeen tuli viestiä, että lähistöllä on nähty gepardeja. Ajoimme siis täyttä häkää niiden luokse. Siellä 3 gepardia makoili puun varjossa. Henry sanoi, että kaikkien kissojen mahat olivat täynnä lihaa, joten siksi ne vain makoilivat ja naatiskelivat, vaikka lähistöllä olisi ollut paljon kirmaavia antilooppeja.

Gepardit nokosilla.
Gepardien jälkeen näimme paljon samoja eläimiä kuin eilenkin sekä paljon eri lintulajeja, mm. strutsi. Aamun kovin kaveri oli kuitenkin puhveli; tonnin painava kovanaama, josta Henry sanoi, että jos joku meistä nyt nousisi ulos autosta, niin puhveli hyökkäisi samantien kimppuun.

Paviaani.



Maakurki.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Nobody mess with the buffalo.

Täplähyeena.
Amboselista matka kulki 90 kilometrin verran Tsavo West National Parkiin. Matkan aikana näimme ihan kivaa luontomaisemaa ja pikku lapsia, jotka vilkuttelivat innoissaan meille.

Kilimanjaro matkan varrelta.


Tsavo West on hyvin erityyppinen puisto kuin Amboseli. Ensinäkin se on noin kymmenen kertaa isompi ja siellä on korkeaa sekä tiheää kasvustoa, joten eläimiä on täten vaikeampi spotata. Toisaalta oli kiva nähdä vähän erilaista maisemaa savannin jälkeen ja puistoa ympäröi mahtavat vuoret. Puistoon tultuamme ajelimme ensiksi laavavirtauksille (laava on siis virannut siellä 200 vuotta sitten ja on nyt tietenkin jäähtynyt kiveksi). Hauskinta paikassa oli se, että äsken niin vehreä maisema muuttui yht’äkkiä karuksi mustaksi kiveksi.

Saavuimme Tsavo Westiin.

Mordor.
Seuraavana vuorossa oli Mzima Springs; lähde joka tuottaa 250 milj. litraa puhdasta vettä joka päivä. Siellä näimme pari krokotiiliä, jotka makoilivat puron edessä kita auki odottaen, että joku pahaa aavistamaton vesieläin ui suoraan niiden suuhun. Kauempana lähteellä näkyi myös virtahepoja, mutta ne olivat niin kaukana ettei niitä edes tunnistanut muumeiksi. Lähteeltä oli 35 kilometrin matka seuraavaan majapaikkaamme.

Matkalla näimme myös kirahvin lähietäisyydeltä.

Mzima Springs.

Krokotiili.

Puissa hyppi myös apinoita.
Majapaikassa syötiin lounasta vasta klo. 14:30, eli aamupalasta oli kulunut jo 8 tuntia, nälkä oli siis suuri. Majapaikan ravintola oli siunattu hyvillä näköaloilla ja viereisellä niityllä käyskenteli lauma kovia kavereita (=puhveleita). Niitä katsellessa näki kuinka aggressiivisia ne ovat, sillä lauma paviaaneja jakoi saman niityn niiden kanssa ja jos joku paviaaneista meni liian lähelle puhvelia, niin ryntäsi tämä heti erittäin vihaisena päälle.

Puhveli ja paviaanit.
Ei paljoa ehtinyt lepäillä kun lähdimme jo seuraavalle ajelulle. Noin 20 kilometrin päässä majapaikasta sijaitsee sarvikuonojen sähköaidattu alue. Mahdollisuus nähdä sarvikuono oli hyvin pieni, sillä tämä 2 tonnia painava kovanaama onkin mammanpoika. Henry sanoi, että ne ovat todella arkoja ja katoavat pusikkoon samantien kun kuulevatkin auton äänen. Pyörimme niiden alueella reilun tunnin verran ja näimme kirahveja hyvin läheltä ja hienoa vuoristomaisemaa, mutta sarvikuonot jäivät näkemättä.

Sarvikuonoa etsimässä.

Kirahveja.



Norsuja ylittämssä tietä.

Majapaikkamme.
Takaisin majapaikalla työntekijät laittoivat lihapalan roikkumaan puiseen telineeseen, jotta saataisiin leopardi houkuteltua näköpiiriin. Kirjoittelimme blogia terrasilla tunnin verran kunnes leopardi tuli ja nappasi lihapalan alle sekunnissa. Olimme tietysti pettyneitä asiaan. Jatkoimme blogin kirjoitusta kunnes leopardi yllättäen palasi rikospaikalle ja kiipesi telineelle vielä nuoleskelemaan lihatelinettä. Saimme siis ihastella tätä majesteettista kissapetoa hetken aikaa ja nappasimme myös ihan kelpo kuvan siitä.

Leopardi.


23.5. Tiistai
Aamulla keli oli sumuinen ja sateinen. Sumu onneksi hävisi ennen kuin lähdimme päivän ensimmäisille safariajeluille. Sade kuitenkin jatkui on/offina ja täten eläimiä ei juurikaan näkynyt. Vuoristomaisemat olivat kuitenkin hienot ja luonnon keskellä oli kivaa ajella.

Tsavo West aamulla.


Tsavo Westistä siiryimme Tsavo East National Parkiin. Nairobi-Mombasa maantie jakaa nämä kaksi puistoa. Heti kun saavuimme Tsavo Eastiin niin keli parani ja sade loppui. Puistossa näimme todella paljon norsuja ja yksi parhaimmista safarikokemuksista sattui juuri norsujen parissa. Tien keskellä oli pysähtyneenä emonorsu ja poikanen. Emo päätti puolustaa poikastansa ja ei hievahtanutkaan tieltä meidän lähestyessä niitä. Olimme jo noin 20 metrin päässä norsuista kun emonorsu kaapi vähän maata ja näytti todella uhkaavalta. Henry odotteli paikallaan hetken, kunnes painoi kaasun pohjaan ja lähestyimme norsuja lujaa vauhtia. Emonorsu piti pintansa vielä hetken aikaa kunnes säntäsi pakoon ja töräytti kärsällään kovat kaikuvat äänet. Huikea kokemus!

Strutsi.

Naaras ja uros kirahvit.

Pentuaan puolustava emonorsu.
Ajelimme puistossa vielä tunnin verran kunnes menimme tämän päivän yöpymispaikkaamme. Se ei kuitenkaan ollut mikä tahansa mesta, vaan todellinen viiden tähden hotelli. Näköalat savannille olivat huikaisevat ja lounasta syödessä pystyi katselemaan savannilla kirmaavia eläimiä. Uima-altaaltakin pystyi katsomaan suoraan näitä näkymiä. Kyllä näköjään saatiin rahoillemme todellista vastinetta! Emme todellakaan odottaneet mitään tälläista. Joskus reissuillamme olemme käyneet vastaavissa paikoissa vain kahvilla, jotta olemme saaneet ihailla näköaloja pikkurahalla, mutta tällä kertaa olimme niitä venäläisiä rikkaita turisteja jotka yleensä yöpyvät tällaisissa paikoissa.

Matkalla yöpymispaikkaan.

Antilooppi.



Saavuimme elämämme hienoimpaan yöpymispaikkaan.

Norsut tulivat juomaan hotellin vesialtaalle.

Loistavat näkymät savannille suoraan meidän huoneestamme.

Ja tässä on meidän huone.

Uima-allas kruunaa paikan.
Klo. 16:00 aloitimme iltapäivän safariajelut. Yritimme kiihkeästi etsiä leijonia, mutta ne vain pysyivät piilossa. Reilu 2 tuntia puistossa kierreltiin ja nähtiin paljon samoja eläimiä kun aikasempinakin päivinä. Autossa seistessä ja katsellessa ympäröivää luontoa sekä auringonlaskua, oli fiilis huipussaan.

Taas yksi uusi antilooppi lajike.

Hienoa maisemaa.


24.5. Keskiviikko
”Leijonaa mä metsästän...” Leijonan metsästys jatkui aikaisin aamulla. Heti kun starttasimme auton lodgen pihalta, Henryn radioon tuli ilmoitus, että jossain lähellä on nähty leijonia. Kaasuttelimme sinne reipasta kyytiä, mutta leijonat olivat kerenneet jo kadota näköpiiristä. Jatkoimme puistossa kiertelyä ja jälleen maisemat olivat hyvät ja näimme muita eläimiä, mutta leijonan metsästys ontui.

Upea auringonnousu.

Seeprat poseeraavat nätisti, lukuunottamatta yhtä.



Norsuja juomassa.
Aamusafarin jälkeen palasimme lodgelle ja söimme silloin vasta aamupalan. Ravintolan tarjoilija kertoi meille, että hotellin alakerrassa on tunneli josta voi tarkkaila hotellin vesialtaalla juomassa käyviä eläimiä. Aamupalan jälkeen suuntasimme siis pikaisesti sinne. Eläimet tosiaan olivat aivan nenämme edessä juomassa vettä. Mahtava paikka!

Norsut lähietäisyydeltä.


Sitten olikin jo aika lopettaa safarit ja Henryn oli tarkoitus lähteä heittämään meitä Talio nimiseen kylään. Kun saavuimme autolle, niin Henry sanoi, että nyt nopeasti kyytiin; meillä on vielä yksi mahdollisuus nähdä leijonat. Painoimme kaasun pohjaan ja pääsimme muutaman sata metriä eteenpäin kunnes edessämme oli 8 tonnia painava este. Iso urosnorsu seisoi keskellä ajotietä ja oli erittäin agressiivisen näköinen. Olimme oikein odottaneet tällaisia tilanteita, mutta miksi sen piti sattua juuri nyt, kun on kauhea kiire. Hetken aikaa siinä odoteltiin ja jouduttiin jopa vähän peruttamaankin, sillä norsu käveli suoraan meitä kohti. Lopulta norsu lähti offroadille ja pääsimme taas jatkamaan vauhdilla matkaa. Onneksi leijonat ovat laiskoja näin päiväsaikaan ja ne köllivät vieläkin, vain noin 20 metrin päässä tiestä. 3 urosleijonaa otti rennosti puskan varjossa ja hädin tuskin jaksoivat häntää heiluttaa. Viime tippaan se meni, mutta näimme kuin näimmekin ne viidakon kuninkaat. Big Five ei ihan täyttynyt, yhdestä se jäi kiinni; ujosta jättiläisestä eli sarvikuonosta.

Vihainen norsu kävelee kohti.

Viidakon kuningas.
Mainitsimmekin jo aikasemmin Talio-kylän. Kylä ei todellakaan ole mikään perinteinen turistikohde. Syy miksi sinne menemme on seuraava: Jopen sisko; Maiju oli 8 vuotta sitten vapaaehtoistyössä ko. kylässä ja nyt me menimme tutustumaan siihen paikkaan. Olimme sanoneet Henrylle kylän nimen ja reitti sinne oli mielenkiintoinen. Nousimme pitkän matkaa korkealle kukkulalle todella huonokuntoista tietä pitkin. Matka kesti noin 45 minuuttia ja kun lopulta pääsimme perille, kävi ilmi että alueella on kaksi Taliota ja me olimme saapuneet juuri siihen väärään. Oikea Talio oli aivan vieressä, mutta sinne oli noin 400 metrin pudotus ja autotietä sinne ei tietystikkään mennyt toisesta Taliosta. Eikun vain rynkytettiin huonokuntoista tietä takaisin lähtöpisteeseen ja ajoimme oikeaan kylään.

Seikkailijat ja kuskimme Henry keskellä.
Maiju oli yrittänyt ottaa perheeseen yhteyttä, jossa hän eleli 3 kk. mutta viesti ei ollut mennyt perille. Perhe otti kuitenkin meidät lämpimästi vastaan ja kysyivät lähes samantien: ”haluatteko olla täällä viikon, vai?” :D Siihen vastasimme, että meillä ei ole aikaa olla kuin 1 yö. He olivat vähän pettyneitä, että viivymme vain niin vähän aikaa. Perhe oli hyvin vieraanvarainen ja heti kun olimme asettautuneet, meille tuotiin jo aitoa kenialaista kotiruokaa (ugalia ja jotain kasvis settiä).

Perheen koti.
Valoisan ajan kiertelimme perheen isän; Edwardin ja hänen serkunssa; Soldierin :D kanssa kylässä, kätellen kaikkia kyläläisiä. Tutustuimme myös kylän kouluun, jossa Maijukin oli töissä 8 vuotta sitten. Koko kylä oli kuin yhtä perhettä; kun he menivät toisten luokse kylään, niin ei tarvitse paljoa ovikelloa soitella, vaan sen kuin vaan marssii sisään ja jos ruoka sattuu olemaan katettuna niin eikun vaan pöydän ympärille. :)

Kylän koulu.

Kuvan edessä: Soldier, hänen takanaan: Edward, sekä Soldierin perhe.

Edward, jättiläinen ja Soldier.
Klo. 18 maissa perheen äiti; Clemence alkoi kokkailla päivällistä. Vajaa 2 tuntia istuimme keittiö-savimajassa, kunnes Edward tuli majaan kanan kanssa ja kysyi Jopelta: onko hän koskaan teurastanut kanaa? Joppe siihen, että eipä oo tullu teurastettua, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Teurastuksen jälkeen menimme vähäksi aikaa lepäilemään huoneeseemme. Klo. 21:30 päivällinen oli vihdoin valmis, eihän siihen mennytkään kun se 3 ja puoli tuntia. :) Ehkäpä he kokkailivat vähän parempaa kun tuli vieraita kylään. Päivilliseksi söimme chapati lettuja ja Jopen teurastamaa kanaa. Hyvää oli!

Chapatin tekoa. Kuvassa perheen äiti: Clemence.
25.5. Torstai
Herätys sotilaalliseen aikaan kello 6:00, söimme aamupalaksi samaa ruokaa kuin illalliseksikin. Klo. 8 maissa lähdimme Soldierin ja Edwardin siskon pojan kanssa kiipeämään heti kylän vieressä kohoavaa vuorta (sama vuori johon eilen ajelimme vahingossa). Matkalla vuorelle kättelimme jälleen kaikki vastaantulijat ja Soldierillä oli aina kaikennäköistä asiaa vastaantulijoille. Huippu oli vielä aavistuksen korkeammalla, kuin paikka johon eilen ajoimme. Sinne saavuimme reilun tunnin kiipeämisen jälkeen. Maisemat olivat huikaisevat joka ilmansuuntaan.

Edwardin siskonpoika, Soldier ja Joppe, sekä taustalla valloitettava vuori.

Upeaa maisemaa.



Soldier halusi kätellä Jenniä jostain syystä, kun otin heistä kuvaa. :D



Tässä se taas on. Odotus palkittiin.

Takaisin alas.
Takaisin kylässä kävimme pesulla ja söimme lounaaksi ison riisiannoksen jossa oli hernekastike. Lounaan jälkeen Edward yritti hommata meille kyytiä lähellä olevaan isompaan kaupunkiin; Voi:hin. Matatua (=pikkubussia) ei ollut saatavilla joten menimme sinne moottoripyörällä. Jo pelkästään moottoripyörä ei ole kovin tavanomainen kulkuneuvo, mutta me matkustimme siinä kolme päällä. :D Voissa kirjauduimme hotelliin, jossa oli uima-allas sekä hyvä ravintola, joten rentouduimme loppupäivän vain siellä.

Perheen kanssa yhteiskuva. Kuvassa vasemmalta: Clemence, Joppe, Deborah, Benson, Amon, Edward ja Jenni.
Oli mahtava päästä käymään aidossa afrikkalaisessa savimaja-kylässä. Mahtavaa se oli, mutta myös hyvin puuduttavaa, ainakin näin juroille suomalaisille. Kättellimme ja tutustuimme vajaan kahden päivän aikana yli sataan ihmiseen ja perheen luonakaan ei oikein tiennyt miten olla, vaikka olivatkin todella mukavia. Eli lyhyesti: kiva oli käydä, mutta kiva oli lähteäkkin. :D Propsit Maijulle, että jaksoi elellä kylässä kokonaiset 3 kuukautta!

26.5. Perjantai
Perjantai päivä kului hyvin pitkälti matkustamisten merkeissä. Aamulla Voista hypättiin isoon bussiin jonka piti ajaa 3 tunnissa Mombasaan. Kuitenkin vain noin 20 kilometriä ennen Mombasaa edessämme oli jäätävät rekkajonot ja saavuimme täten määränpäähän 1,5 tuntia myöhässä.

Mombasassa kävimme vain herkuttelemassa intilaisessa ravintolassa ja jatkoimme tuk-tukilla matkaa kaupungin eteläpäähän. Siellä otimme lautan takaisin mantereelle (Mombasan keskustahan on saari) ja jatkoimme matatulla (=pikkubussi) matkaa noin 30 kilometrin verran Diani Beach nimiseen rannikkokylään.

Tuk-tukilla saaren eteläpäähän.

Muutama muukin halusi mantereelle.

Maihinnousu.
Diani Beachillä meitä odotti varaamamme majapaikka jossa nukuimme omassa bambumajassa. Lisäksi paikassa oli uima-allas ja hyvä ravintola/baari. Matkustaminen vei sen verran voimia, että loppupäivä tuli nautiskeltua majapaikan mukavuuksista.

Looks like a paradise (but it is not) :D seriously quite paradise it was.
Meidän oma mökkimme.
27.5. Lauantai
Aamulla tietysti aamu-uinti jonka jälkeen kävimme katsastamassa apinoiden suojelupaikan. Eli työntekijät pelastavat orpoja ja loukkaantuneita apinoita ja hoitavat niitä siihen asti, kunnes ne ovat taas luontokelpoisia. Parasta paikassa olisi ollut ottaa pieni apinan poikanen syliin ja antaa sen kiipeillä itsensä päällä, mutta pieni apina veteli nokosia juuri silloin kun niin olisi voinut tehdä. Käynti siellä maksoi 7 euroa. Ei saatu mitään vastinetta rahoille, mutta ainakin rahat menivät hyvään tarkoitukseen.

Apina.

Valkoista hiekkaa.


Meillä oli tarkoitus käydä katsastamassa vielä kylän keskustaa, mutta päädyimmekin vain rentoutumaan majapaikkamme altaalle koko loppupäiväksi. :P

28.5. Sunnuntai
Aamusta vaihdoimme hotellia Diani Beachin keskustaan. Kävimme vähän kiertämässä keskustan matkamuistomyymälöitä. Ensimmäisten myymälöiden myyjät olivat ärsyttäviä jotka pyysivät kaikesta aivan naurettavan kalliita hintoja. Emme halunneet ostaa niiltä mitään. Toisesta paikasta löysimme 3 matkamuistomyymälää jossa taas myyjät olivat todella mukavia kavereita. Ostimme muutamia tuliaisia uuteen kotiimme kahdesta myymälästä ja kolmannesta halusimme ostaa vielä jotain pientä, ainoastaan sen takia kun siinäkin kaupassa myyjä oli niin mukava. Keskusta ei ollut kummoinen paikka, joten loppupäivä meni hotellin uima-altaalla.

Jenni sanoi edellisiltana: "Yksikään hyttynen ei enää pistä minua!". Seuraavana aamuna Jennin jalat näytti tältä. :D
29.5. Maanantai
Viimeinen kokonainen päivä reissusta. Aamusta siirryimme takaisin Mombasaan. Kirjauduimme ensiksi halpaan hotelliin kaupungin keskustaan. Veimme vain isot reput sisälle ja lähdimme kaupungille seikkailemaan. Kiertelimme vanhassa kaupunginosassa parin tunnin verran. Kadut olivat kapeita ja talot vanhoja, mutta ei se nyt mikään kovin kummoinen paikka ollut.

Fort Jesus = Mombasan suurin nähtävyys. (Ei menty sisälle) :)
Mombasan vanha kaupunki.

Näkymät vanhasta kaupungista uudelle puolelle.

Lisää vanhaa kaupunkia sekä yksi tuk-tuk.

Aito kahvila vanhassa kaupungissa.

Sekä herkullista kenialaista kahvia.
Vanhan kaupungin jälkeen meillä oli vielä useampi tunti aikaa ennen pimeän tuloa. Päätimme lähteä tuk-tukilla Nyali:n kaupunginosaan katsomaan löytyisikö sieltä leffateatteria, jossa näytettäisiin Hollywood filmejä. Muutamia leffoja oli, mutta kellonajat olivat meille epäsuotuisat. Eikuin eteenpäin ja nokka kohti uusia pettymyksiä. Lähellä nimittäin piti olla hyvä pihvipaikka, mutta sekin oli kuin pommin jäljiltä. Myöskään jäätelöpaikka ei ollut siellä missä piti. Neljäs vaihtoehto oli kävellä kilometrin päässä olevalle sillalle ja katsoa sieltä maisemia. Sillan jälkeen otimme tuk-tukin takaisin hotellille ja katsoimme siellä omaa elokuvaa miniläppäriltämme.

Ei oo nähtävästi steak house enää toiminnassa.

Sillalla.

Auringonlasku sillalta.

Hotellimme kattoravintolan näkymät.
30.5. Tiistai
Meillä oli vielä koko aamupäivä aikaa viettää Mombasassa. Olimme kuitenkin jo tutkineet kaiken tutkittavan kaupungista, joten aika meni hyvin pitkälti kahviloissa ja ravintoloissa.

Aamun käppäilyt kaupungilla.


Klo. 17 aikoihin nousimme pienen pieneen lentokoneeseen Mombasan lentokentällä ja lensimme takaisin Nairobiin. Lentomme Lontooseen lähti vasta 23:15, mutta Nairobin kaduilla ei liikuta pimeän tultua, joten loppuaika Keniassa meni lentokentän ravintoloissa ja kahviloissa.

Kilimanjaro lentokoneesta nähtynä.
Loppusanat:
Kenian reissumme oli hyvin erilainen muihin reissuihin verrattuna. Reissun puoleenväliin asti kuljimme käytännössä vain perässä, ei tarvinnut itse miettiä minne mennä ja kuinka sinne pääsee. Kun tiedostaa sen tosiasian, että Kenian luonnonpuistoissa käyminen vaatii virallisen Tourin niin sen kyllä sulattaa. Normaalisti emme edes nauttisi tällaisesta matkailusta.

Yöpyminen 5 tähden loistomajapaikoissa mustien ihmisten palvomana tuntui pahalta ja vähempikin olisi kyllä riittänyt. Vaikka reissun alkupuoli on ikimuistosempi, niin nautimme yhtälailla vähemmän glamourista elämisestä sekä olemmalla itse itsemme johtajia.

Sitten tietysti pahin vaihe; eli mihin kohti Kenian sijoittaisi maa-rankingissä. Me molemmat tykkäsimme Keniasta todella paljon. Joppe pystyi vertailemaan Keniaa Etiopiaan; vaikka maat ovat naapurimaita, niin silti ne ovat hyvin erilaisia. Kumpaakaan ei voi laittaa toisensa edelle. Jenni sanoi luonnonpuistoja kiertäessämme, että Kenia on ehkä uusi ykkönen. Kuitenkin reissun edetessä me molemmat päädyimme laittamaan Kenian jaetulle sijalle jonkun top 5:ssä olevan maan kanssa. :D

Ihmiset:
Tykkäsimme! Tietysti aina kun nousi bussista ulos, rasittavat taksikuskit ja kaupustelijat ympäröivät meidät, mutta sen kyllä ymmärtää kun näin köyhässä maassa reissaa. Ne ihmiset jotka eivät halunneet hyötyä meistä millään tavalla, olivat yksiä parhaimpia ihmisiä joita olemme tavanneet reissuillamme. Myös osa kaupustelijoista tai tuk-tuk kuskeista olivat todella mahtavia tyyppejä.

Hintataso:
Jos haluaisi, niin täällä pystyisi elämään todella vähällä rahalla. Valitettavasti tämä maa kiskoo nähtävyyksiltään todella suolaista hintaa: luonnonpuistot ovat maailman kalleimpia (esim. Amboselin sisäänpääsy per. 24 tuntia = 85 dollaria).

Sää:
Toukokuu on sadekauden viimeinen kuukausi ja kelit täten pitäisi olla huonot. Sade haittasi meitä kuitenkin ainoastaan Tsavo Westin luonnonpuistossa.

Hakuna Matata!

8 kommenttia:

  1. :D :D :D hahhhah! En kestä :D Yksi päivä Taliossa ja ootte ihan rikki! xD Pystyn kyllä samaistumaan tohon, että kaikkia pitää kätellä ja kaikki hakeutuu sinne missä te ootte. Sydäntä lämmittää, kun mietin miten ylpee Edward on ollut kun olitte sen vieraita. Mieti 3kk Ugalia aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi :D Oliko savimajassa hyvä nukkua?

    Vähän eri Keniaa kyllä koette. Ihan mahtavat yöpymispaikat! Taitaa Impala Lodge kalveta noitten rinnalla. Meillekin kävi noita norsu tilanteita että uhmasivat tiellä.
    Toimivalta on kyllä kuulostanut teidän matka. Vitsi että voi tulla matkakuume :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hyvä nukkua savimajassa. Ei malteta ottaa kun nähdään sut reissun jälkeen ja päästään kertoo kaikki hauskat jutut Taliosta, siitä miten kaikki muisteli sua. Naurettiin Jennin kanssa ihan kunnolla. :D

      Poista
  2. Eläimiä on... norsut on väkeviä, varmaan aika paine kun rupee tulee kohti ja kuopii maata. Kai se sen autonkin kaataa helposti, jos niin haluais. :)

    VastaaPoista
  3. Vihdoinkin luettavaa! :) Varmaan perhe yllättyi positiivisesti teidän vierailusta, aitoa kenialaista elämää pääsitte kokeilemaan.
    Ja aika pelottavan kuuloisia norsuja! :D
    Mahtavaa, että saitte rahoille vastinetta reissussa!

    Mukavaa loppu lomaa!

    Riina

    VastaaPoista
  4. Jännän kuulosia noi norsujen kanssa kohtaamiset. Auton oisivat varmaan saanu kaadettua, mutta Jättiläis-Jopen noustua autosta, ois norsu ollu pitkällään!

    VastaaPoista
  5. Diana beach se tosiaan oli missä mäkin lomailin niissä omissa mökeissä 😊 Kivan näköinen kokonaisuus teidän reissu!

    VastaaPoista
  6. Mahtava safari teillä! Upeita kuvia, eläimet, maisemat, auringonlaskut.. Savimajakylässä ei oltu tehty remonttia sitten viime näkemän �� Mombasa, ollko vähän ylimainostettu paikka? Jennin jalat!!! Olihan malarialääkitys otettu! T.Marita

    VastaaPoista
  7. Ny vasta tuli luettua, mut huikee reissu! Aina halunnu päästä safarille näkee tommosia elukoita luonnossa. Ja paras repeäminen kaveriin nimeltä Soldier :D Afrikassa sitä osataan nimetä ihmisiä ja asioita...
    - Hannu

    VastaaPoista