|
Tamerza Oasis, Tozeur, Tunisia. |
Saimme Suomen
loskasta tarpeeksemme ja näinpä varasimme äkkilähdön
Pohjois-Afrikkaan. Kohdemaamme on kahden jättiläisen välissä
oleva pieni muslimimaa: Tunisia. Maa on hieman kärsinyt
turistipulasta Isisin uhkan vuoksi, ja täten maan yksi tärkeimmistä
tulonlähteistä on kaventunut. Meillehän tämä kelpaa, sillä
hinnat ovat alhaisemmat ja turisteja vähemmän!
30.12 Lauantai
Junalla
lentokentälle ja sieltä suora lento yhteen Tunisian
rantalomakaupungeista, eli Monastir:in. Kentällä meitä odotti mies
nimikyltin kanssa. Olimme varanneet matkan ajaksi auton. Auton
vuokraaminen ei ollut niin helppoa kuin yleensä, sillä meidän
pankkikortit eivät toimineet kaverin pankkikortinlukijassa. Sovimme
miehen kanssa, että maksamme käteisellä auton heti ja seuraavana
päivänä hän tulee hotellillemme ja maksamme 500 euron suuruisen
vakuusmaksun silloin.
Vihdoin pääsimme
ratin taakse ja ajoimme noin 30 kilometrin matkan hotelliimme.
Ajattelimme vielä lentokoneessa, että pääsemme nukkumaan
viimeistään 1:30, mutta autosähläyksen vuoksi kello olikin jo
3:00, kun vihdoin päästiin nukkumaan.
31.12 Sunnuntai
Uuden vuoden aatto
alkoi väsyneissä merkeissä, sillä unta tuli vain vajaa 6 tuntia.
Hotellin aamupalan jälkeen vuoraamon kaveri tuli sovitusti paikalle,
mukanaan hänellä oli 4 kortinlukijaa. Ensimmäinen ei toiminut,
mutta jo toinen tärppäsi. Ukko sai rahat ja me pääsimme jatkamaan
matkaa.
Ensimmäinen
kohteemme oli maan pääkaupunki: Tunis. Matkaa sinne oli 130
kilometriä hyvää moottoritietä pitkin. Olimme varanneet asunnon
Sidi Bou Said -nimisestä kaupunginosasta. Alue on rakennettu
kukkulan päälle, lähelle merenrantaa. Erityisen hienon siitä
tekee valko-siniset värit kaikissa alueen rakennuksissa. Vähän
tulee kyllä Kreikka mieleen vaikkemme siellä ole käyneetkään.
Kaupunginosa ei ollut kovinkaan iso, mutta muutama tunti siellä
siltikin vierähti.
|
Saavuimme Sidi Bou Saidiin. |
|
Sidi Bou Saidin katuja. |
|
Mansikki smoothie maistui erityisen hyvältä kuumana päivänä ja näissä maisemissa. |
Sidi Bou Saidista
matkustimme paikallisjunalla kaupungin keskustaan. Saavuimme sinne
vähän liian myöhään, sillä kaikki kojut ja moskeijat olivat
menneet jo kiinni. Tärkein paikka oli kuitenkin vielä auki. Se oli
lahjatavaraliikkeen katolla oleva näköalatasanne. Näköala
kaupunkiin oli hieno, mutta silti parasta paikassa oli hienot
mosaiikit rakennuksen päällä.
|
Tunisin keskustaa. |
|
Turisti kaupan katolta. |
|
Katon mosaiikit. |
Keskustassa ei
näyttänyt olevan mitään erikoista menoa uudenvuoden kunniaksi
joten ajattelimme, että jospa Sidi Bou Saidissa olisi jotain
meininkiä. Eipä ollut, se oli vielä hiljaisempi kuin keskusta.
Päätimme syödä banaania ja protskupatukkaa yöpymispaikassamme ja
menimme nukkumaan jo yhdeksältä.
|
Takaisin paikallisjunalle. |
|
Ja takaisin Sidi Bou Saidissa. |
1.1 Maanantai
Nukuimme lähes
kellonympäri. Kiertelimme Sidi Bou Saidia vielä hetken aikaa, jonka
jälkeen ajoimme 70 kilometriä Bizerte:n, se on rannikkokaupunki
Tunisista pohjoiseen. Viivyimme siellä tunnin verran. Parasta
kaupungissa oli joki, jonka molemmilla puolilla oli hienoja
rakennuksia. Eksoottisen siitä teki kolmen eri moskeijan
yhtäaikainen rukouskutsu (älämölö ;D).
|
Aamupalalla. |
|
Jenni naatiskelee aamukahvia. |
|
Viimeiset fiilistelyt Sidi Bou Saidissa. |
|
Saavuimme Bizerteen. |
|
Bizerten nätti joki. |
|
Joen vieressä meni kiva, vain kävelijöille tarkoitettu väylä. |
Bizertestä
jatkoimme matkaa 40 kilometrin verran Ickeul National Parkiin. Se on
suurehko järvi Tunisian pohjoisosissa. Järven etelärannalla on 500
metriä korkea vuori, jonka rinteille kiipesimme. Näkymät olivat
ihan ok. Keli olisi saanut olla vähän parempi, ihan lämmin oli,
mutta tuuli oli tosi kova.
|
Ickeul National Park. |
Luonnonpuistosta
painelimme 130 kilometriä Hammamet -nimiseen kaupunkiin, jossa meitä
odotti hyvä hotelli ja buffet-illallinen.
2.1 Tiistai
Jälleen nukuimme
kymmenen tunnin unoset, jospa univelat olisivat nyt maksettu. Aamu
aloitettiin hotellin riittoisalla buffet aamupalalla. Sen syötyämme
lähdimme kohti reissun ensimmäistä vaellusta. Kohteena oli
Zaghouan National park, ja sen korkein huippu: Jebel Zaghouan (=
1,293 metriä). Ajomatkaa puistoon oli reilu 50 kilometriä.
Pääsimme autolla
noin 500 metrin korkeuteen, jolloin jatkoimme jalkaisin matkaa.
Ensimmäiset 5 kilometriä ja noin 500 korkeusmetriä meni hyvää
polkua pitkin tasaisesti ylöspäin. Sen jälkeen poikkesimme polulta
metsään, jossa meni useita lammaspaimenien tekemiä kinttupolkuja.
Kun metsä loppui, niin matkaa oli enää muutama 100 metriä
jäljellä, mutta aukeassa maastossa tuuli puhalsi todella
voimakkaasti. Vaikea arvioida kuinka kovaa se oli, mutta valistunut
veikkaus on noin 40 m/s. Pakenimme tuulta korkeimman huipun
viereiselle huipulle, jossa pääsimme kallion taakse, missä ei
tuullut juuri ollenkaan. Tämä huippu oli noin 100 metriä matalampi
kuin Zaghouan. Aikamme pällisteltyämme mahtavia maisemia päädyimme
siihen, että Joppe käy valloittamassa korkeimman huipun ja Jenni
jää fiilistelemään matalammalle huipulle.
|
Vaellus alkoi heti loistavilla näkymillä. |
|
Välillä matka taittui metsessä. |
|
Mutta suurimmaksi osaksi näimme pitkälle. |
|
Siellä se huippu jo häämöttää. |
|
Vähän matalemmalla huipulla. |
Matka Zaghouanin
huipulle oli todella jyrkkää rinnettä, jossa jalkojen apuna piti
käyttää myös käsiä. Joppe pääsi lähes korkeimpaan kohtaan
asti, mutta viimeinen noin 30 metriä oli täysin pystyjyrkkää
nousua, joten ilman kiipeilyköyttä ei edes Joppe uskaltanut lähteä
sitä valloittamaan.
|
Näin korkealle Joppe pääsi (noin 80 metriä korkeammalle.) |
|
Aika mukavat näkymät. |
|
Tuolta suunnasta me tulimme. |
Matka takaisin
autolle meni aika ripeästi ja eikä aikaakaan, kun matka taittui
taas neljällä pyörällä. Söimme maittavat pizzat puiston
vieressä olevassa Zaghouanin kylässä ja jatkoimme matkaa pieneen
majataloon keskelle Tunisian maaseutua.
Matkaa majataloon
oli reipas 100 kilometriä, ei siis kuullosta kovinkaan pahalta.
Pimeä laskeutui jo alkumatkasta ja huonokuntoisten teiden pinnassa
olevia tierikkoja oli täten vaikea spotata. Eniten hankaluuksia
tuotti kuitenkin majatalon löytäminen. Se sijaitsi maaseudulla
isomman tien vierustassa, mutta pimeällä sivuteitä oli vaikea
nähdä ja tien vierellä ei ollut minkäänlaisia opaskylttejä.
Yritimme hetken aikaa harhailla pimeässä, kunnes päätimme
suunnata läheiseen Weslatia:n kylään kysymään ohjeita.
Muslimimaiseen tapaan heti ensimmäiset kaksi mieshenkilöä joilta
kysyimme apua, olivat valmiita auttamaan. He soittivat majataloon
omasta puhelimestaan. Äkkiä tilanne olikin se, että odottelimme
tien vieressä majatalon työntekijää, joka tuli skootterilla
opastamaan meidät perille.
3.1 Keskiviikko
Kova tuuli jatkui
läpi yön sekä keskiviikko aamun. Tulimme eilen majataloon vasta
pimeällä, joten emme tienneet yhtään minkälaiseen ympäristöön
olimme saapuneet. Aamulla se selvisi: ympärillämme oli
tunisialaista maaseutua ja horisontissa kohosi vuoristoa. Itse
majatalokin oli sievä maalaistalo. Tällaisetkin kokemukset
reissaamisessa ovat kullan arvoisia, kun saa viettää yön
paikallisten keskellä, eikä muita turisteja ole mailla halmeilla.
|
Tällainen maisema meille avautui majatalon oven aukaistua. |
|
Lisää majatalon näkymiä. |
Majatalosta
jatkoimme matkaa kohti Etelä-Tunisian autiomaita. Taitettava matka
oli pitkä; noin 300 kilometriä. Onneksi tiet olivat lähes koko
matkan hyvä kuntoisia ja maisemat olivat timanttia. Näinkään
pitkä matka ei tuntunut pahalta olosuhteiden ollessa näin hyvät.
|
Aavikon suorat tiet. |
|
Maisema oli muuten kuivaa, mutta aina keitaiden luona kasvoi lukuisia palmuja. |
|
Aavikon laivat. |
Klo. 15:30 saavuimme
keitaalle vuoriston lomaan. Keidas on vuosien kuluessa kaivertanut
vuoristoon näyttävän kanjonin ja jonka pohjalle pääsi kulkemaan.
Keitaan palmut, ja sen pohjalla virtaava puro sekä jylhät vuoret
tekivät paikasta todella näyttävän.
|
Saavuimme keitaalle. |
|
Palmumetsän keskellä. |
|
Palmut ja kanjoni näkyy niiden takana. |
|
Kanjonin pohjalla. |
|
Joppe fiilistelee. |
|
HUHHUH! |
|
Kanjonin pohjalta nousimme sen ymprillä kohoaville kallioille. |
|
Jenni pällistelee kameralle. |
|
Joppe kiipeilee (onneksi housut pysyivät tällä kertaa ehjinä.) |
|
Ja takaisin autolle. |
Olimme ajatelleet
käydä tämän päivän aikana vielä parilla muullakin keitaalla,
mutta ensimmäinen oli jo niin hieno, että viihdyimme siellä lähes
pimeän tuloon asti. Kanjonilta oli 50 kilometrin matka Tozeur
nimiseen kaupunkiin, jossa kirjauduimme neljän tähden hotelliin
seuraavaksi kahdeksi yöksi.
4.1 Torstai
Heräsimme aamulla
jo seitsemän maissa, jotta kerkeäisimme nähdä mahdollisimman
paljon Tozeurin ympärillä olevia aavikkonähtävyyksiä.
Ensimmäiseksi
suuntasimme suurelle suolajärvelle. Vaikka nimi viittaakin siihen,
että siellä olisi vettä, niin näin ei kuitenkaan ole. Järvessä
oli vettä vielä 80-luvun loppupuolella, mutta nyt se on kuivunut
täysin. Järvellä ei sinänsä ollut mitään nähtävää, mutta
varsinkin keski-suomalaisille tyhjyyden näkeminenkin on nähtävyys
itsessään.
|
Kuivuneella suolajärvellä. |
Järveltä ajoimme
parikymmentä kilometriä kanjonille, jossa on kuvattu kohtaus
kuuluisasta Star Wars Episode 4:stä. Kanjonia ei sinänsä
elokuvasta tunnistanut, mutta Joppe muisti kyllä kohtauksen
elokuvasta, jossa seikkaillaan ko. kanjonissa. Kanjoni oli siisti ja
mikä parasta: alueella ei ollut ketään muita.
|
Star Wars kanjoni. |
Seuraavaksi ajoimme
noin 60 kilometriä samalle alueelle, jossa eilinen keidas sekä
kanjoni oli. Siellä oli myös toinenkin kajoni, jossa on pieni
vesiputous. Ihan kiva paikka. Kanjonin vieressä oli myös keidas,
jossa oli tiheä palmumetsä. Palmut ja niiden takana kohoavat vuoret
olivat todella hienon näköisiä kummun päältä, jonka päälle
pääsi kiipeämään.
|
Matkan varrelta oli mahtavat näkymät Saharalle. |
|
Kanjonilla. |
|
Ja pikku vesiputous. |
|
Keidas ja vuoret kukkulan päältä. |
Vielä oli jäljellä
yksi kanjoni joka on 14 kilometriä pitkä. Kanjonin vieressä meni
kiva pikku polku jota pitkin pääsi noin kilometrin verran. Näkymät
tällä kanjonilla eivät olleet niin hyvät kuin edellisillä, mutta
käymisen arvoinen paikka sekin.
|
Matkalla viimeiselle kanjonille ajoimme tämän vanhan rauniokaupungin ohi. |
|
Viimeiselle kanjonilla. |
|
Myös tällä kanjonilla oli oma rauniokaupunkinsa, joka on rakennettu heti kanjonin reunalle (kuvassa oikealla). |
Viimeiseltä
kanjonilta lähdimme ajamaan takaisin hotellillemme päin. Teimme sen
kuitenkin kiertotien kautta. Ajoimme lyhimmän reitin sijasta
vuoriston läpi ja toivoimme, että matkan varrelta saisimme
ihastella mahtavia näkymiä. Se oli kannattava päätös, sillä
näkymät vuoristoon ja Saharaan olivat erittäin hyvät.
|
Vuoristoreitillä. |
|
Hyvin palvellut Daciamme. |
5.1 Perjantai
Heräsimme jälleen
aikaisin, mutta ei sen vuoksi, että jatkaisimme aavikkokiertuetta.
Oli aika lähteä ajamaan takaisin lähtöpaikkaamme kohti. Olimme
kuitenkin suunnitelleet matkalle pari pysähdystä. Ensimmäinen
pysähdys oli luonnonpuistossa, noin 150 kilometrin ajon jälkeen.
Siellä meidän oli tarkoitus valloittaa jokin sen monista vuorista.
Sopivaa huippua ei kuitenkaan löytynyt, joten tyydyimme vain ajamaan
sen läpi ja ihastelemaan vuoria tieltä käsin.
|
Luonnonpuistossa. |
Seuraavaan
pysähdyspaikkaan oli matkaa 180 kilometriä. Ensimmäiset 150
kilometriä meni mukavasti, mutta sitten meidän peräämme ajoi
pikkubussi täynnä matkustajia. Törmäys ei ollut kovinkaan kova,
mutta autoomme jäi lommo. Bussin kuljettaja yritti luistaa
tilanteesta vain sanomalla, että ei tuo mitään haittaa. Noin 15
minuutin väittelyn jälkeen kuski suostui jättämään matkustajat
siihen ja lähdimme yhdessä poliisilaitokselle selvittämään
asiaa. Saimme poliisilaitokselta raportin tapahtuneesta ja pääsimme
jatkamaan matkaa. Eipä tossa sinänsä mitään, mutta olimme oikein
säästelleet aikaa, sillä määränpäässä meitä odotti all
inclusive hotelli ja olisimme halunneet viettää siellä
mahdollisimman paljon aikaa. Kolarin selvittämiseen meni kuitenkin
aikaa lähes 2 tuntia, joten se kaikki on loppupäivästä pois.
Toinen pysähdyksemme
oli El Jem nimisessä kaupungissa. Sen keskellä kohoaa suuri
amfiteatteri, joka muistuttaa hyvin paljon Rooman Colosseumia.
Rooman vastaavan se päihittää ainakin pääsymaksussa (3 euroa) ja
turistien vähyydessä. Näyttävä paikka oli!
|
El Jemin Amfiteatteri. |
|
Gladiaattori astelemassa areenalle. |
|
Ceasar odottelee matsin alkua. |
|
Taistelit urhoollisesti... |
|
...mutta, ei jatkoon. |
Hotellille saavuimme
klo. 17:30. Mukava oli reissu päättää rentoutumalla hotellilla ja
syömällä/juomalla ”ilmaisia” eväitä.
|
Loppu naatiskelut. |
6.1 Lauantai
Viimeinen
reissupäivä meni hotellilla hengaillessa. Lähdimme jo klo. 11
ajelemaan lentokenttää kohti ja palauttamaan kolhiintunutta
autoamme.
Vuokraamon edustajan
piti olla meitä vastassa lentokentällä, mutta ei ollutkaan.
Ystävällinen taksikuski onneksi soitti vuokraamoon ja saimme hänen
kautta ohjeet kuinka toimia. Ilmeisesti kolhukin menee vakuutuksen
piikkiin, kun eihän se meidän virhe ollut.
Yhteenveto:
Lähtökohtaisesti
tähän aikaan vuodesta Tunisiaan matkaaminen ei ollut paras
mahdollinen ajankohta. Tammikuu on vuoden sateisin sekä kylmin
kuukausi. Lisäksi Isisin vuoksi muutamille alueille maassa on pääsy
estetty. Ei tiedetä kävikö meillä hyvä tuuri vai mitä? Mutta
kelit sekä reissu ylipäänsä, olivat todella onnistuneet.
Yksi viikko riitti
kyllä ihan kivasti maan tutkimiseen, mutta ihanteellinen aika olisi
ollut 2 viikkoa. Nyt reissu oli kokoajan aika hektistä, sillä
halusimme kuitenkin nähdä maata mahdollisimman paljon. Pari päivää
lepoa siellä täällä olisi tehnyt reissusta vieläkin paremman.
Auton vuokraus oli
ehdottomasti hyvä idea, varsinkin kun aikaa oli niin rajallisesti ja
halusimme kuitenkin nähdä maata monipuolisesti. Ajaminen maassa ei
ollut kaikkein helpointa, mutta silloin kun paikallisetkin ajavat
miten sattuu, niin on helppo itsekkin soveltaa liikennesääntöjä.
Vaikein osuus on
tietysti päättää mihin kohti maa sijoittuu rankingissä. Meistä
molemmista tuntuu, että Tunisia on hieman Azerbaidzania parempi maa,
joten 9. sijallehan se sitten sijoittuisi (= katso Azerbaidzanin
yhteenveto, josta löytyy lista). Rankkaaminen on kuitenkin ”suurin
piirtein” maiden sijoittamista, joten Top-10 tuntumaan on sopiva
suurpiirteinen arvio.
Ihmiset:
Tuttuun muslimimaa
tyyliin ihmiset olivat hyvin ystävällisiä sekä vieraanvaraisia.
Jos paikallinen ei halunnut hyötyä meistä mitenkään (=
kaupustelijat), niin he olivat valmiita uhraamaan omaa aikaa sekä
rahaa meidän auttamiseen.
Hintataso:
Yöpymiset hyvissä
hotelleissa keskimäärin 10-20 euroa per. nenä. Ravintoloissa mahat
sai täyteen järjestään alle 10 euron. Tankin sai täyteen 25
eurolla, ja autossa oli noin 30 litran tankki.
Ruoka:
Kulinaristille ei
Tunisiaa voi kyllä suositella. Kaupungeista löytyi oikeastaan
ainoastaan meluisia pikaruokaloita. Lähes kaikissa hotelleissa
pystyi kuitenkin jo varauksen yhteydessä ostamaan aterioita, ja
niissä sai syödä monipuolisesti paikallisia ja ulkomaalaisia
ruokia.
|
Helmi-maaliskuun vaihteessa sitten Qatar ja Thaimaa. |